Harkitsen aborttia

[vierass]

Tein juuri positiivisen raskaustestin ja olen aivan maassa. Meillä on kolmevuotias ja vauva ja en todellakaan halua kolmatta lasta. Raskaaksi tulin kondomista huolimatta.



Kuopuksen vauva-aika on ollut todella raskasta. Parisuhteemme on rakoillut, jossain vaiheessa mietittiin jopa avioeroa, mutta viime aikoina oli alkanut mennä paremmin. Itse masennuin synnytyksen jälkeen ja tuntuu etten ole vielä fyysisestikään toipunut edellisestä synnytyksestä. Tukiverkkoa meillä ei juuri ole naapurin satunnaista hätäapua lukuunottamatta. Minusta tuntuu, että kolmas lapsi ja kolme pientä samaan aikaan olisi viimeinen niitti parisuhteellemme ja mielenterveydelleni. olin juuri iloinnut siitä, että meillä oli alkanut mennä paremmin. Lisäksi olin jo asennoitunut palaamaan töihin pitkän kotonaolon jälkeen ja kaipaan jo todella työntekoa. Mies ei yrittäjänä ole voinut olla kotona kuin lyhyen isyysloman. Taloudellinen tilanteemme on myös heikko, sillä säästöt on käytetty kotivuosien aikana.



Nyt harkitsen siis raskaudenkeskeytystä, mutta pelkään katuvani sitä aina. Auttakaa hyvät ihmiset!

 

[astrolabe]

Jos toi pelko katumisesta johtuu uskonnollisesta kotikasvatuksesta tai siitä toisten ihmisten hokemasta, että katuu aina, niin sitten kannattaa yrittää kuitenkin itse miettiä oma päätös. Kukaan muu ei tule teille sitä lasta hoitamaan, joten sinun tarvitsee itse miettiä haluatteko kolmatta ja antaako resurssit siihen myöten.

Onko abortissa mitään kaduttavaa, jos olet fyysisesti ja psyykkisesti toipilas, rahaa ei ole, parisuhde rakoilee yms. ja koet ettei teillä ole mahdollista kolmanteen lapseen.

Päätät mitä päätätkin niin suosittelen varmempaa ehkäisyä.

 

[vierass]

Kiitos vastauksestasi. En ole saanut uskonnollista kasvatusta, mutta jotenkin olen kasvanut siihen että abortti kaduttaisi varmasti, liekö sitten ympäristöltä omaksuttua.

Mietin myös että lapsen pitäminenkin saattaisi kaduttaa - vauva-ajasta selviää varmasti mutta ajatus kolmannesta ihmisestä josta on vastuussa seuraavat 18 vuotta ja enemmänkin hirvittää..
Ap

 

["Lettu"]

Pienten lasten äideille tehdään eniten abortteja, joten et ole yksin asiasi kanssa.

Toit esille liudan syitä, miksi et halua jatkaa raskautta, kuin olisit jo päätöksesi tehnyt. Pohdi kuitenkini myös vaihtoehdot, olisiko mitään syytä antaa raskauden jatkua.

Joskus raskauden keskeytys on paras mahdollinen ratkaisu elämäntilanteeseen, mutta sitä ratkaisua ei voi tehdä muu kuin raskaana oleva itse, ja sen ratkaisun kansssa on opittava elämään, valitsipa kummin tahansa!

 

["V ieras"]

Ei siinä auta kuin miettiä, mikä olisi paras vaihtoehto minkä kanssa pystyt elämään.

Keskeytyksen voi tietysti perustella sillä, että teillä on ollut ehkäisy käytössä eikä ole ollut aikeissa saada kolmatta lasta.

Minkä ikäinen teidän nuorin on nyt? Voisiko häntä laittaa hoitoon, jos kävisit vähän töissä?
Ja sitten jos tän nyt itsestään ilmoitelleen päädytte pitämään, niin voithan lähteä heti äitiysloman loputtua töihin.

 

[Viera s]

Kiitos vastauksestasi. En ole saanut uskonnollista kasvatusta, mutta jotenkin olen kasvanut siihen että abortti kaduttaisi varmasti, liekö sitten ympäristöltä omaksuttua.

