Hankala 3-luokkalainen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kasvi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kasvi

Vieras
Voiko 9-vuotiaalla pojalla olla jo alkavaa murrosikää? Meillä rauhallinen ja kiltti poika on nykyään ihan mahdoton! Koko ajan saa olla hoputtamassa läksyjen tekoon, kouluun lähtöön jne, kaikki tapahtuu tosi hitaasti. Väittää vastaan eikä meinaa uskoa mitään. Ei jaksa oikein keskittyä läksyihin vaan touhuaisi kaikkea muuta. Huoh...aika raskasta meinaa olla hänen kanssaan. Välillä itsekin myöntää, että överiksi menee, mutta ei vain voi itselleen mitään? Muilla samanlaista?
 
Meillä on tismalleen samaikäinen poika. Tiettyä kiukkua on kyllä ilmassa, mutta ei mitenkään niin paljon, että huolestuttaisi. Pojan hyvin rauhalliseen perusluonteeseen nähden kyllä on sellaista lyhytpinnaisuutta ja kiukuttelua tyhjästä ilmaantunut nyt tänä syksynä. Pidän yhtenä isona asiana kyllä sitä, että kolmosluokalla on selkeästi se leikki, laulu ja lätynsyönti loppunut, ja läksyjä tulee perjantaisinkin. Englanti on alkanut ja isot llukuaineiden kokeet, joihin on luettava monena pivänä. Koulupäivät on pidempiä ja kun poika tulee kotiin, saattaa olla tosiaan läksyjä kolmesta kirjasta ja kaikista monta sivua. Vihkotehtävää, suomentamista, laskuja ja kielioppia, ja sitten pitää lukea 10 sivua kokeisiin. Se on aikamoinen muutos viime vuoteen ja ihan varmasti tuntuu raskaalta.

Tuota hitautta meillä ei ole, hyvin ohjautuu itsekseen pukemisiin ja muihin, mutta pientä vastarintaa noin periaatteesta tuntuu olevan monissa asioissa. En ole siihen kovasti kiinnittänyt huomiota, vaan pidän rutiineista kiinni.

Jos sun poikasi on ihan silminnähden muuttunut (9-vuotiaan pitäisi olla melko helppo ikä, tosin voihan sitä esimurrosikää jo enteillä...?) voi taustalla olla asioita, jotka pitäisi selvittää. Onko murhetta koulussa, kaveripiirissä, harrastuksissa? Pelkoja tai huolia esim. perheen asioista?
 
Kiitos vastauksesta! Täällä kans koulu on tullut paljon vaativammaksi, ei mene enää ihan vasemmalla kädellä. Perhejutuissa ei ole muutosta, mutta kaverisuhteissa riittää mietittävää, kun osa on alkanu seurustelemaan jo jne! Veljen kanssa kinaa koko ajan jostain, menee överiksi helposti tilanteessa kuin tilanteessa niin että joutuu uhkaamaan peliajan menetyksillä jne. Just vetämättömyyttää asioiden hoitamisessa, maleksii ja vetelehtii esim jos pitää lähteä johonkin, pitää siivota huonetta, lukea kokeisin jne. Huutaa vastaan kun komentaa. Kyllä kysyy pitkää pinnaa vanhemmilta. Välillä on tosi hankalia päiviä, välillä menee paremmin onneksi...
 
Onko tämä kolmasluokkalainen teillä isoveli?

Meillä hän on pikkuveli. Oli tuon vanhemman kanssa jotakin tytöistä kiinnostumista ala-asteella, mutta olen ollut sina sitä mieltä, että lapset eivät romanttisessa mielessä seurustele. Eli jos kolmasluokkalainen "seurustelee", on mun mielestä tärkeää kertoa omalle lapselle, että mistä siinä on kyse: Siitä, että ne luokkakaverit haluaa leikkiä isompia kuin ovatkaan, ja lasten tehtävä ei ole pariutua kuten aikuisten. Siellä puhutaan ihan varmasti kaikkea seksihommaa ja muuta paskaa jo mikä hämmentää, mutta tärkeää on, että annat pojan olla lapsi ja kerrot, että ei ole mitään kiirettä mihinkään ja kaikkea ei kannata uskoa mitä isot pojat/ luokan kovikset puhuu.

Se poika on mun mielestä ihan hämillään. Pitäisi katsos olla jo iso (ei enää tokaluokkalainen, luetaan englantia ja koulussa on pikkukakaroita alemmilla luokilla, aletaan näkemään jo varhain kypsyneiden/ häiriköiden käyttävän ns. isojen poikien keinoja jotka tuntuvat vierailta ja pelottavilta, mutta sitten ei osata löytää sitä omaa tapaa olla hyväksytty siinä porukassa. SE on väsyttävää, raskasta ja ehkä pelottavaakin, ja kaikki tapahtuu niin nopeasti. Ollaan jo muka niin isoja, että aikuisen puoleen on ihan homostelua kääntyä jos kiusataan tai muuten on murheita jne. Kauheassa ristipaineessa ne elävät, olisi ihanaa olla äidin kainalossa mutta kun samaan aikaan pitäisi olla tyttöystävä ja vähän ihailla niitä, jotka uskaltavat vetää tupakkaa.

Muista jaksaa antaa positiivista palautetta ja tilaa sille, että poika saa vielä olla muutaman vuoden pieni poika. Negatiivisuuden kierre syntyy tosi helposti. Puheyhteyttä on jaksettava pitää yllä. jos pojalla on kahtena päivänä ollut läksyt tekemättä, sitä tulee kolmantena päivänä helposti sanoneeksi, että "et varmaan tänäänkään ole viitsinyt läksyjäs tehdä" sen sijaan että tsemppaisi ja kannustaisi niiden tekemiseen. Ymmärrätkö? Niin voi käydä jos on tosi väsynyt, lakkaa näkemästä niitä hyviä asioita lapsessaan, ja sillä voi olla tuhoisat seuraukset lapsen itsetunnolle ja tulevaisuudelle.
 
Näitä lukiessa ei uskoisi että puhutaan kolmasluokkalaisesta vaan jostain ehkä vitos- kutosluokkalaisesta.
Seurustelua jo, huh huh.
Ei mun mielestä ole mikään kovin iso harppaus kehityksessä kakkos- ja kolmasluokkalaisen välillä.
 
Meillä samanikäinen tyttö ja hoputtamista se on kaiken aikaa etenkin aamuisin! En tosin ole varma onko kyseessä mikään viimeaikainen muutos. Ennemmin meillä ehkä siitä, että sitä jo olettaisi kolmosluokkalaisen alkavan osata itse huolehtia asioistaan -kuten katsoa kellosta milloin on aika lähteä kouluun jne.

Sen sijaan sitä edelleen saa jankuttaa pue vaatteet, harjaa hampaat. Aina samat ja moneen kertaan. Jos en mitään sano, jää touhuamaan omiaan.
 
Kiitos vastauksista! Kaiutin, kiitos rohkaisusta:) Ehkä tämä tästä. En olisi kyllä uskonut, mitä kaikkea sitä tämän ikäisen kanssa joutuu tahkoamaan. Ja muutenkin tuntuu, että nykyään lapset ei saa olla enää lapsia. Itsellä seurustelu ym asiat tuli eteen suurinpiirtein vasta yläasteella:P
 

Yhteistyössä