V
"vieras"
Vieras
Olen 28-vuotias, lapseton, työssä, josta en suuremmin nauti, mutta joka on ihan ok. En vain saa mielestäni sitä ajatusta, että valitsin aikoinani väärin kun en edes pyrkinyt sinne minne oikeasti tahdoin opiskelemaan. Valitsin helpon tien, varavaihtoehdon, lohdutuspalkinnon.
Nyt siitä on päässyt muodostumaan lähestulkoon pakkomielle, haluan mennä ja opiskella ihan uutta alaa. Hankalaa, kun ei ole oikein realistista käsitystä, onko minulla edes mahdollisuuksia a. päästä sisään, b. opiskella menestyksekkäästi, c. vieläpä työllistyä niiden opintojen jälkeen, ts. kurkottelenko liian korkealle... Yhtään ei lohduta ajatukset siitä, että olisin jo pitkästi päälle kolmekymppinen valmistuessani, ja kun ne lapsetkin on vielä "hankkimatta"... Töistä pitäisi ehkä jättäytyä pääsykokeisiin luvun ajaksi tietämättä lainkaan pääsenkö edes sisään, mikä ei tee taloudelle hyvää, mutta toisaalta eipä tee se useiden vuosien opiskelukaan jos pääsen.
Onko täällä ketään muuta, joka on lähtenyt tämän ikäisenä vielä opiskelemaan? Olisi kiva kuulla kokemuksia!
Nyt siitä on päässyt muodostumaan lähestulkoon pakkomielle, haluan mennä ja opiskella ihan uutta alaa. Hankalaa, kun ei ole oikein realistista käsitystä, onko minulla edes mahdollisuuksia a. päästä sisään, b. opiskella menestyksekkäästi, c. vieläpä työllistyä niiden opintojen jälkeen, ts. kurkottelenko liian korkealle... Yhtään ei lohduta ajatukset siitä, että olisin jo pitkästi päälle kolmekymppinen valmistuessani, ja kun ne lapsetkin on vielä "hankkimatta"... Töistä pitäisi ehkä jättäytyä pääsykokeisiin luvun ajaksi tietämättä lainkaan pääsenkö edes sisään, mikä ei tee taloudelle hyvää, mutta toisaalta eipä tee se useiden vuosien opiskelukaan jos pääsen.
Onko täällä ketään muuta, joka on lähtenyt tämän ikäisenä vielä opiskelemaan? Olisi kiva kuulla kokemuksia!