Haluan takaisin opiskelemaan - olenko ihan hullu?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Olen 28-vuotias, lapseton, työssä, josta en suuremmin nauti, mutta joka on ihan ok. En vain saa mielestäni sitä ajatusta, että valitsin aikoinani väärin kun en edes pyrkinyt sinne minne oikeasti tahdoin opiskelemaan. Valitsin helpon tien, varavaihtoehdon, lohdutuspalkinnon.

Nyt siitä on päässyt muodostumaan lähestulkoon pakkomielle, haluan mennä ja opiskella ihan uutta alaa. Hankalaa, kun ei ole oikein realistista käsitystä, onko minulla edes mahdollisuuksia a. päästä sisään, b. opiskella menestyksekkäästi, c. vieläpä työllistyä niiden opintojen jälkeen, ts. kurkottelenko liian korkealle... Yhtään ei lohduta ajatukset siitä, että olisin jo pitkästi päälle kolmekymppinen valmistuessani, ja kun ne lapsetkin on vielä "hankkimatta"... Töistä pitäisi ehkä jättäytyä pääsykokeisiin luvun ajaksi tietämättä lainkaan pääsenkö edes sisään, mikä ei tee taloudelle hyvää, mutta toisaalta eipä tee se useiden vuosien opiskelukaan jos pääsen.

Onko täällä ketään muuta, joka on lähtenyt tämän ikäisenä vielä opiskelemaan? Olisi kiva kuulla kokemuksia!
 
No et ole hullu, anna palaa! Aikuisten yhteishaku onkin sopivasti vuodenvaihteen jälkeen :) Minä olen myös 28-vuotias, vasta valmistunut ja aion jatkaa opintojani vielä
 
Aikuisten yhteishaku on vaan ammattikorkeisiin. Yliopistoon haku on kaikille sama, ja pääsykokeet on siis alkukesästä. Onnea Sd:lle hakuun!

Kiitos kannustavista kommenteista. Tottahan tuokin on, että sitä työelämää on vielä kymmeniä vuosia jäljellä...
 
Onkohan ap lla oikeus opintotukeen?
Jos on, niin silloin en miettisi yhtään.
Muutenkin, opiskelu on ainoa vaihtoehto, jos vetoa sinne päin tuntuu.

JOhtopäätelmäni on, että et voi jättää yrittämättä.
 
Lähdin opiskelemaan 32-vuotiaana, kahden lapsen äitinä. Yksi tutkinto oli jo entuudestaan, mutta se ala ei enää kiinnostanut.

Hullu olen, joo, mutta ei se liity tähän asiaan :D

En ole edes luokkani vanhin tai toiseksi vanhin, muita hullujakin on nuorisopuolelle ammattikorkeaan siis hakeutunut ;)

Lapset voi tehdä kesken opintojenkin jos siltä tuntuu. Itse asiassa mielummin niin kuin heti valmistumisen jälkeen, jos työllistymistä ajattelee.

Eli kokeilemaan vaan, ap :)
 
Et ole hullu. Opiskeleminen on hurjaa mukavaa. Jos mä joskus voitan lotossa, niin opiskelen vielä ainakin muutaman tutkinnon.

2008 kun aloitin amk-aikuislinjalla, olin 21v. ja nuorin meidän ryhmästä. Vanhimmat mun luokkakaverit on syntyneet -58. Kyllä kouluun mahtuu kaiken ikäistä porukkaa nykyään :)
 

Yhteistyössä