Hämmentävä tilanne. En tiedä mitä tehdä.

[a p u a]

Taustaksi: Olen naimisissa ja ollut yhdessä mieheni kanssa siitä lähtien kun olin 14v. Meillä on lapset 5 ja 6v. Olen nyt 27v. Nyt taidan olla hitusen verran ihastunut erääseen mieheen työpaikallani. Hän on niin ihana, komea, olen tuntenut hänet vasta muutaman kuukauden mutta tuntuu kuin hän olisi jotenkin hirveän tuttu, vaikka emme ole paljoakaan edes jutelleet, en tiedä hänestä oikeastaan mitään, en edes sitä onko hän varattu. Moikkaamme päivittäin ja vaidamme katseita aina kun näemme, välillä vaihdamme muutaman sanan jos tulee sopiva tilaisuus. Minulla ei ole aavistustakaan onko hän kiinnostunut minusta, hän vain on niin ihana ja ne katseet... en tiedä olenko tulkinnut aivan väärin, ehkä. Hän kyllä tietää minun olevan varattu koska minulla on sormus. Silti uneksin hänestä. Joskus törmäämme pukuhuoneessa kun siellä ei ole ketään muuta, haluaisin vaan yhtäkkiä suudella häntä. En tietenkään ole tehnyt niin, en halua nolata itseäni. Enkä missään nimessä ole vaarantamassa suhdettani mieheeni. Mutta silti huomaan ajattelevani tätä miestä jatkuvasti. En tiedä mitä tehdä, tai siis parempi olisi vain tukahduttaa tunteeni ja yrittää ihastukseni olla, unohtaa kaiken. Mutta en pysty enkä haluakaan. Tämä ihastuminen tuo niin ihanaa pientä kipinää arkeen, mutta pelkään kuitenkin satuttavani ja nolaavani itseni jos menen yhtään pidemmälle. Todella hämmentävää, en ole koskaan tavannut tällaista ihmistä joka saa minut tuntemaan näin.

 

[viisas neuvo]

unohda

 

[nn]

Katsoa ja haaveilla saa, muttei koskea.

 

[totuudentorwi]

Palaudu maan pinnalle ja unohda työpaikkaihastuksesi. Näin kaikille jää hyvä mieli, loppupeleissä ainakin.

 

[Huspati Huta]

Anna sen olla just sitä mitä se onkin, pientä ihastusta. Kaikki tuohon päälle tietää hankaluuksia ja murhetta.

 

[vaikka vaarannatkin sen]

Joa haluat pettää niin petät. Avioliittoa ei kuitenkaan kannata rikkoa.

 

[ei se ruoho vihreämppää..]

unohda

yhdyn tähän. Ihastumisia tulee väistämättä pitkissä suhteissa ja varsinkin jos kotona sellainen suvantovaihe menossa, mutta kohta taas rakkaus roihuaa! Siis se vanha rakkaus, ei se kuule vaihtamalla parane!

 

[Siiri]

Omiin tunteisiin ei voi vaikuttaa, mutta tekoihin voi. Jos et halua vaarantaa nykyistä suhdetta, et lähde rakentelemaan mitään työpaikalla. Jokainen varmasti ihastuu jossain vaiheessa johonkin toiseen kuin omaan puolisoon, ratkaisevaa on se, tietääkö rajansa ja arvostaako tarpeeksi sitä, mitä kotona on. Anna ihastuksen tuoda iloa työpaikalle, siitä saa mukavasti energiaakin, mutta satutat muitakin kuin itseäsi, jos lähdet leikkimään asialla.

 

[ap]

Anna sen olla just sitä mitä se onkin, pientä ihastusta. Kaikki tuohon päälle tietää hankaluuksia ja murhetta.

Tuo on niin totta. Pitäisi koittaa saada jalat maahan, tuntuu vain hieman vaikealta juuri nyt.

 

[Huspati Huta]

Tuo on niin totta. Pitäisi koittaa saada jalat maahan, tuntuu vain hieman vaikealta juuri nyt.

Kyllä se siitä. Ajan kanssa.

 

[itsellä mennyt ohi]

Itsellä mennyt ohi ja taustana hiukan samaa kuin sinullakin. On ollut oma työkaveri ja miehen kaveri, koskaan en ole kenellekään sitä sanonut tai mitään elettä tehnyt. Menevät itsekseen ohi.

 

[ap]

Tuo on niin totta. Pitäisi koittaa saada jalat maahan, tuntuu vain hieman vaikealta juuri nyt.

Kyllä se siitä. Ajan kanssa.

Niin varmasti, ajan kanssa takuulla ihastus laimenee ja sitten huomaankin että miten ylipäätään edes olinkaan ihastunut siihen tyyppiin... Pari kertaa on ennenkin näin käynyt, ei kyllä ihan niin pahasti kuin nyt.

 

[Nöpönen]

ainahan sitä saa ihastua. Ihastus on kuitenkin ohimenevää, kun taas rakkaus mieheäsi kohtaan on (toivottavasti) pysyvää. Ei ihastumisessa ole mielestäni mitään pahaa, sehän on vaan ihan virkistävää välillä, mutta se onkin sitten kyseenalaista jos antaa ihastuksen viedä mennessään. Ajattele mitä menetät, jos lähdet tunteen vietäväksi.

 

[veikkaus]

näin käy kun aloittaa seurustelun noin nuorena ja tekee lapset liian nuorena

 

[äitee]

Ja tyhjennä sivuhistoria....

