Hankala hankala hoidon alotus 2,5 vuotiaalla. :(

[äippä minäkin harmaana]

Viime viikolla eka hoitoviikko ja joka päivä oli vain itkenyt, ei nukkunut eikä suuhun ollut ottanut mitään! Siis sen 8 tuntia oli joka päivä ollut kuivin suin! Kotona sitten ahtoi ja ahmi ja sen jälkeen itki että maha kipeä, enkä ihmettelekään jos kerralla syö tyhjään mahaan koko päivän edestä.

Sama homma potalla käynnissä, ei rupea hoidossa potalle ja kotonakaan ei muuta kuin vaippa pitäisi laittaa vaikka on ihan päiväkuiva ollut jo tovin aikaa!

Tänään minulla vapaa ja hoitajien pyynnöstä vein pojan "tutustumaan" muutamaksi tunniksi että alkaisi pikkuhiljaa päästä jyvälle minkälaista siellä hoitopaikassa on.

Ajattelin jo että jos ryhmäperhepäiväkodissa ei ala sujumaan, kokeilisinko perhepäivähoitajalla. Ainut vain että sekä minulla että miehellä vuorotyö, mutta mummo ja ukki on luvanneet hoitaa niinä iltoina kun molemmat olemme iltavuorossa.

Töissä menee aika miettiessä toisen pahaa mieltä ja kotona sitten sylitellään ja lähellä pitää olla koko ajan. Aamulla seuraa minun pukemista ja jos otan työvaatteet esille, alkaa itku saman tien ja sitä riittää hoitoon asti..

En haluaisi kauan kaivattua työpaikkaakaan päästää käsistä, mutta mikä sitten olisi parasta???

 

[Terhikki]

Voi, aika kurjalta aloitukselta kyllä kuulostaa :/

Minkä verran te lapsen kanssa juttelitte etukäteen päiväkotiin menosta ja siitä millainen paikka se olisi? Sillä on kuitenkin ihan uskomaton vaikutus pienelle lapselle että minkä verran tulevista asioista etukäteen tietää.

Meillä oli tytöt 3v ja 1v 4kk kun päiväkotielo alkoi reilu vuosi sitten. Jo siitä lähtien kun paikkoja hain (eli sen 4kk aiemmin) tytöille asiasta juttelin, käveltiin päiväkotien ohi ja kerroin millaisia paikkoja ovat.

Pienempi ei tietysti asiasta ymmärtänyt mitään mutta isompi paljonkin, kyseli ja ihmetteli.

Aikanaan sitten kun se mullistus elämään tuli että päiväkotielämä alkoi, niin oli ehkä hitusen helpompi kaikki aloittaa kun asiasta oli todella paljon puhuttu.

--

Toki tietysti lapsia on monenlaisia. Mitenkäs teidän pieni yleensä suhtautuu uusiin tilanteisiin ja asioihin, onko kovasti teissä kiinni?

Kurjalta kuulostaa juuri tuo että koko päivän aina kiukunnut eikä syönyt - yleensä kun se menee niin että jos kiukuttaa aamulla niin se ikävä kuitenkin unohtuu suurimmaksi osaksi päivää.

 

[heippa]

Itse kun aikanaan aloitin hoidossa, olin itkenyt siellä melkein kaksi viikkoa koko päivät. Äitini sanoi myös, että tuntui tosi pahalta jättää minut sinne. Hoitotäti oli tuolloin sanonut, että lapsi saattaa tosiaan itkeä sen kaksi viikkoakin, mutta jos sen jälkeen vielä jatkaa itkemistä, ei todennäköisesti tule sopeutumaan paikkaan. Tuo tapahtui 80-luvun alussa, en tiedä, mitä asiasta nykyään sanotaan.

Olet varmaankin lapsellesi selittänyt sen, että hän on hoidossa vain sen aikaa, kun te vanhemmat olette töissä ja että sen jälkeen käytte heti hakemassa hänet kotiin?

Kurjaahan tuo on, mutta älä ihan vielä kuitenkaan luovuta!

 

[kotiäiti-terveet lapset]

Viime viikolla eka hoitoviikko ja joka päivä oli vain itkenyt, ei nukkunut eikä suuhun ollut ottanut mitään! Siis sen 8 tuntia oli joka päivä ollut kuivin suin! Kotona sitten ahtoi ja ahmi ja sen jälkeen itki että maha kipeä, enkä ihmettelekään jos kerralla syö tyhjään mahaan koko päivän edestä.

