Haluan unohtaa salaisen ihastukseni, miten se tapahtuu?

Niinpä ja joo. Näin tein minäkin, ja kohta olen tilanteessa jossa on ainoa vaihtoehto avioeropaperit laittaa menemään. En todellakaan olisi ikinä tämän ihmisen puhelinnumeroa pyytänyt jos olisin arvannut. Mutta ehkä - kohtalo sanellut näin.[/quote]

Sorruin ihastukseeni (me kumpikin naimisissa)...luulin jopa rakkaudeksi. Varsinkin kun mies sai vakuutettua minut rakkaudestaan (joka ei ollut ihan helppoa, koska olen kokenut yhtä jos toista elämän aikana) ja alkoi puhua miten kalliiksi ero tulee, mutta olin kuulemma kaiken sen arvoinen. MUTTA kun minä sitten aloin itse eroa suunnittelemaan niin kelkka kääntyi. Yhtäkkiä tuli kiltti perheenisärooli -päälle. Ja lopputulokseksi tuli että minä kärsin
vieläkin ja koitan pitää omaa liittoani pystyssä ja hän se pörrää uusien uhrien kimpussa. ELI mieti mahdollinen lopputulos ja kannattaako riski ottaa.

 

Oma tarinani.
Mitä tehdä kun aika ajoin entinen ihastus pulpahtaa mieleen eikä tiedä pitäisi asian suhteen toimia vai ei?
Rakstuin kahteen mieheen. Tapasin nykyisen mieheni ja tämän ihastuksen samana vuonna samoihin aikoihin elämässäni. Noin 5 vuotta sitten. Toisen kanssa aloin serurustella ja toisesta tuli ystäväni. Toinen on erittäin rauhallinen ja tasainen, toinen taas vastakohta, energinen ja vaarallisen viehättävä. Aiemissa miessuhteissa siipeeni saaneeena päätin satsata tähän turvalliseen vaihtoehtoon ja tämä toinen "vaarallisempi" pysyi vain ystävä-tasolla (anakin näin oli tarkoitus).
Aloin seurustellaa ja toista tapasin platonisesti vaikka pientä jännitettä olikin aina ilmassa. Tultiin tosi hyvin juttuun, mutta en uskonut että hänestä olisi "luotettavaa poikakaveriainesta".
Muutaman kuukauden seurustelun jälkeen poikaystäväni oli poissa maasta noin 6 viikkoa ja tämä ystäväni pyyysi minua mukaan hiihtoreissulle viikoksi kaveriporukalla. No, reissu oli tosi hauska ja ystäväni alkoi piirittää minua oikein toden teolla, lopulta ihastuin häneen, osittaina vesten tahtoani. Suutelimme mutta ei menty sen pidemmälle ja maailmani meni sekaisin. Reissun jälkeen en tiennyt mitä tehdä harkitsin vakavasti suhteen lopettamista poikaystäväni kanssa, koska se tuntui kaiken tapahtuneen jälkeen väärältä. Sain pari päivää aikaa miettiä tilannetta ennen kuin pooikaystäväni palasi takaisin matkaltaan. Keskustelin pitkään asiasta kämppikseni kanssa joka oli sitä mieltä että minun ei missään nimessä pitäisi laitaa poikki vaan jatkaa niin kuin aiemmin. Niin kävi, että en kertonut asiasta poikaystävälle , en halua ikinä tarkoituksella satuttaa häntä, - jatkoin niin kuin ennenkin ja katkaisin välit tähän "ystävääni", johon kuitenkin olin vielä kuitenkin ihastunut. Tilanne laukesi tuskallisen viikon jälkeen siihen että lähdin pois kaupungista (oli jo aiemmin tiedossa), muuton jölkeen pidin yhteyttää lähinnä vain poikaystävään, mutta "ystävä" kummitteli mielessä ja kummittelee yhä. Kuten alussa jo totesin rakastuin kahteen eri ihmiseen, toistensa vastakohtiin ja valitsin sen luotettavamman vaihtoehdon, mutta haluasiin siirtyä eteenpäin jo eläömässäni´ja unohtaa täysin tämän toisen, jonka kanssa en enää ole ikuisuuksiin ollut yhteydessä. Mistä johtuu että hön aplaa uudelleen ja uuudelleen mieleeni kun sitä vähiten toivon? Ongelma ehkä on se että kohtamaatta koko tilannetta tilanne laukesi muutoni vuoksi ja nyt en koskaan saa tietää mitä olisi tapahtunut jos asiat olisivat menneet toisin. Rakastan tätä poikaystävää jonka valitsin, mutta mistä tiedän että valitsin oikean...Olen miettinyt pitäisikö tavata tämä "ystävä/ihastus", jotta pääsisin yli ja voisin jatkaa avioliittoani ilman menneisyyden varjoja?

