Hapenpuute synnytyksessä-miten vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen?

[Harmaana kyselen]

Kun tilanne on se, että hapenpuutteen ja sydänäänien pysyvän alhaisuuden vuoksi hätäsektio tehty. Kun olen epäillyt että jotain vaivaa tuosta on lapselle jäänyt, häiritsevä tunne ollut koko ajan siitä että hapenpuute tehnyt jotain pientä (??) vauriota. Kun tuntuu että lapsi ei kaikin ajoin ymmärrä asioita ja on tavallaan epänormaalin varomaton (esim.menee uudelleen samoihin paikkoihin joissa satuttanut itsensä yms..) eikä ole koskaan ollut sylissä viihtyvä vaan pikemminkin levoton ja syliin otettaessa rimpuilee pois. Tässä vain muutama esimerkki. Neuvolassa ei ole huomiota kiinnitetty mihinkään, kaikki tarkastukset olleet normaalituloksin, mutta jossain pään sisällä on vaan se tunne ettei kaikki ole niinkuin pitäisi, tämä lapsi ei ole sellainen kuin vanhemmat sisaruksensa olleet. Niin, siis nyt reilu 2v tyttö on kyseessä.

 

[lumihiutale82]

minun poika kärsi pahasta hapenpuutteesta ja syntyi hätäsektiolla,hänet elvytettiin ja sai pisteitä 1/1/5 ja hengityskoneessa oli.
puolitoista vuotta käytiin lasten neurologilla ja fysioterapiassa.
nyt reipas kaksi vuotias..eli ainakaan vielä ole mitään ilmennyt

 

[mä]

mun pojallani ei mitään hapenpuuttita ole ollut mutta ei se vielä 2v osannut ottaa opiksi mistään sattumuksista!

sitten tohon hapenpuute asiaan,mun pikkuveli syntyi napanuora kaulan ympärillä->hapenpuute. en tiedä oliko tolla asialla asian kanssa tekemistä mutta pojalla todettiin vaikea autismi ja kehitys vamma=(

 

[Maija]

Meillä kanssa tyttö kärsi hapenpuutteesta ja sai heikot pisteet ja mä kuulin tutkimuksesta että huonot pisteet ennustaisi oppimisvaikeuksia koulussa. Eli vaikka nyt (tyttö 2v) neuvolassa sanotaan että kaikki ok, niin mäkin pelkään että jotain saattaa tulla vielä.. mutta ei siihen oikeen enää voi vaikuttaa, täytyy vaan toivoa parasta!

Mut tohon että teidän tyttö ei ole samanlainen kun vanhemmat sisarukset, niin sisaruksilla voi olla huimia luonne-erojakin, että sikäli ei tartte huolehtia..

 

[äitee maalta]

minun poika kärsi pahasta hapenpuutteesta ja syntyi hätäsektiolla,hänet elvytettiin ja sai pisteitä 1/1/5 ja hengityskoneessa oli.
puolitoista vuotta käytiin lasten neurologilla ja fysioterapiassa.
nyt reipas kaksi vuotias..eli ainakaan vielä ole mitään ilmennyt

meillä samoin paha hapenpuute ja pisteitä 1/3/5. aluksi ilmeni vapinaa raajoissa ja pää kuvattiin ja otettiin aivosähkökäyrää, mutta mitää ei löytynyt ja poika on kehittynyt ihan normaalisti, oikea vauhtiveikko. puolivuotiaaksi käytiin fysioterapeutilla.

 

[Darwinin leski]

Jos tommonen epäilyttää, niin yhteys neurologiin vaan. Turha tommosta on pohtia ja vatvoa, menee vielä oma mielikin sekaisin. EEG tai MRI näyttää jos jotain poikkeavuutta on... Koska aivoihinhan se hapenpuute yleensä hallaa tekee, jos tekee.