Mietin myös että lapsen pitäminenkin saattaisi kaduttaa - vauva-ajasta selviää varmasti mutta ajatus kolmannesta ihmisestä josta on vastuussa seuraavat 18 vuotta ja enemmänkin hirvittää..
Ap

Kuinka moni on mahtanut katua saamiaan lapsia?
Ehkä useampi katuu niitä tekemättä jätettyjä.

 

["Ninja"]

Komppaan Astroa.

Ja itse ajattelisin niin, että kärsisinkö mielummin itse sen abortin, kuin että synnyttäisin uuden ihmisen kärsimään resurssien puutteesta. Muutenkin raskausaika voi olla melkoista helvettiä jos pelottaa jo valmiiksi, että miten parisuhteen ja koko perheen käy.

 

[astrolabe]

[QUOTE="Ninja";29873189]Komppaan Astroa.

Ja itse ajattelisin niin, että kärsisinkö mielummin itse sen abortin, kuin että synnyttäisin uuden ihmisen kärsimään resurssien puutteesta. Muutenkin raskausaika voi olla melkoista helvettiä jos pelottaa jo valmiiksi, että miten parisuhteen ja koko perheen käy.[/QUOTE]

Niin tai jos esim. ap päätyy eroon muutaman vuoden sisään, olisiko se ikuisesti sen lapsen vika? Kamala painolasti lapsella kantaa.

En halua kuulostaa aborttiin kannustavalta. Voihan se olla niinkin, että saatte asioitanne kuntoon, käyt vähän tekemässä töitä ennen uutta äitiyslomaa, saat mielialalääkkeen jota voi syödä raskaudenkin aikana ja odotatte innolla kolmatta ja sitten sterilisaatio siihen päälle.

Se on vaan mietittävä vaikeassa tilanteessa mikä on se pienin paha ja nimenomaan sekä lyhytjänteisesti että pitkällä aikavälillä.

 

[pilleriraskaus]

Minä tulin minipillereillä raskaaksi ja menossa keskeytykseen.
Jos ap vähänkin epäilet että jaksatko lopulta hoitaa yksin kolmea pientä lasta, onko taloudellinen tilanteesi riittävän hyvä ja mitä mietitkään keskeytyksen kannalta, niin suosittelen tekemään keskeytyksen. Sun pitää ajatella itseäsi. Ei muita tai muiden mielipiteitä. Raskas päätös varmasti on, mutta ota huomioon tilanne jossa olet. Kumpi on raskaampaa, elää pienten lasten kanssa "ahdingossa" vai tehdä keskeytys..
Voimia joka tapauksessa!

 

["yksi"]

Kiitos vastauksestasi. En ole saanut uskonnollista kasvatusta, mutta jotenkin olen kasvanut siihen että abortti kaduttaisi varmasti, liekö sitten ympäristöltä omaksuttua.

Mietin myös että lapsen pitäminenkin saattaisi kaduttaa - vauva-ajasta selviää varmasti mutta ajatus kolmannesta ihmisestä josta on vastuussa seuraavat 18 vuotta ja enemmänkin hirvittää..
Ap

Meille tuli kolmas lapsi, kun elämäntilanne oli ihan kamala, minä lopen uupunut ja voimaton. Toinen lapsista oli vakavasti sairas, eikä ollut tiedossa miten selviää tai selviääkö.

Alkuun molemmat oli sitä mieltä, että raskaus pitäisi keskeyttää, koska mä olin loppu ja mies ei halunnut lasta myöskään. Käytiin lääkärilläkin keskustelemassa, kerroin siellä kaikki huoleni, lääkäri teki lähetteen valmiiksi ja sanoi, että miettikää pari päivää ja tulkaa takas, laitetaan sitten lähete eteenpäin. Että hän ei suuntaan tai toiseen painosta, mutta tukee kummassakin tapauksessa.

Mua ahdisti ajatus abortista, koska tuntui hullulta keskeyttää raskaus kun perheessä oli myös sairas lapsi, jonka selviytymisestä ei silloin ollut tietoa. Ja toisaalta, entä jos seuraavakin olisi sairas, mitä sitten.