Ihastuksessa on kyse illuusiosta. Sitä ihastuu siihen mitä haluaa toisessa nähdä - riippumatta siitä, onko sitä edes.

Tuli sellainen ajatus mieleen, että on paljon mahdollista, että törmäät tuohon viiden vuoden takaiseen tuttuusi - ja hän ei enää edes muista sinua. Yksi pusu viisi vuotta sitten saattaa olla sinulle unohtumaton mutta tuolle toiselle täysin unohdettu.

Ajattele tilannetta - näet tämän "rakkautesi" - vatsanpohjassa läikähtää: "Sinäkö se oot, niin monen vuoden jälkeen!" Valmistaudut romanttiseen jälleennäkemiseen, saat suustasi tärisevän hein... odotat reaktiota. Ja tämä rakkaus katsoo sinua välinpitämättömästi, vastaa hei ja esittelee itsensä. Sinä et jättänyt häneen edes pysyvää muistikuvaa.

Kannattaako oikeasti pähkäillä jotain VIIDEN VUODEN VANHAA JUTTUA!

 

Tutulta tuntuu.
Voin lohduttaa, että uusia ihastuksia tulee. Ja kun vaihtaa fantasiansa ja tunteensa kohteen aina silloin tällöin, ei joudu hämmentäviin tilanteisiin (kun mitään ei kuitenkaan tapahtunut) ja aina on uusi mielikuvitusystävä kuvioissa.

Ja on sitten myöhemmin lohdullista huomata, että kaikki ne YkkösMiehet olivatkin loppujen lopuksi ihan vaan ihmisiä. Ärsyttäviäkin monet.

 

Miten unohtaa salainen ihastus, johon on ollut epämääräistä, välillä aika kovaakin vetoa? Onko kenelläkään antaa mitään neuvoja, miten tässä tilanteessa voisi olla järkevä toimia (tai miten ei ainakaan kannata toimia ).

Järkevää: elää täysillä omaa elämäänsä ja hankkia uusia mielenkiinnon kohteita
Järjetöntä: haikailla vuosien takaisia asioita ja jäädä vanhoihin tuntemuksiin tai tunnelmiin

 

Ja saman ongelman parissa painiskelen. Kts. "pää räjähtää" -aiheesta Ihan olet samassa tilanteessa kuin minäkin. Haluaisi pyyhkäistä koko ihmisen maailmankartalta pois kiusaamasta!

Hyviä neuvoja on saatu paljon ja laidasta laitaan. Kuten myös haukkuja ja moralisointia. Itse koitan elää päivästä toiseen kuten alkoholisti: Tänään en ota (lue: tänään en meilaa... en mene käymään... en mitään...) Ja jokainen kontaktiton päivä on eteenpäin.

Tsemppiä!

voi huoh!!! tämä oli päivän paras

itselläni se tilanne, että oma suhde junnaa lähinnä koska mies ei ole ostanut kihlasormusta vieläkään, lisäksi sain tietää, että suhteemme alkuvaiheessa oli tapaillut eksäänsä, no nyt on tilanne toinen ja olemme ihan onnellisesti, mutta ehkä hieman tylsästi yhdessä ja käytännössä vakiintuneitakin. Omat tunteeni ovat ihan ok, mutta ei mitään suurta tai romanttista enää, enämmän kiintymystä, kumppanuutta. En tiedä, käykö kaikille näin pitkässä suhteessa, mutta omat tunteeni ovat nykyään enemmän hoivaamis- tms tunteita ja alun intohimo on poissa (ehkä väliaikaisesti) TIlannetta kärjistää lisäksi se, että alussa olin tulen palavasti rakastunut, ja nyt olen suoraan sanottuna hieman pettynyt, kun tunteet ovat hävinneet, eikä suhteemme ole edennyt romanttisen nousujohteisesti.

