Hankaluuksia olla "yleismasentuneen" ihmisen ystävä

["aappa"]

Minulla on ollut jo monta vuotta ystävä joka ei ole kiinnostunut mistään ja on masentunut ja allapäin kaikesta ja tunnen todella raskaaksi enään olla hänen ystävä.
Esimerkiksi yhdessä tekeminen, mikään ei kiinnosta häntä olen koittanut kysyä mennäänkö leffaan, ei ja ei kuitenkaan ole mitään hyvää leffaa, mennäänkö konserttiin, ei kiinnosta, mennäänkö vaikka retkelle, ei sekään kiinnosta, mikään ei kiinnosta, ihan vain kahville päivällä , ei sekään "kiinnosta" koska pääsee töistä 2-3 aikaan eikä sen jälkeen enään "kiinnosta" tehdä mitään. mikään yleisesti ei muutenkaan kiinnosta, ei edes minun asiat häntä kiinnosta.
hänellä ei ole muitakaan ystäviä.
On myös kateellinen jokaisesta hyvästä asiasta mitä minulle tapahtuu tai edes ihan tavallisesta asiasta mutta erilaisesta, lapsellamme on ruotsin passi, ja kun kerroin hänelle että haimme ruotsin passia hän "suuttui" eikä puhunut enään mitään. kun kerroin että olen saanut uuden työpaikan "suuttui" siitäkin eikä halunnut puhua koko asiasta enään.
En enään jaksa olla tällaisen ihmisen YSTÄVÄ ja paapoa vuosikausia häntä ilman että hänellä kiinnostaa mikään mikä minun liittyy. kuitenkin jos en pidä vähään aikaan yhteyttä hän suuttuu siitäkin.

 

[BOINggg]

Ehkä sitä vaan vituttaa "ystävä" joka ei voi olla ystävä ilman jotain vitun teatteri - ja illallisjuttuja ja joka kertoilee juttuja jostain diipadaapapasseista sen sijaan, että vois joskus keskustella jostain oikeesti tärkeistä asioista.

 

["jojo"]

[QUOTE="aappa";23132100] En enään jaksa olla tällaisen ihmisen YSTÄVÄ ja paapoa vuosikausia häntä ilman että hänellä kiinnostaa mikään mikä minun liittyy. kuitenkin jos en pidä vähään aikaan yhteyttä hän suuttuu siitäkin.[/QUOTE]

Ei ole pakko olla kaveri. Ja jos hän ei kerran ole itse kiinnostunut yhteydenpidosta ja suuttuu, niin ketäs se sitten haittaa? Ystävän eteen voi tehdä paljon, mutta rajansa kaikella. Kaikkea virtaa ei tarvitse antaa itsestään imeä.

 

["vieras"]

Ehkä sitä vaan vituttaa "ystävä" joka ei voi olla ystävä ilman jotain vitun teatteri - ja illallisjuttuja ja joka kertoilee juttuja jostain diipadaapapasseista sen sijaan, että vois joskus keskustella jostain oikeesti tärkeistä asioista.

... niinkuin omista ongelmista 24/7.

 

["vieras"]

Ehkä sitä vaan vituttaa "ystävä" joka ei voi olla ystävä ilman jotain vitun teatteri - ja illallisjuttuja ja joka kertoilee juttuja jostain diipadaapapasseista sen sijaan, että vois joskus keskustella jostain oikeesti tärkeistä asioista.

No just joo, olen kunnellut kyllä hänen kaikki mahdolliset ja mahdottomat ongelmansa, istunut kaljalla sata kertaa, nuita leffa juttuja ym. olen ehdottanut siksi koska hän aina valittaa ettei ole mitään elämää eikä käy missään, joten olen koittanut häntä piristää.
Voisitko kertoa mistä "diipadaappasesta" minä hänelle kerron juttuja???????? ja mistä tiedät mistä keskustelemme.

 

[Tepareutti]

Joskus masentuneelle/narisijalle tekee hyvää saada suoraa palautetta. Sano sille suoraan miltä se käyttäytyminen tuntuu ja jos se jatkaa samalla tavalla niin anna olla.

 

["aloittaja"]

voisin kyllä siis vaan jättää ystävän ihan omaankin rauhaan, mutta toisaalta säälittää koska hänellä ei ole ketään muita läheisiä ympärillään.
toivoisin vaan että hän parantuisi ja muuttaisi asennettaan hieman, ja alkaisi nähdä maailmaa muuallakin kuin omassa navassa....

 

["aloittaja"]

En todellakaan voi sanoa mitään tälle ihmiselle edes puolisuoraan, suuttuu niin helposti mitä ihmeellisimmistä asioista, kuten siitä ruotsin passista
miten te muut joilla on ollut vastaavanlainen ystävyyssuhde, onko se koskaan muuttunut miksikkään vai tuleeko olemaan aina ja ikuisesti samanlaista paapomista?
Ainoa milloin ystävääni kiinnostaa edes vähääkään joku asia on kun hän on vetänyt masennuslääkkeitä, viinaa, kokaiiniä ja energiajuomaa. sillon ollaan niiiiiiiin menossa mukana.