Mies pyörsi päätöksensä abortista luettuaan toimenpidekuvauksen, ilman mitään painostusta siis. Siihen asti oli ollut täysin ehdoton. Mua pelotti melkein koko raskausajan jaksaminen, kaduttikin välillä. Vauva syntyi, ja ensimmäinen vuosi oli raskas. Sen jälkeen tuo lapsi on ollut mitä helpoin ja aurinkoisin lapsi, monella tapaa mulle toivon kipinä.

En sano, että sun ei pitäisi tehdä aborttia, miettikää tarkkaan ja jutelkaa keskenänne ja lääkärin kanssa. Löytäkää sellainen päätös, joka teidän on helpoin hyväksyä, varmasti molemmissa tapauksissa mieleen tulee joskus, että olisko sittenkin pitänyt tehdä toisin... Tärkeintä on se, että pystyy jollain aikavälillä hyväksymään oman valintansa. Raskauden jatkamista kaduin joskus raskaana (raskas raskaus, pahoinvointi rv30 asti), mutta lapsen syntymän jälkeen en ole katunut.

Päätöksen lapsiluvusta se kyllä sinetöi, eli miehelle tehtiin heti silloin vasektomia.

 

[nisäkäs]

Itse en usko että kukaan katuu jälkeenpäin jotain asiaa mikä on auttanut elämässä eteenpäin. Tuntuu hölmöltä väitteeltä.
Mutta itse en tulis tältä palstalta kyselemään, voi vetää aikamoisia hörhöjä puoleensa tämä aihe.

 

[Blue]

Kuinka moni on mahtanut katua saamiaan lapsia?
Ehkä useampi katuu niitä tekemättä jätettyjä.

Niin pitkään kun on kuitenkin niitäkin jotka katuvat niitä hankittujakin lapsia niin yksilötasolla ei ole mitään väliä kuinka iso prosentti on toisin päin.

Ap ei välttämättä ole ollenkaan valmis kokeilemaan kumpi kaduttaa enemmän, hankittu lapsi vai tietoisesti menetetty avioliitto ja perhe-elämä kun koko rumba alkaa alusta uuden lapsen myötä.

 

[vierass]

Kiitos taas vastauksistanne. Luulen kallistuvani keskeytyksen puoleen. En ole nyt henkisesti tarpeeksi vahvoilla jaksaakseni tulevan rumban Itse uskon että tehtyjä lapsia voi hyvinkin katua. Ei ehkä sitä että se lapsi on olemassa, mutta kaikkea sitä mitä se mukanaan tuo ja miettiä miten toisin elämä olisi voinut mennä.

Ap

 

[HG]

Jos toi pelko katumisesta johtuu uskonnollisesta kotikasvatuksesta tai siitä toisten ihmisten hokemasta, että katuu aina, niin sitten kannattaa yrittää kuitenkin itse miettiä oma päätös. Kukaan muu ei tule teille sitä lasta hoitamaan, joten sinun tarvitsee itse miettiä haluatteko kolmatta ja antaako resurssit siihen myöten.

Onko abortissa mitään kaduttavaa, jos olet fyysisesti ja psyykkisesti toipilas, rahaa ei ole, parisuhde rakoilee yms. ja koet ettei teillä ole mahdollista kolmanteen lapseen.

Päätät mitä päätätkin niin suosittelen varmempaa ehkäisyä.

peesi

 

[mulla]

Minulla oli kaksi pientä lasta. Kävi Juri moni. Kokemus edellisistä raskas vaihe, oma jaksaminen oli ihan lopussa. Jopa kaduin tehtyjä lapsia koska olin niin väsynyt. Oli pakko tehdä keskeytys. En ole katunut, enkä uusia lapsia hankkinut. Nyt hyvä elämän tilanne, lapset koululaisia. Ja elämä jatkuu.