Sama homma potalla käynnissä, ei rupea hoidossa potalle ja kotonakaan ei muuta kuin vaippa pitäisi laittaa vaikka on ihan päiväkuiva ollut jo tovin aikaa!

Tänään minulla vapaa ja hoitajien pyynnöstä vein pojan "tutustumaan" muutamaksi tunniksi että alkaisi pikkuhiljaa päästä jyvälle minkälaista siellä hoitopaikassa on.

Ajattelin jo että jos ryhmäperhepäiväkodissa ei ala sujumaan, kokeilisinko perhepäivähoitajalla. Ainut vain että sekä minulla että miehellä vuorotyö, mutta mummo ja ukki on luvanneet hoitaa niinä iltoina kun molemmat olemme iltavuorossa.

Töissä menee aika miettiessä toisen pahaa mieltä ja kotona sitten sylitellään ja lähellä pitää olla koko ajan. Aamulla seuraa minun pukemista ja jos otan työvaatteet esille, alkaa itku saman tien ja sitä riittää hoitoon asti..

En haluaisi kauan kaivattua työpaikkaakaan päästää käsistä, mutta mikä sitten olisi parasta???

MIKSI PITÄÄ LIIAN PIENI LAPSI viedä HOITOON? OLIKO PAKKO

 

[jepu]

MIKSI PITÄÄ LIIAN PIENI LAPSI viedä HOITOON? OLIKO PAKKO

Haista ite!!!
kyseeessä on kuitenkin 2 1/2-vuotias ei 2 1/2-kuukautinen

 

[äippä minäkin harmaa]

Hoitoon menosta puhuttiin etukäteen ja isoveli on eskarissa niin on nähnyt että viedään ja haetaan. Oli innoissaan menossakin vielä kun oltiin puhumisen asteella ja käytiin tutustumassa, mutta kun huomasi ettei äiti seuraa mukana, hauskuus hommasta katosi. Olisi ollut ihanne päästä isoveikan kanssa samaan hoitoon, mutta täällä ei päiväkodissa ole ryhmää alle 3-vuotiaille. Isoveli viedään sitten iltavuoropäivinä jatkamaan hoitoa samaan paikkaan, mutta päivisin ovat eri paikoissa.

Olin ihan varma että hoidon aloituksen kanssa ei olisi ongelmaa, sen verran mahtava pienimies hän on. Sosiaalinen, ei ujostele eikä ole äidin ja isän selän takana piilottelija. Mutta totuus oli toisenlainen. Ymmärrän toki, outo paikka, paljon lapsia ja vieraita ihmisiä. Kerhoissa on käyty ja niissä hän touhottaa omiaan, kotiin lähtiessä sitten huhuilen mukaani.

Nyt jännitän, kuinka nämä muutama tunti on sujunut, kohta käyn hakemassa. Kaikki kaikessa menisi kun alkaisi syömään!

Itse en ole koskaan päivähoidossa ollut ja sitä olen harmitellut. Koulun aloitus oli vaikeaa kun melkein kaikki tunsivat toisensa päiväkodin ajalta, mutta minä kun olin ikäni yksin leikkinyt, jäin ulkopuolelle ja tulin kiusatuksi.

 

[Terhikki]

Tuosta miten kuvasit lasta sosiaaliseksi jne, niin uskon että kyllä se siitä varmasti helpottaa.

Tosiaan kun ensin hoksaisi että kannattaa syödä (muiden esimerkki varmasti ennemmin tai myöhemmin auttaa), niin olo siitä helpottaa muutenkin. Voi olla että piankin se harmitus jää vaan siihen aamuviemiseen, ja ehkä pian loppuu kokonaan.

Tule kertomaan miten tänään sujui

 

[äippä minäkin harmaana]

Esikoinen aloitti hoidossa saman ikäisenä (perhepäivähoitajalla) ja hänellä itkut loppuivat kuulema siihen kun laitoin oven perässäni kiinni töihin lähtiessäni. Söi ja nukkui kuin ei mitään. Ja on luonteeltaan täysin päinvastainen kuin pikkuveljensä, herkkä, ujo, uusissa asioissa arka ja kiinni roikkuja. Edelleenkin vaikka on jo eskari.
Minä käyn laittamassa "väliaikatietoja" kunhan hänet haen ja kaupassa käymme.
KIITOS kovasti teille jotka kommentoitte, tämä asia todella riipoo mieltäni. Ei ole helppoa katsella vierestä kun lapsella on hankalaa ja koittaa vain rohkaista ja tuuppia eteenpäin päivä päivältä.