 

[Ei vaan jaxa]

Sanoisin suoraan vaikka kirjeellä, jos ei muuten. Ihan sama ottaisiko enää yhteyttä, ei tuollainen ole muutenkaan mitään "ystävyyttä".

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";23132335]En todellakaan voi sanoa mitään tälle ihmiselle edes puolisuoraan, suuttuu niin helposti mitä ihmeellisimmistä asioista, kuten siitä ruotsin passista
miten te muut joilla on ollut vastaavanlainen ystävyyssuhde, onko se koskaan muuttunut miksikkään vai tuleeko olemaan aina ja ikuisesti samanlaista paapomista?
Ainoa milloin ystävääni kiinnostaa edes vähääkään joku asia on kun hän on vetänyt masennuslääkkeitä, viinaa, kokaiiniä ja energiajuomaa. sillon ollaan niiiiiiiin menossa mukana.[/QUOTE]

Kuinka kauan olet ystäväsi tuntenut? Onko hän ollut tuollainen aina?

 

["aloittaja"]

ollaan tunnettu jonkun 5 vuotta. aluksi kun emme vielä olleet niin "hyviä" ystäviä oli meininki ihan sellaista perusjuttua että hei mitä kuuluu ja hei hei jne. mutta ystävyyden syvennyttyä tajusin että tyyppi on "masentunut" jne ja jotenkin tarrautui minuun kiinni, toki aluksi homma toimi toistekkin päin ja pystyin hänelle kertomaan omista huolistani ja hän kuunteli (en tiedä kiinnostiko sillonkaan) jne.....

 

[Keittiönoita]

Mulla oli joskus tällainen energiasyöppö kaveri. Jaksoin viitisen vuotta ja kun hänelle ei koskaan mikään sopinut eikä mikään kelvannut - paitsi dokaaminen - lopetin ehdottamasta mitään yhteisiä juttuja.

 

["Mie"]

Mulla on kans vähän samantyyppinen kaveri ja olen sit ihan vaan antanut olla. Nähdään satunnaisesti aina joskus ja moikkaillaan mutta muuten ei juurikaan muuten enää nähdä.

 

["Joo"]

Miksi Ruotsin passista voi suuttua? Sori, mutta tosta tulee läpi vähän sun oma asenne, että olisi jotenkin hienompi kuin Suomen passi. Muutenhan et liittäisi sitä siihen, että ystäväi suuttui juuri RUOTSIN passin hakemisesta. Vaan yleensä lasiin hakemisesta.

 

["vieras"]

Mulla on myös tuttava,jolla on elämään perusnegatiivinen asenne. Kaikki on huonoa ja aina vituttaa. Kun aurinko paistaa,se häikäisee. Vesisade on hanurista,samoin lumi. Kesällä on liian kuuma. Ja aina vika on muissa,ei koskaan itsessä. En vaan yksinkertaisesti enää jaksanut,kun ei suora puhekaan auttanut. Nyt on helpompi hengittää. Ja tää ihminen sattuu olemaan vielä niitä,jotka soittelevat yhdeltä yöllä itkupuheluja ja jauhavat samat asiat uudestaan ja uudestaan,mutta mitään ei vanhoista mokista opita. Sit jos itse joskus yrittää jotain kertoa,niin vastauksena on "mmmm,aha" ja vuodatus siitä omasta kurjuudesta jatkuu. Ja kaikki tämähän muistetaan myös jakaa facebookissa yksityiskohtia myöten ja ottaa vastaan virtuaalisia säälihaleja. Sniff :´(

 

["vieras"]

[QUOTE="Joo";23132800]Miksi Ruotsin passista voi suuttua? Sori, mutta tosta tulee läpi vähän sun oma asenne, että olisi jotenkin hienompi kuin Suomen passi. Muutenhan et liittäisi sitä siihen, että ystäväi suuttui juuri RUOTSIN passin hakemisesta. Vaan yleensä lasiin hakemisesta.[/QUOTE]

Jaa. Ihme tyyppi jos jostain passista vetää herneet nenään. Tulee mieleen yks kaveri joka tuli kateelliseksi siitä,kun kerroin että meidän poika oli saanut tarhasta vesirokon.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";23132438]ollaan tunnettu jonkun 5 vuotta. aluksi kun emme vielä olleet niin "hyviä" ystäviä oli meininki ihan sellaista perusjuttua että hei mitä kuuluu ja hei hei jne. mutta ystävyyden syvennyttyä tajusin että tyyppi on "masentunut" jne ja jotenkin tarrautui minuun kiinni, toki aluksi homma toimi toistekkin päin ja pystyin hänelle kertomaan omista huolistani ja hän kuunteli (en tiedä kiinnostiko sillonkaan) jne.....[/QUOTE]
Ilmeisesti tarvitset itsekin ystävääsi johonkin? Vaikka tuntemaan itesi jotenkin auttavaiseksi tai paremmaksi ihmiseksi?

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";23133029]Ilmeisesti tarvitset itsekin ystävääsi johonkin? Vaikka tuntemaan itesi jotenkin auttavaiseksi tai paremmaksi ihmiseksi?[/QUOTE]

Hahhah, en todellakaan tarvi ketään masentunutta ihmistä siihen että tuntisin itseni paremmaksi.