 

[Salama McQueen]

Kun tilanne on se, että hapenpuutteen ja sydänäänien pysyvän alhaisuuden vuoksi hätäsektio tehty. Kun olen epäillyt että jotain vaivaa tuosta on lapselle jäänyt, häiritsevä tunne ollut koko ajan siitä että hapenpuute tehnyt jotain pientä (??) vauriota. Kun tuntuu että lapsi ei kaikin ajoin ymmärrä asioita ja on tavallaan epänormaalin varomaton (esim.menee uudelleen samoihin paikkoihin joissa satuttanut itsensä yms..) eikä ole koskaan ollut sylissä viihtyvä vaan pikemminkin levoton ja syliin otettaessa rimpuilee pois. Tässä vain muutama esimerkki. Neuvolassa ei ole huomiota kiinnitetty mihinkään, kaikki tarkastukset olleet normaalituloksin, mutta jossain pään sisällä on vaan se tunne ettei kaikki ole niinkuin pitäisi, tämä lapsi ei ole sellainen kuin vanhemmat sisaruksensa olleet. Niin, siis nyt reilu 2v tyttö on kyseessä.

Kuulostaa ihan samalta kuin meidän poika. Ihan tismalleen...Ja meillä kanssa pitkittyi synnytys, syviä sydänäänten hidastumia supistusten aikana, napanuora kanssa kiertyneenä. :/

 

[vieras]

Ymmärrän että sua huolestuttaa. Ihan normaalilta tuo minusta kuulostaa. Ei osaa meidän 3-vuotiaskaan varoa samoja temppuja joita ennenkin on tehnyt. Eihän sitä varmaksi voi vielä sanoa, voi olla että vasta kouluiässä ilmenee jotain pientä kuten keskittymishäiriöitä. Toisaalta ne voivat johtua jostain ihan muustakin.

Eli sinuna en olisi huolissani. Vakavat vammat olisi varmasti huomattu jo tuossa iässä.

t. yksi lapsensa synnytksen aikaisen hapenpuutteen vuoksi menettänyt äiti

 

[Salama McQueen]

Ymmärrän että sua huolestuttaa. Ihan normaalilta tuo minusta kuulostaa. Ei osaa meidän 3-vuotiaskaan varoa samoja temppuja joita ennenkin on tehnyt. Eihän sitä varmaksi voi vielä sanoa, voi olla että vasta kouluiässä ilmenee jotain pientä kuten keskittymishäiriöitä. Toisaalta ne voivat johtua jostain ihan muustakin.

Eli sinuna en olisi huolissani. Vakavat vammat olisi varmasti huomattu jo tuossa iässä.

t. yksi lapsensa synnytksen aikaisen hapenpuutteen vuoksi menettänyt äiti

Otan osaa. Mutta ei sitä noin vaan voi kuitata, eihän se toki niin vakavaa ole kuin lapsen menettäminen, mutta sellainen pienikin vamma vaikeuttaa elämää paljon. Koulussa, sosiaalisissa taidoissa jne.

Huolissaan pitää olla ja saa olla, erityisesti kun on ilmennyt tällaista synnytyksessä. Meidän poika 2 v 7 kk jonottaa perheneuvolaan juuri ap:n mainitsemien asioiden vuoksi, minäkin tiedän, että lapsi ei ole kuten muut 2-vuotiaat, vaikka sitä ei kukaan huomaakaan pienellä tarkastelulla.

 

[Darwinin leski]

Ymmärrän että sua huolestuttaa. Ihan normaalilta tuo minusta kuulostaa. Ei osaa meidän 3-vuotiaskaan varoa samoja temppuja joita ennenkin on tehnyt. Eihän sitä varmaksi voi vielä sanoa, voi olla että vasta kouluiässä ilmenee jotain pientä kuten keskittymishäiriöitä. Toisaalta ne voivat johtua jostain ihan muustakin.

Eli sinuna en olisi huolissani. Vakavat vammat olisi varmasti huomattu jo tuossa iässä.

t. yksi lapsensa synnytksen aikaisen hapenpuutteen vuoksi menettänyt äiti

Otan osaa. Mutta ei sitä noin vaan voi kuitata, eihän se toki niin vakavaa ole kuin lapsen menettäminen, mutta sellainen pienikin vamma vaikeuttaa elämää paljon. Koulussa, sosiaalisissa taidoissa jne.

Huolissaan pitää olla ja saa olla, erityisesti kun on ilmennyt tällaista synnytyksessä. Meidän poika 2 v 7 kk jonottaa perheneuvolaan juuri ap:n mainitsemien asioiden vuoksi, minäkin tiedän, että lapsi ei ole kuten muut 2-vuotiaat, vaikka sitä ei kukaan huomaakaan pienellä tarkastelulla.

