Hämmästelen 4v tytön käytöstä, voisiko joku selventää?

["hmm"]

Meidän neiti 4v (joulukuussa 5v) on alkanut itkemään mun perään. On ollut päiväkodissa ja kerhossa 1v8kk ikäsestä asti eikä ikinä ole aamuisin mun perään itkenyt. Nyt kun palattiin kesälomalta päiväkotiin niin kauhea itku joka aamu eikä halua jäädä ja tulee äitiä ikävä yms. Tyttö tosin vaihtoi ryhmää. Mutta on vaihtanut päiväkotiakin kokonaan eikä silloinkaan tuollaista huutoa ollut.

Toinen tapaus siskollani on saman ikänein tyttö. Tytöt leikkivät paljon yhdessä ja tyttöni on aina innoissaan menossa leikkimään. Joskus on sanonut ettei halua mennä mutta kun siskoni tai hänen miehensä on tullut hakemaan ni on lähtenyt ihan mielellään. Nyt sitten ei millään halunnut lähteä. Väitti ettei tykkää leikkiä ulkona siskon tytön kanssa ja ei tykkää hyppiä trampoliinilla (siskollani tälläinen on meillä ei). Tiedän että tykkää. Siskon mies lupasi jätskitkin ja siltikään ei meinannut tyttö haluta lähteä. Sitten ku sanoin että hän saa tulla vaikka heti jätskin jälkeen kotiin takaisin ni sitten lähti.

Olen vähän hämmästynyt tästä käytöksestä. Lapsi on aina ollut reipas ja innoissaan menossa kaikkialle. Ei vierasta vieraitakaan ihmisiä. Juttelee kaupan kassoille yms.

Ainut mikä itsellä tulee mieleen on se että lapsi on keskiviikkona lähdössä viikoksi isälleen. Viimeksi viime kesänä ollut niin pitkän ajan. Siitäkin itki ettei halua mennä ja että tulee ikävä.

 

[no worries]

Ihan normaalia käytöstä tuo on... ikävä paranee ajan kanssa, kun lomat on ohi..

 

["Vieras"]

No tuon ikäiselläkin voi olla vielä eroahdistusvaiheita. Ne tulee ja menee, en olisi tuosta kummissaan, iso muutos kuitenkin tuo uusi ryhmä, jos ei siellä oikein ole vielä löytänyt paikaansa niin tekee varmasti arastelua muitakin lapsia kohtaan.

 

["a.p"]

Ollaan me ennenkin lomilta palattu. Eikä tälläistä ole ollut. Kait tää tästä..

 

["äiti"]

Meillä pian 5 vuotta täyttävä tyttö ja itkee minun perään kun lähden kauppaan, itkee kun ei ole tekemistä/kaveria, itkee kun ei jaksaisi odottaa jotain kivaa tekemistä, itkee tulevaa päivähoidon aloitusta. Ollaan yritetty keksiä tekemistä ja muuta, mutta kun on pienempiäkin lapsia, ei voi ihan koko päivää huomioida vain häntä. Kertokaa viisaammat, meneekö tämä ohi. Kotioloissa ei ole tapahtunut mitään muutosta, ainakaan isoa. Mieleen tulee vain keväällä lopetettu koiravanhus tuollaisista lasta mahdollisesti järkyttävistä asioista.

 

["a.p"]

"äiti". Meillä on tätä samaa. Itketään kun ei haluta syödä, itketään ku ei halua näitä vaatteita, itketään kun ei haluta mennä nukkumaan. Mitään ei haluta kaikkeen vastaus ei ja sitten itketään kaikesta.

 

[xcv]

Mulla on 5 vee poika ja hän on juuri tuollainen itkijä. Itkee, kun lähden kauppaan ja itkee, kun ei oo tekemistä. Itkee sitä, ettei halua muuttaa pois sitten, kun on aikuinen. Saattaa muuten itke äiti-ikäväänsä, vaikka olen samassa huoneessa. Jotenkin koen, että hän on nyt alkanut ymmärtää omaa erillisyyttään ja alkava eskari ja koulu on avautuneet hänen tajuntaansa. Osaa siis miettiä tulevaisuutta ja pelätä pärjäämistään.

Uskon ja toivon, että kyse on ohimenevästä ilmiöstä. Lapsilla tuntuu olevan aina jokin "vaihe" menossa.

 

["äiti"]

xcv, kuulostaa niin tutulta. Toivottavasti tämä ei kestä kauan, kun välillä oma kärsivällisyys meinaa loppua.

 

[xcv]

"äiti", minäkin todella toivon, ettei kestä kauaa.

Poikamme on ainokaisemme, joten huomion puutteesta ei liene kyse. Mutta toisaalta hän haluaa jatkuvasti kuulla tarinoita vauva-ajastaan. Tulee sellainen olo, että hän pelkää isoksi kasvamista. Tavallaan ymmärtää tulevat vastuut, muttei ole työkaluja vielä niistä selviytymiseen ja siksi purkaa pelkojaan itkeskelemällä.

Tässä sitä sitten keittiöpsykologina annetaan diagnoosia, vaikka ihan pihalla olen itsekin