 

[Vaimo-Rakas]

Ei kaikki kadu aborttia. Ajatella, minä tein abortin kun olin tavannut tämän minun nykyisen aviomieheni! Siis tulin nopeasti hänelle raskaaksi omaa typeryyttämme mutta emme missään nimessä olleet vielä varmoja suhteestamme tms. ja en kokenut lasta haluavani vielä vastuulleni. Teimme yhteisellä päätöksellä abortin vaikka mies sanoikin tuolloin että rinnalla aikoo pysyä jos toisin päätän. En ole katunut. Paljon yhteistä olisi jäänyt kokematta ja näkemättä jos silloin olisimme vauvan jo tehneet.
Nyt meillä on kaksi ihanaa lasta ja olemme onnellisia tässä perhekoossa. Minun kauhukuvani olisi tulla raskaaksi nyt kun elämä on pikkulapsi-vuosien jälkeen helpottanut ja voimme tehdä kaikkea ihanaa neljän hengen perheenä. Olen menossa sterilisaatioon.

Jos nyt tulisin kierukasta huolimatta raskaaksi, tekisimme takuulla abortin.
Juuri tuossa etelän loman aikaan puhuttiin siitä miten onnellisia ollaan nyt. Vauva vain pilaisi sen onnen, se on fakta.
Mieti nyt kokonaisuutta, jos vauva ei ole toivottu ja ajatus hirvittää sinua, tee abortti.

En usko että katuisit.

 

[Liian monta keskenmenoa]

Mun äiti teki abortin, kun alkoi odottaa viidettä. Töitä oli paljon. Hän oli silloin ihan lopussa ja päätti tehdä abortin. Asia kaivelee häntä vieläkin 60-vuotiaana. Vaikka meitä on neljä, olemme niin kiireisiä, ettemme ehdi usein käydä häntä tapaamassa. Viides olisi ehkä ehtinyt ? Joten ABORTTIA TULEE KATUMAAN lopun ikänsä! :-/ Äidit joutuu kamalien asioiden äärelle. Kuitenkin se elossa oleva lapsi on aina ihanampi kuin kuollut.

 

[tsemppiä]

Jos jo nyt mietit, että tulisit katumaan päätöstäsi, niin niinhän siinä silloin todennäköisesti kävisi. Mieti, miten asioita pystyisi järejstelemään/ muuttamaan/ lykkäämään, että uuden vauvan tulo olisi mahdollista.
Älä tee hätiköityjä päätöksiä.
Pyydä apua neuvolasta. Esim. tarjoaako teidän kunta kodinhoitoapua? Lastenhoitoapua?

 

[tsemppiä]

Niin tai jos esim. ap päätyy eroon muutaman vuoden sisään, olisiko se ikuisesti sen lapsen vika? Kamala painolasti lapsella kantaa.

En halua kuulostaa aborttiin kannustavalta. Voihan se olla niinkin, että saatte asioitanne kuntoon, käyt vähän tekemässä töitä ennen uutta äitiyslomaa, saat mielialalääkkeen jota voi syödä raskaudenkin aikana ja odotatte innolla kolmatta ja sitten sterilisaatio siihen päälle.

Se on vaan mietittävä vaikeassa tilanteessa mikä on se pienin paha ja nimenomaan sekä lyhytjänteisesti että pitkällä aikavälillä.

Lapsen kannalta on kaduttavaa. Hän on syytön siihen, että on saanut alkunsa. Hänellä on oikeus elämään.

 

["vaemo"]

Mun äiti teki abortin, kun alkoi odottaa viidettä. Töitä oli paljon. Hän oli silloin ihan lopussa ja päätti tehdä abortin. Asia kaivelee häntä vieläkin 60-vuotiaana. Vaikka meitä on neljä, olemme niin kiireisiä, ettemme ehdi usein käydä häntä tapaamassa. Viides olisi ehkä ehtinyt ? Joten ABORTTIA TULEE KATUMAAN lopun ikänsä! :-/ Äidit joutuu kamalien asioiden äärelle. Kuitenkin se elossa oleva lapsi on aina ihanampi kuin kuollut.