Nimenomaan. Ja se on sekä vanhempien että lasten kannalta hyödyllistä, että jos jotain erityistä onkin, niin tiedetään mahdollinen aiheuttaja... Ja jos aivoissa on jotain hapenpuutealueita havaittavissa, niin se saattaa käsittääkseni altistaa myöhemmässäkin iässä puhkeavalle epilepsialle. Kyllä mä suosittelisin tommosten epäilyjen kanssa olemaan yhteyksissä lääkäriin.

 

[Salama McQueen]

Ymmärrän että sua huolestuttaa. Ihan normaalilta tuo minusta kuulostaa. Ei osaa meidän 3-vuotiaskaan varoa samoja temppuja joita ennenkin on tehnyt. Eihän sitä varmaksi voi vielä sanoa, voi olla että vasta kouluiässä ilmenee jotain pientä kuten keskittymishäiriöitä. Toisaalta ne voivat johtua jostain ihan muustakin.

Eli sinuna en olisi huolissani. Vakavat vammat olisi varmasti huomattu jo tuossa iässä.

t. yksi lapsensa synnytksen aikaisen hapenpuutteen vuoksi menettänyt äiti

Otan osaa. Mutta ei sitä noin vaan voi kuitata, eihän se toki niin vakavaa ole kuin lapsen menettäminen, mutta sellainen pienikin vamma vaikeuttaa elämää paljon. Koulussa, sosiaalisissa taidoissa jne.

Huolissaan pitää olla ja saa olla, erityisesti kun on ilmennyt tällaista synnytyksessä. Meidän poika 2 v 7 kk jonottaa perheneuvolaan juuri ap:n mainitsemien asioiden vuoksi, minäkin tiedän, että lapsi ei ole kuten muut 2-vuotiaat, vaikka sitä ei kukaan huomaakaan pienellä tarkastelulla.

Nimenomaan. Ja se on sekä vanhempien että lasten kannalta hyödyllistä, että jos jotain erityistä onkin, niin tiedetään mahdollinen aiheuttaja... Ja jos aivoissa on jotain hapenpuutealueita havaittavissa, niin se saattaa käsittääkseni altistaa myöhemmässäkin iässä puhkeavalle epilepsialle. Kyllä mä suosittelisin tommosten epäilyjen kanssa olemaan yhteyksissä lääkäriin.

Näin mäkin se olen ajatellut. Jos mä en asiaa selvitä, se kalvaa mua ikuisesti. Surullista, että joku menettää lapsensa, sitä en vähättele, mutta sekin ahdistaa, että vähätellään toisen huolta, jos itsellä on ollut surullisempi tapaus.

 

[Darwinin leski]

Ymmärrän että sua huolestuttaa. Ihan normaalilta tuo minusta kuulostaa. Ei osaa meidän 3-vuotiaskaan varoa samoja temppuja joita ennenkin on tehnyt. Eihän sitä varmaksi voi vielä sanoa, voi olla että vasta kouluiässä ilmenee jotain pientä kuten keskittymishäiriöitä. Toisaalta ne voivat johtua jostain ihan muustakin.

Eli sinuna en olisi huolissani. Vakavat vammat olisi varmasti huomattu jo tuossa iässä.

t. yksi lapsensa synnytksen aikaisen hapenpuutteen vuoksi menettänyt äiti

Otan osaa. Mutta ei sitä noin vaan voi kuitata, eihän se toki niin vakavaa ole kuin lapsen menettäminen, mutta sellainen pienikin vamma vaikeuttaa elämää paljon. Koulussa, sosiaalisissa taidoissa jne.

Huolissaan pitää olla ja saa olla, erityisesti kun on ilmennyt tällaista synnytyksessä. Meidän poika 2 v 7 kk jonottaa perheneuvolaan juuri ap:n mainitsemien asioiden vuoksi, minäkin tiedän, että lapsi ei ole kuten muut 2-vuotiaat, vaikka sitä ei kukaan huomaakaan pienellä tarkastelulla.

Nimenomaan. Ja se on sekä vanhempien että lasten kannalta hyödyllistä, että jos jotain erityistä onkin, niin tiedetään mahdollinen aiheuttaja... Ja jos aivoissa on jotain hapenpuutealueita havaittavissa, niin se saattaa käsittääkseni altistaa myöhemmässäkin iässä puhkeavalle epilepsialle. Kyllä mä suosittelisin tommosten epäilyjen kanssa olemaan yhteyksissä lääkäriin.