No, edellä kuvattu siis taustana sille, että ihastuin nyt kesän aikana aika leiskauksella toiseen mieheen. Mitään ei ole tapahtunut, ajatuksia ja pientä flirttiä lukuunottamatta... TOinen mies on itsekin varattu, ja luulen että hänkin, samoin kun minä, haluaa elämäänsä säpinää, koska sitä ei enää kumppanin kanssa ole. Tiedän, että tämä on leikkiä tulella, ja että ei se vaihtamalla parane, mutta silti hingun sitä jotain pientä säpinää, ja yritän pitää tilanteen aisoissa...

 

Niin kuin joku tässä jo taisi sanoakin, koeta vaan etsiä ihastuksen huonoja puolia, nimittäin jos ssinä varsinaisessa suhteessa ei ongelmaa ole, mitäs sitä tulella leikkimään.

itse pyörin sellaisen ongelman kanssa että hommasin itselleni ihastukseni puhelinnumeron, (tunsimme jo entuudestaan)ja tunnustin rakkauteni. siitä jonkin ajan päästä olimmekin jo kimpassa, mutta vähän ajan päästä ihastus jätti minut koska olin kuulemma liian ärsyttävä. Nyt nykyään olen jotenkin hyväksynyt sinkkuna olemisen, mutta se vanha poikaystävä vielä pyörii koko ajan ajatuksissa. Nyt olemme parhaan ystäväni kanssa huomannut että aina kun olemme kaverini kanssa jossain kahvilassa, se entinen pokikaystäväni sieltä kahvilan perukoilta tuijottelee selkääni, ja kaverini aina huomauttelee että ´hei nyt se taas tuijottaa sua´. Kerran kun olimme kaverini kanssa riidoissa, kaverini oli yksin siinä kantakuppilassamme, se entinen poikaystävä oli oikein tullut kaveriltani kysymään että missä minä luuhaan.
Tekisi mieli kysyä tältä kyseiseltä ex poikaystävältä onko hänellä jotain tunteita minua kohtaan, mutta aina kun olen hänen lähellään menen jotenkin lukkoon, eikä kysyminen kännykälläkään auttaisi, nimittäin minusta tuntuu että nolasin itseni sen jättämisen yhteydessä niin pahasti että se ihastus varmaan vain nauraisi viestilleni.

No ohhoh. Tuossa nyt kirjoitettuna ei kyllä tunnu enää samalta ongelmalta mitä tällä parisuhteessa nimimerkillä esiintyvällä ihmisellä oli. Mutta toivotaan että tähänkin löytyy vastaus.....

 

Kaikki tunne skaalat kävin läpi, vaikka koskaan ei edes tavattu kuin koneella.
Moelemmat oltiin pari suhteessa, nyt vuosien päästä helpottaa ja järki sanoo, että kyseessä oli vain fantasia, kaunis illuusio, jolla ei ollut mitään tekemistä oikean elämnä kanssa.

 

Tuolla aiemmin joku ehdotti, että mieti mitä huonoja (ja hyviä) ominaisuuksia tuossa "mielenkiusaajassa" onkaan. Siinä on varmasti sellainen totuus, josta lääke löytyy ongelmaasi puoleen tai toiseen.

 

Saman ongelman kanssa pyöriskelin, sitten päätin, että kerranhan täällä vaan ollaan ja nyt on kiihkeä salasuhde eikä yhtään kaduta!!!!!

No ei kyllä kannata! Kokemusta on, valitettavasti! Jäit kiinni tai et, mutta sen jälkeen on todella vaikeaa saada tunteitaan ja halujaan ym takaisin siihen omaan mieheesi!

Yhden hyvän avioliiton olen tuolla tavalla ajanut alas, joten en suosittele .

 

...itselläni se tilanne, että oma suhde junnaa lähinnä koska mies ei ole ostanut kihlasormusta vieläkään...

