Haluat jotain kiivaasti mutta et onnistu saamaan sitä. Sitten paras ystäväsi saa kyseisen asian.

[HippuTAR]

Oletko onnellinen ystäväsi puolesta, katkera, kateellinen, surullinen vai jotain muuta?

Jos on kyse lapsesta tai onnellisesta parisuhteesta tms. niin onko tunteesi silloin erilainen kuin silloin jos on kyse esim. talosta tai muusta materiasta?

 

[Spencer Hastings]

En ole kateellinen materiasta tms. kyse on enemmän näistä lapsiasioista.

Olen surullinen ja kateellinen, mutta en anna sen muuttua katkeruudeksi, ja kaiken yli olen eniten onnellinen ystäväni puolesta.

 

[säpäle harmaana]

Kyllä minä ystävän kohdalla olen ihan vilpittömän onnellinen. Mutta jos on joku tyyppi josta en tykkää, niin silloin tulee sellainen "mitä ihmettä" -ajatus.

 

[pepiåå]

Harvoin taloa tms suurta saadaan, vaan ne ansaitaan ja toki siitä voi olla kateellinen hetken, mutta pääsen yli ja nopeasti. Ei ole ystäväni vika, että olen perseauki.

Vaikea taas sitten arvioida, jos kyseessä olisi vaikka vauva. Mä olen niin onnekas (tai miten sen nyt ottaa) että raskaudun äärimmäisen helposti. Siitä varmaan voisin kuitenkin katkeroitua pahastikin. Yrittäisin kuitenkin paikata sitä positiivisella ajattelulla, sillä onhan lapsettomuudessa paljon etujakin.

 

[vierailijattaren]

No jos vaikka löytäisi unelmieni talon ja ystäväni tarjoaisi siitä enemmän kuin minä ja saisi sen itselleen, niin kyllä se tottapuhuen vituttaisi. Tuskin kuitenkaan välejä katkaisisin tai mitään.

Ja jos olisin kiinnostunut jostain miehestä ja ystäväni iskisikin sen miehen, niin kyllä sekin vituttaisi.

Mutta jos mä olen pitkään haaveillut lapsesta mutten sitä saisi ja ystäväni saisi lapsen, niin ei se ole multa pois. Olisin onnellinen ystävän puolesta. Samoin jos olisin pitkään haaveillut unelmatalostani ja ystäväni löytäisi itselleeen oman unelmatalonsa, ei se olisi multa pois ja olisin onnellinen ystävän puolesta. Samoin jos olisin pitkään etsinyt unelmamiestä ja ystäväni löytäisi oman unelmamiehensä mutta minä en, olisin onnellinen ystävän puolesta.

 

[Pin]

Kerran pyysin kaveria hakemaan yhden ihanan topin kaupasta mulle samalla kun haki itselleen samanlaisen eri väriä(oltiin käyty siis sovittamassa niitä yhdessä ja myöhemmin päätettiin), kaveri hakiessa ilmoittikin, että osti sen MINUN VÄRIN YHYYY itselleen enkä siis saisikaan sitä. Oli siis viimeinen sitä väriä ja kokoani... Sillon kyllä otti päähän, mutta nielin kiukun enkä sanonut mitään. Joo eihän se minun omistama ollut tietty kun oli vielä kaupassa, mutta byäää olisin niin halunnut sen! Joitain tollasia pienempiä juttuja tulee mieleen materiasta. Olin siis sitten kade kun näin sitä toppia sen päällä.

Se on ihan satuttanut, kun olen lueskellut toisten vauvoista kuinka ne heräävät vain muutamia kertoja yöllä ja oma taaperoikäinen rääkyy läpi yöt, mutta sellainen fiilis on kestänyt vain hetken, olen ihan oikeasti iloinen muiden puolesta ja mulle saa kyllä valittaakin tuntematta nahoissaan mitään "no kuules meillähän siis..." -shittiä. Kerran ainakin itketti ihan kateudesta kun kaksosten äiti valitti heränneensä kuusi kertaa yössä palstalla, vitutti laskea kuinka monta vauvaa tarvittaisi vastaamaan meidän taaperoa. Olin sekaisen väsynyt jo, sillon tunsin vaikka mitä tunteita joita ei ennen ollut.

Yleensä en ole kauhean kateellinen ihminen, siis ainakaan katkeralla tavalla, etenkään mistään taloista ja autoista. Kyllä minä niitä hypetän jos on hienoja, mutta en ala nurisemaan kateellisena tai edes mieti juurikaan tuollaisia, olen ihan iloinen muiden puolesta oikeastikin. Uskon tosin saavuttavani kaiken minkä haluan jos olen ahkera, joten en edes ajattele niiden asioiden olevan saavuttamattomissa ja kateuden aiheita...

 

[viisikymppinen isoäiti]

Harvoin sitä mitään ihan tuosta vain saa. Ja ihan sama. Voihan sitä omassa mielessään harmitella kun itse ei oo saanut. Mutta kateelliseksi ja katkeraksi ei kannata alkaa.ystävyys ennen kaikkea.

 

[Pin]

Ai sori mulla vähän rönsyilee, piti puhua parhaasta ystävästä eikä ylipäätään.... no...

 

[Pieni ihminenvierailija]

"Ei se minulta ole pois" -ajattelua en ole vielä oppinut. Onhan se nyt käsittämättömän vittumaista, jos ansiottomasti joku muu saa jotain, minkä eteen itse on tehnyt helvetisti töitä tuloksetta. Ei mahdu tällöine pienen ihmisen oikeustajuun.

 

[Työtön nainen]

Joka kerta kun joku nappaa työpaikan nenän edestä, kirpaisee. Varsinkin, jos sillä on vähemmän työkokemusta, valmistunut itseäni esim. viisi vuotta myöhemmin ja kautta rantain ilmaistaan esim "no kun tässä oli nyt (taas) semmonen tilanne, että tähän piti saada mies.."