Näin mäkin se olen ajatellut. Jos mä en asiaa selvitä, se kalvaa mua ikuisesti. Surullista, että joku menettää lapsensa, sitä en vähättele, mutta sekin ahdistaa, että vähätellään toisen huolta, jos itsellä on ollut surullisempi tapaus.

Näin. Ei munkaan tarkoitus ollut missään nimessä vähätellä lapsen menetystä, mutta tiedän kyllä ihan henkilökohtaisesti myös sen tunteen kun tiedät ettei lapsella ole kaikki ihan kuten pitäisi, kyllä siihen on silloin saatava selvyyttä... ei ole terveellistä pohtia semmoisia kovin pitkään.

Ja hapenpuute voi viedä hengen, mutta se vois myös olla tekemättä mitään vahinkoa. Ja kaikkea tolta väliltä

 

[Lillan]

Ihan ensiksi, jos jotakin ilmiselvää olisi lapsellesi hapenpuutteesta jäänyt, hänet olisi kutsuttu 3 kk:n iässä neurologin tarkastukseen. Ja toiseksi, lapsellasi voi olla neurologisia ongelmia ilman että ne johtuisivat hapenpuutteesta, saatikka että ne olisivat sinun vikasi. Uskothan? Ota ihmeessä yhteys neuvolaan ja pyydä sitä kautta lähete joko ensin tk-lääkärille tai suoraan sairaalan neurologille/lastenlääkärille sekä mahdollisesti toimintaterapeutin ja fysioterapeutin arvioon. Pääset eteenpäin asiassa ja et joudu enää "jossittelemaan" ja murehtimaan. Jakselehan!

 

[Darwinin leski]

Ihan ensiksi, jos jotakin ilmiselvää olisi lapsellesi hapenpuutteesta jäänyt, hänet olisi kutsuttu 3 kk:n iässä neurologin tarkastukseen. Ja toiseksi, lapsellasi voi olla neurologisia ongelmia ilman että ne johtuisivat hapenpuutteesta, saatikka että ne olisivat sinun vikasi. Uskothan? Ota ihmeessä yhteys neuvolaan ja pyydä sitä kautta lähete joko ensin tk-lääkärille tai suoraan sairaalan neurologille/lastenlääkärille sekä mahdollisesti toimintaterapeutin ja fysioterapeutin arvioon. Pääset eteenpäin asiassa ja et joudu enää "jossittelemaan" ja murehtimaan. Jakselehan!

Mutta siitä voi tulla paljon lievempiäkin kuin noita ilmiselviä oireita. Ja tässähän puhuttiin nimenomaan siitä että äiti epäilee että jotain on. Se voi vallan mainiosti olla jotain hapenpuutteesta johtuvaa. Ilmiselväähän se ei olekaan, koska useat hapenpuutteesta johtuvat lievät jutut aiheuttavat ongelmia vasta myöhemmin.

 

[Lillan]

Ihan ensiksi, jos jotakin ilmiselvää olisi lapsellesi hapenpuutteesta jäänyt, hänet olisi kutsuttu 3 kk:n iässä neurologin tarkastukseen. Ja toiseksi, lapsellasi voi olla neurologisia ongelmia ilman että ne johtuisivat hapenpuutteesta, saatikka että ne olisivat sinun vikasi. Uskothan? Ota ihmeessä yhteys neuvolaan ja pyydä sitä kautta lähete joko ensin tk-lääkärille tai suoraan sairaalan neurologille/lastenlääkärille sekä mahdollisesti toimintaterapeutin ja fysioterapeutin arvioon. Pääset eteenpäin asiassa ja et joudu enää "jossittelemaan" ja murehtimaan. Jakselehan!

Mutta siitä voi tulla paljon lievempiäkin kuin noita ilmiselviä oireita. Ja tässähän puhuttiin nimenomaan siitä että äiti epäilee että jotain on. Se voi vallan mainiosti olla jotain hapenpuutteesta johtuvaa. Ilmiselväähän se ei olekaan, koska useat hapenpuutteesta johtuvat lievät jutut aiheuttavat ongelmia vasta myöhemmin.

Sitähän minä just tarkoitinkin. Taisin huonosti asian ilmaista. Eli siis mikäli jotakin selkeää/näkyvää/isoa/epäilyä olisi tullut niin silloin olisi ne tutkimukset vauvana tehty. Tietenkään ei 3kk:n iässä voi testata esim. hienomotorisia tai kognitiivisia taitoja.