Mihin sinä sitä sellaista sormen koristetta oikeasti tarvitset? Ei sormus tai sopimuspaperi muuta suhdetta teidän välillä yhtään mitenkään.

Jos oikein kovasti haluaisi naimisiin päästä, niin kyllähän sitä on täysin mahdollista mennä naimisiin vaikka suoraan kadulta napatun vieraan ihmisen kanssa alle viikon päästä. Tarkoitan tällä esimerkillä vain sitä, että avioliitto ei ole millään tavalla yhtä kuin suhde. Eikä sen kihlasormuksen ostamatta jäämisen pitäisi tarkoittaa "suhteen junnaamista". Sehän on lopulta vain metallinen rinkula, ei se mitään rakenna tai takaa. Suhdekin jatkuu samanlaisena sen sormeen pudottamisen jälkeen.

 

Löysin vanhan viestiketjun Tässä oma tarinani:
Ei sitä ihastusta kannata unohtaa saat siitä lisää elämän iloa ja väriä poskillesi kun on joku ihastus ja vaikkakin olisi puoliso/vaki kaveri.
Itselläni oli/on salarakkaus joka on pidetty tarkasti varjeltuna salaisuutena kohta 11-vuotta kerran jäätiin viestittelystä kiinni,mutta saatiin rauhoitettua tilanne ja "rakkaani" kytkettiin vauvoilla kiinni ettei ehdi ajatteleen muita.Hetken voi toimia mutta ei pidemmän päälle,tulee kaipuu omasta elämästä.
Alkuun meillä oli telepaattinen intensiivinen yhteys kolme vuotta hän kävi tapaamassa minua työpaikallani ja ehdotti jopa seukkailua,meillä ei ollut mitään muutakuin halailut ja nopeat suukot(mutta niin ihana kun antoi minulle aikaa tunteideni kanssa).
Olin silloin itse perheellinen enkä ollut valmis jättämään perhettäni(luulin että silloinen mieheni rakastaa minua ja lapsiamme).
Kun sitten ex:ni jäi kiinni toisesta naisesta ja pitkäaikaisesta uskottomuudesta sekä valehtelemisesta,haimme eroa ja päädyimmekin sitten siihen monien muiden esille tulon kautta.
Mutta onneksi rakas ystäväni lohdutti ja vahvisti päätöstäni muuttaa pohjoseen.
Niinhän siinä hommat eteni että minusta tulikin salarakas ja ystävästäni tuli salainen rakkauteni

Näemme aina kun salarakkaani pystyy vapautumaan kotoaan sen verran. Odotan hänen tapaamistaan niin paljon ..

Pitää olla vain varovainen ja hiljaa onnestaan

 

Ihastuminen ei näköjään koskaan katoa, itse olen jo vähän varttuneempaa sorttia, mutta en ole vieläkään lakannut ihastumasta. Tänä kesänä ihastuin palavasti mieheen joka esitteli ja kaupitteli erään suvun asuntoa. Asuntokauppoja hieroessa ajattelin, että onpa mukava mies, mutten vielä siinä vaiheessa kun kun olin tehnyt ostopäätöksen, en onneksi ollut tuon palavan tunteen vallassa.
Sitten kerran mies soitteli jonkun virallisen asian merkeissä, senjälkeen tajusin, että olen ihan älyttömän ihastunut. Koska olen kauan ollut sinkkuna, ajattelin että nyt laitan kaikki peliin. Oletin että mieskin on sinkku, kun yksin asuu, mutta muutaman viikon piiritettyäni häntä tekstiviesteillä ja rohkealla flirtillä, jos satuimme tapaamaan esim. ostoskeskuksessa, mies antoi pakit ja ilmoitti, että hänellä on toisessa kaupungissa naisystävä, jonka kanssa ollut 5 vuotta. Olihan se pieni shokki, mies ehdotti että oltaisiin ystäviä. No käyhän sekin paremman puutteessa, mutta en ole vielä antautunut epätoivon valtaan. Hän on käynyt luonani ihan muuten vaan, ollaan puhuttu ja syöty (ei rakasteltu), olen kertonut hänelle avoimesti, että olen ihastunut häneeen.Minulla on sellainen mentaliteeti nyt, että minulla ei ole enää mitään menetettävää, olen jo muutenkin menettänyt kaiken, joten jatkan harjoituksia ja katsotaan miten käy.
Ajattelisin että ihastuksesta pääsee eroon , jos kertoo kohteelle, että on ihastunut. Asian ääneen kertomonen on minkä tahansa kipeän asian kohdalla on hyvä menetelmä. Jos tulee pakit, silloin voi vain nuolla haavansa ja jatkaa elämää.