 

[Terhikki]

Ymmärän kyllä täysin miten kamalalta se tuntuu itsestä, paljon olen seurannut läheltä näitä tapauksia kun lapset eivät meinaa sopeutua - aina kuitenkin ennemmin tai myöhemmin on helpottanut.

(ja meillä ei ole vaikeuksia ollut sopeutumisissa, mutta senkin edestä sitten kotona uhmaillaan ja kiukutaan kun päivisin 'pitää' olla niin reippaana hoidossa )

 

[äiti]

Kyllä se varmaan lähtee sujumaan hyvin, jos poika on yleensä reipas niinkuin kuvasit! Olisiko mahdollista kokeilla niin, että lasten isä veisi heidät hoitoon? Joskushan äiteihin takerrutaan enemmän, aivan kuten heille kiukutellaankin enemmän.

 

[---------------------------------------------]

meillä ei ollut mitään ongelmia hoidon aloituksessa nyt(3v eka vko takana) mutta jos olisin hänet puolvuotta sitte hoitoon vienyt varmasti olisi huutanut perään kauan.
ystävällä jo laittoi lapsensa hoitoon juuri tuossa iässä kuin ap lapsi oli melkein sen kaksi viikkoo joka päivä itkenyt, vierestä sitten seurasin kuinka paha olo oli äidilläkin.

 

[hei]

Meillä aloitti myös 2 1/2 vuotiaana viime syksynä.Harjoittelu/tutustuminen sujui hyvin. Oli alkuun vain puolipäiväisenä, mutta hankalaa silti oli ekat 2 kk. Ei olisi millään syönyt. Kuljeskeli kuulemma ympäriinsä ja otti kontaktia vain aikuisiin. Rauhaton ja omissa maailmoissaa.Töni pienempiään jne.
Multa kysyttiin eikö ole ollut paljon ryhmissä aijemmin. NO, mehän oltiin kovastikin harrastamassa: kaksi krt viikossa perhekerhossa,1 x vko.ssa muskarissa ja 1 x vko.ssa jumpassa silloin kun olin kotiäitinä MUTTA eipä auttanut. Poikani reagoi voimakkaasti äidistä eroon joutumiseen harrastuksista huolimatta!!
Herkkä,ujo, mutta lujatahtoinen lapsi.
Sitten lopulta alkoi sopeutua ja tykkäsi kovastikin eikä kokopäiväiseksi siirtyminen ollut ollenkaan hankalaa!!!

Hankalalle tuntui minustakin ja koin syyllisyyttä,että minussako vika;enkö osannut kotiäitinä tarpeeksi sosiaalistaa lastani, olinko tehnyt jotain väärin, enkö ollut luonut tarpeeksi turvallisuuden tunnetta, oliko hän ollut liian vähän muiden lasten kanssa (ainukainen), olinko antanut liikaa periksi jne. jne. Ehkä niin,mutta nyt kuitenkin pk.hon menee mielellään eikä ongelmia ole. (vuoden siis ollut jo)

 

[juuei]

apua. mun pitäis viedä 2-v äidissäroikkuja pian hoitoon.

 

[äippä minäkin harmaana]

Tämän päivän tilannekatsaus...
Poitsu oli jo enemmän leikkinyt ja ei ollut lähtöäni huomannut ennen kuin toinen hoitolainen oli kysynyt että missä x:n äiti on? Silloin oli alkanut itku, mutta ensimmäistä kertaa oli mennyt hoitajan syliin lohdutettavaksi. Pissallakin oli käynyt itsekseen, viime viikolla oli tullut housuun tai vaippaan.
MUTTA syömään ei ollut ruennut! Ovella oli käynyt katsomassa kun muut syöneet ja mennyt takaisin jatkamaan leikkiä.
Huomenna oikea hoitopäivä, mutta annan lämpimän ruoan jo kotona niin ei tarvi minun sen takia huolehtia. Olen iltavuorossa, mutta onneksi mies pääsee aikaisemmin hakemaan...
Että askeleen verran olisiko menty eteenpäin. Ne on niin pieniä askelia, mutta aina hiukka parantaa äidin mieltä.

 

[Kowalski]

apua. mun pitäis viedä 2-v äidissäroikkuja pian hoitoon.