 

[ap]

Ja tyhjennä sivuhistoria....

Jep

 

[Huspati Huta]

Niin varmasti, ajan kanssa takuulla ihastus laimenee ja sitten huomaankin että miten ylipäätään edes olinkaan ihastunut siihen tyyppiin... Pari kertaa on ennenkin näin käynyt, ei kyllä ihan niin pahasti kuin nyt.

Jos tuntuu, ettei meinaa mennä ohitse ja jos vielä tuntuu, että pitäisi edetä jotenkin, kokeile shokkihoitoa: kuvittele ensin miten ihanaa teillä voisi olla ja sitten kuvittele, että kaikki saisivat tietää, puoliso, anoppi, lapset, mummit kummit kaimat ja työkaverit. Mieti mitä kukin heistä sinusta ajattelisi ja liioittele vielä. Ja kuvittele miltä tuntuisi, jos perheesi hajoaisi. Ja sitten mieti menisikö ihastus omia aikojaan ohitse. Toimii.

 

[kghrhgkhk]

Ihastuminen on ihan normaalia, oli parisuhteessa tai ei. Flirttailet aikasi, kyllä se siitä haalistuu.

 

[ap]

näin käy kun aloittaa seurustelun noin nuorena ja tekee lapset liian nuorena

Siis tämä on juuri sellainen ikuisuuskysymys mielestäni, että voiko niin aikaisin aloitettu suhde kestää. Mieheni kanssa kuitenkin koettu ihan hirveästi yhdessä, kaikenlaisia iloja ja suruja ja vähän kriisejäkin, yli päästy kuitenkin kaikesta ja arki on ihan mukavaa. Tässä vaiheessa sitä välillä miettii että onko jäänyt jostain paitsi, mutta toisaalta myös sitä että en varmaan löytäisi enää sellaista miestä joka tulisi yhtä hyvin toimeen minun ja tämän lapsiarjen kanssa.

 

[hmm]

tyhjennä tosiaan sivuhistoriat ja cookies.

Kyllä mäkin sanon, että leikittele ajatuksella, mutta u n o h d a.

Noita tulee ja ne menee oikeasti ohi. Jos elät vuosikymmeniä jonkun kanssa niin aika väsitämätöntä. Nämä ihastumiset kun eivät koskaan jätä astioita lujumaan, käy paskalla likaamassa vessaasi tai nalkuta rahankäytöstäsi. Eli arki tulee kaikkien kanssa ennemmin tai myöhemmin (toki ongelmat voivat olla erilaisia).

Ajattele mitä kaikkea hyvää sinulla on miehesi kanssa. Ei kannata romuttaa sitä.

 

[Nöpönen]

näin käy kun aloittaa seurustelun noin nuorena ja tekee lapset liian nuorena

sä oletkin varmaan sitten sompaillut eessuntaas ihan muidenkin puolesta vai? :kieh:

 

[älä ainakaan mene pidemmälle]

unohda tai koita vaan kestää. Se menee ohi jossain vaiheessa kunhan et tee asialle mitään (siis sen miehen kanssa). Itsekin ollut ihastunut, mutta en tehnyt asialle mitään, ja olen siitä todella onnellinen.

 

[ap]

Jep, saitte ihan hyvin puhuttua järkeä minulle, kiitos

 

[ap]

tyhjennä tosiaan sivuhistoriat ja cookies.

Kyllä mäkin sanon, että leikittele ajatuksella, mutta u n o h d a.

Noita tulee ja ne menee oikeasti ohi. Jos elät vuosikymmeniä jonkun kanssa niin aika väsitämätöntä. Nämä ihastumiset kun eivät koskaan jätä astioita lujumaan, käy paskalla likaamassa vessaasi tai nalkuta rahankäytöstäsi. Eli arki tulee kaikkien kanssa ennemmin tai myöhemmin (toki ongelmat voivat olla erilaisia).

Ajattele mitä kaikkea hyvää sinulla on miehesi kanssa. Ei kannata romuttaa sitä.

Pakko kysyä että mikä on cookies ja miten se tyhjennetään? *nolo*

 

[Siiri]

näin käy kun aloittaa seurustelun noin nuorena ja tekee lapset liian nuorena

Siis tämä on juuri sellainen ikuisuuskysymys mielestäni, että voiko niin aikaisin aloitettu suhde kestää. Mieheni kanssa kuitenkin koettu ihan hirveästi yhdessä, kaikenlaisia iloja ja suruja ja vähän kriisejäkin, yli päästy kuitenkin kaikesta ja arki on ihan mukavaa. Tässä vaiheessa sitä välillä miettii että onko jäänyt jostain paitsi, mutta toisaalta myös sitä että en varmaan löytäisi enää sellaista miestä joka tulisi yhtä hyvin toimeen minun ja tämän lapsiarjen kanssa.

Minä taas tapasin mieheni 27-vuotiaana, naimisiin mentiin parin vuoden päästä. Mietin joskus, millä tavalla elämämme olisi erilaista, jos olisimme kasvaneet yhdessä. Aina kai sitä miettii sitä, että olisiko elämän pitänyt mennä jotenkin toisella tavalla. Ei parisuhteen onnellisuus kuitenkaan ole kiinni siitä, minkä ikäisenä on alettu olla yhdessä, kriisejä ja erilaisia vaiheita tulee joka tapauksessa.