Älä yleistä. En ole katunut hetkeäkään. Ainoa oikea ratkaisu mulle siinä tilanteessa,

 

["huomio"]

Ei ole mikään kiveen kirjoitettu asia, että abortti kaduttaa. Kyllä omien päätösten takana pitää seistä ja oma asenne ratkaisee ja ikinä en ole yhtään negatiivista tunnetta siitä kokenut, helpotusta vain. Jos missä tahansa ratkaisussa ryhtyy siihen surkutteluun ja murheessa kieriskelyyn, niin tulee paha olla.

 

[Justiinjuu]

Mun äiti teki abortin, kun alkoi odottaa viidettä. Töitä oli paljon. Hän oli silloin ihan lopussa ja päätti tehdä abortin. Asia kaivelee häntä vieläkin 60-vuotiaana. Vaikka meitä on neljä, olemme niin kiireisiä, ettemme ehdi usein käydä häntä tapaamassa. Viides olisi ehkä ehtinyt ? Joten ABORTTIA TULEE KATUMAAN lopun ikänsä! :-/ Äidit joutuu kamalien asioiden äärelle. Kuitenkin se elossa oleva lapsi on aina ihanampi kuin kuollut.

Olette niin kiireisiä ja viides olisi ehkä ehtinyt kyläilemään?! Tai siis olisitte lykänneet vanhenevan äidin hoidon nuorimmalle ja itse saapuisitte paikalle sitten kun on perinnönjaon aika. Yleensä nuorin lapsista kantaa isoimman vastuun vanhempiensa hoidosta ja sen järjestämisestä, tästä olen kuullut monelta ja tuttua omasta suvusta... Vai olette niin kiireisiä. Ihmisellä on aina aikaa tärkeille asioille ja ihmisille. Ehkäpä kannattaisi karsia turhia menoja pois ja järjestää aikaa tapaamiseen!

 

[ingalina]

Jos toi pelko katumisesta johtuu uskonnollisesta kotikasvatuksesta tai siitä toisten ihmisten hokemasta, että katuu aina, niin sitten kannattaa yrittää kuitenkin itse miettiä oma päätös. Kukaan muu ei tule teille sitä lasta hoitamaan, joten sinun tarvitsee itse miettiä haluatteko kolmatta ja antaako resurssit siihen myöten.

Onko abortissa mitään kaduttavaa, jos olet fyysisesti ja psyykkisesti toipilas, rahaa ei ole, parisuhde rakoilee yms. ja koet ettei teillä ole mahdollista kolmanteen lapseen.

Päätät mitä päätätkin niin suosittelen varmempaa ehkäisyä.

Niin. Jotkut ovat tosiaan sitä mieltä että lapsen tappamista ei tarvitse katua... Uskonnollisuus voi olla yksi asia joka laittaa arvostaaan elämää mutta etiikka, moraali ja elämän arvostaminen ovat olemassa myös ilman uskontoa.

Ap:lle voimia ja uskon että olet tyyvynäinen päätökseesi jos päätät pitää lapsen. Parisuhdekin on sivuseikka uuden elämän rinnalla.

 

["ökö"]

Mä olin samassa tilanteessa reilu vuosi sitten. päätös aborttiin menosta tehtiin yhteisymmärryksessä ja hain paperit lääkäriltä ja sain ajan sairaalaan. Tulin kuitenkin katumapäälle. Mietin että voinko tosiaan hävittää jo olemassa olevien lasteni tulevan sisaruksen.. Puhuin miehelle että en aborttia pysty tekemään ja paripäivää mietittyään hänkin päätyi siihen että vauva pidetään.
Sinä aamuna kun abortti olisi pitänyt tehdä soitin sairaalaan ja peruin ajan.
Nyt meillä on 7kk ikäinen maailman ihanin pieni poika itku tulee aina kun ajattelen mitä meinasin hänelle tehdä..
Ymmärrän kuitenkin tilanteesi ap ja tee niinkuin parhaalta tuntuu. Täältä palstalta minäkin aikoinani kyselin apua päätökseen ja hyviä mielipiteitä ja tukea sain paljon.

 

[M32]

Aika kajahtaneita perusteluja lapsen synnyttämiselle, mutta kaipa selvä ajattelu on vaikeaa tuollaisessa tilanteessa. Minusta aloittaja sanoi kaiken tarvittavan joviestinsä toisessa virkkeessä.