Meidän 1 v 8 kk äidissäroikkujien maailmanmestari aloitti viime viikolla päiväkodissa. Sitä ennen oli ollut oikeastaan aina mun kanssa, muutaman kerran isovanhemmilla. Kaikki on mennyt tosi hyvin =). Ekana päivänä poju itki 5 min mun perään, mutta meni sitten reippaana leikkimään. Tokana aamuna itki noin 15 sekuntia. Kolmantena hoitopäivänä kokeili ruokailua ja päiväunia, ja nukkui hienosti puolitoista tuntia vaikka kotona ei koskaan nukahda ilman mua...eikä ole sen jälkeen enää itkenyt. 5 hoitopäivää nyt takana, ja jäbä hihkuu aamulla onneissaan kun lähestytään päiväkotia. Eteisessä hieman roikkuu lahkeessani mutta menee sitten kuitenkin kiltisti leikkimään kun täti ottaa kädestä kiinni.
Älä turhaan jännitä, se voi mennä hyvinkin!

 

[Kowalski]

Tämän päivän tilannekatsaus...
Poitsu oli jo enemmän leikkinyt ja ei ollut lähtöäni huomannut ennen kuin toinen hoitolainen oli kysynyt että missä x:n äiti on? Silloin oli alkanut itku,

Lähdetkö sanomatta hei hei? Mulle on molempien lasten hoidon alkaessa terotettu sitä, että pitää ehdottomasti sanoa lapselle heipat ja pitää huoli siitä, että hän tajuaa äidin nyt lähtevän. Muuten hän yhtäkkiä havahtuu siihen, että äiti on mennyt, ja tuntee tulleensa hylätyksi. Lähdöstä ei saa tehdä suurta numeroa, mutta salaa ei saa missään nimessä lähteä.

 

[Terhikki]

Noniin, paremmaltahan tuo jo jokatapauksessa kuulostaa.

Mitenhän ne sitä on koittaneet syömään houkutella - meinaan että antaako ne hoitajat nyt liian helpolla periksi ettei syö?

Kun yleensähän hoitopaikoissa on niin että jokatapauksessa pöytään tullaan ja istutaan siinä, saattaa jonkin ajan päästä maistuakin ruoka kun huomaa että muut syö. Mutta eihän varmaan itsekseen tulekaan jos ujostuttaa, mieluummin jatkaa leikkiään.

 

[mamuli]

Hei!
Lohdutuksen sanoja...meidän samanikänen aloittaessaan hoidon panttasi kakkaa, ei ole vielä (kaksi kuukautta hoitoa takana) kertaakaan siellä syönyt. Päiväunet menee ok, menny alusta asti, mutta edelleen jää itkemään kun vien. Ei aina, mutta usein.

 

[mamma]

Tämän päivän tilannekatsaus...
Poitsu oli jo enemmän leikkinyt ja ei ollut lähtöäni huomannut ennen kuin toinen hoitolainen oli kysynyt että missä x:n äiti on? Silloin oli alkanut itku,

Lähdetkö sanomatta hei hei? Mulle on molempien lasten hoidon alkaessa terotettu sitä, että pitää ehdottomasti sanoa lapselle heipat ja pitää huoli siitä, että hän tajuaa äidin nyt lähtevän. Muuten hän yhtäkkiä havahtuu siihen, että äiti on mennyt, ja tuntee tulleensa hylätyksi. Lähdöstä ei saa tehdä suurta numeroa, mutta salaa ei saa missään nimessä lähteä.

No lapsikohtaista tämäkin. Meillä toinen piti tarkoin hyvästellä ja toiselta lähteä heti, kun oli viety. Aloitti innoissaan leikit eikä reagoinut lähtööni. Tää toimi paremmin.

 

[Chick]

Meille sanottiin pk:ssa, että noin pari viikkoa se ottaa melkein lapselta kuin lapselta sopeutua. Meidän lapsella meni juurikin suunnilleen tuon verran. Alkuun ei hänellekään maistunut ruoka eikä uni maittanut, mutta yks kaks sitten alkoi syömään ja nukkumaan kunnolla. Itku ei varsinaisesti ollut ongelmana, saattoi alkuun hetken itkeä kun siirtyi äidin/isin sylistä hoitajalle, mutta nyt menee jo hymy huulin. Ja yhtälailla sitten iltapäivävällä tulee innoissaan äidin/isin syliin halimaan kun haetaan.