 

MINKÄ IKÄISIÄ VASTUUTTOMIA PERVOJA OIKEIN OLETTE? Ei minkäänlaista kunnioitusta parisuhdetta ja puolisoa kohtaan. Sietäisi hävetä! Erotkaa ennenkuin alatte muitten sängyssä käymään. Pääsisi puolisokin eroon tuollaisista SIOISTA!!!

 

Vanha ketju, mutta mielenkiintoista lukea näitä viestejä ja tarinoita. Itse olen naimisissa ja lapsiakin on. Ikää vajaa nelkyt ja olen kans sellainen ihastuja. Usein ihastukset on vain omassa mielessäni ja saavuttamattomia, en niistä puhu. Vajaa vuosi sitten tutustuin tyttöjenillan yhteydessä varattuun mieheen ja kipinät sinkoili. Suudeltiin kiihkeästi, mutta sänkyyn en mennyt, osasin kävellä tilanteesta pois. Pidettiin viestitellen yhteyttä ja molemmilla kehittyi tunteita. Suunniteltiin jopa tapaamista ja vaihdettiin hyvin kiihkeitä viestejä. Sitten mies säikähti tunteitaan ja otti etäisyyttä. Edelleen viestitellään säännöllisesti mutta harvemmin. En saa tätä miestä mielestäni.. Mietin häntä edelleen päivittäin.. Tiedän, että tämä on vain haaveilua, ei meistä oikeassa elämässä tulisi paria, joska molemmilla perheet ja asiat elämässä kunnossa. Miksi rikkomaan hyvää? Mutta kun silti tämä mies pyörii ajatuksissani. Ja kai minäkin välillä hänen mielessään, kun saan häneltä edelleen välillä viestejä. Vaikea unohtaa. Jos me tavattaisiin nyt, en usko että kumpikaan pystyisi pitämään näppejä erossa toisesta.

 

Vanha ketju, mutta mielenkiintoista lukea näitä viestejä ja tarinoita. Itse olen naimisissa ja lapsiakin on. Ikää vajaa nelkyt ja olen kans sellainen ihastuja. Usein ihastukset on vain omassa mielessäni ja saavuttamattomia, en niistä puhu. Vajaa vuosi sitten tutustuin tyttöjenillan yhteydessä varattuun mieheen ja kipinät sinkoili. Suudeltiin kiihkeästi, mutta sänkyyn en mennyt, osasin kävellä tilanteesta pois. Pidettiin viestitellen yhteyttä ja molemmilla kehittyi tunteita. Suunniteltiin jopa tapaamista ja vaihdettiin hyvin kiihkeitä viestejä. Sitten mies säikähti tunteitaan ja otti etäisyyttä. Edelleen viestitellään säännöllisesti mutta harvemmin. En saa tätä miestä mielestäni.. Mietin häntä edelleen päivittäin.. Tiedän, että tämä on vain haaveilua, ei meistä oikeassa elämässä tulisi paria, joska molemmilla perheet ja asiat elämässä kunnossa. Miksi rikkomaan hyvää? Mutta kun silti tämä mies pyörii ajatuksissani. Ja kai minäkin välillä hänen mielessään, kun saan häneltä edelleen välillä viestejä. Vaikea unohtaa. Jos me tavattaisiin nyt, en usko että kumpikaan pystyisi pitämään näppejä erossa toisesta.

Eipä sitä jokapäivä jaksa syödä sitä samaa terveellistä ruokaakaan vaan joskus maistuu kielletty hedelmä. Ihminen on luonteeltaan nautiskelija kaiken suhteen.