Harkitsen avioeroa, auttakaa.. vuodatusta..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja väsynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

väsynyt

Vieras
Viisi vuotta avioliittoa takana, kaksi lasta, 4v. ja 1v8kk.

Oon niin korviani myöten täynnä tätä paskaa etten tiedä itkeäkö vai nauraa..

Ulkoisesti kaikki ihan ok, mies käy töissä, itse olen kotona hoitamassa lapsia.

Talo ostettiin viime syksynä....

Olen alkanut oiken ällötä miestäni, kaikki hänessä oksettaa.

Inhoan hänen työtä, harrastuksia (jotka on ihan samaa kuin sen työ), ulkonäköä ja sitä miten puuttellisesti se hoitaa hygieniansa, kulkee resusissa vaatteissa jne.

koko suhteemme ajan olen saanut yksin kantaa vastuun siivouksesta, pyykki huollosta, ruokahuollosta, lasten lääkäri/neuvola käynneistä, jopa lapseni olen käynyt yksi laitoksella tekemässä.

Joka viikonloppu (ehkä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) alkaa samaa rataa,
ensin se on päivän töissä, sen jälkeen ehkä tulee kotiin tai painuu jollekkin harrastuksiinsa, sieltä tulee kotia ja alkaa kitata kaljaa, on tunnin pari kotona ja lähtee kavereille ja baariin..
joka siunattu lauantai menee kauheessa krapulassa iltaa asti..

inhoan sen käytöstä kun se juo, se on oikein sellaista iso äänistä itsekeskeistä molotusta kuinka se on niin saatanan hyvä kaikessa.. kaikki mitataan sen elämässä työn kautta....

kaiken tämän lisäksi mies on useasti humalassa ollessaan henkisesti kiusannut mua, haukkunut, herjannut elämääni ennen suhdettamme, joka nyt ei poikkea kenenkään parikymppisen elämästä.. se on aivan sairaan mustasukkainen enkä mielelläni lähde sen kanssa illanviettoihin kun siitäkin saadaan kauhea rähinä päälle.. jotain kai kertoo ettei tuttavapariskuntammekaan lähde kanssamme minnekkään mielellään kun tietää tämän.......

en tahdo jaksaa.... tuskin se elämä siitä helpottuu jos jää kahden pienen kanssa yksin, mutta on ainakin yksi lapsi vähemmän, se 35-v teini-ikäinen

mä oon niin väsynyt, nii
 
ei muuten ollut tarkoitus laittaa hymiöitä, ei taida passata tähän tekstiin..

mies tuskin lähtis..

Rakastan lapsiani ja jo nyt kun edes mietin eroa, tunnen valtavaa syyllisyyttä siitä että itsekkyyttäni pilaan niiltä sen tavallisen perheen elämän...

onko syyni liian itsekkäät?

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
ei muuten ollut tarkoitus laittaa hymiöitä, ei taida passata tähän tekstiin..

mies tuskin lähtis..

Rakastan lapsiani ja jo nyt kun edes mietin eroa, tunnen valtavaa syyllisyyttä siitä että itsekkyyttäni pilaan niiltä sen tavallisen perheen elämän...

onko syyni liian itsekkäät?

Onko tuo nyt sitten semmoista?
 
Ei ihme, ettet jaksa. Pakkaisin varmaan itsekin kamppeet tuossa vaiheessa. Miksi sinun ja lasten tarvitsisi tuollaista kestääkään? Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata huolehtia itsestään JA perheestään.

Jos olet tähänkin mennessä hoitanut suurimman osan asioista itse, niin eiköhän se suju jatkossakin lasten kanssa kolmistaan, miksei jopa helpommin...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Candide:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
ei muuten ollut tarkoitus laittaa hymiöitä, ei taida passata tähän tekstiin..

mies tuskin lähtis..

Rakastan lapsiani ja jo nyt kun edes mietin eroa, tunnen valtavaa syyllisyyttä siitä että itsekkyyttäni pilaan niiltä sen tavallisen perheen elämän...

onko syyni liian itsekkäät?

Onko tuo nyt sitten semmoista?

Mitä tarkoitat...?

 
Itse en katsois tuollaista enää, aikoinani katsoin liiankin kauan ( väkivalta kuului kyllä mukaan), ja nyt puidaan vanhimmantyttären kohdalla suraamuksia siitä paskasta! Kun erosin olin paljon paljon onnellisempi! lapset vaistoaa kun kaikki ei ole kohdallaan ja äidillä ei ole hyvä olla! Onko sinusta lasten hyvä katsoa sitä juomista?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Mitä tarkoitat...?

Tarkoitan sitä, että onko perhe-elämänne, sellaisena kuin sitä tuossa alussa kuvailit, sitä tavallista perhe-elämää, jollainen lapsille on hyvä. En minä tiedä onko se vai eikö, mutta kun annoit ymmärtää olevasi tyytymätön.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Candide:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
ei muuten ollut tarkoitus laittaa hymiöitä, ei taida passata tähän tekstiin..

mies tuskin lähtis..

Rakastan lapsiani ja jo nyt kun edes mietin eroa, tunnen valtavaa syyllisyyttä siitä että itsekkyyttäni pilaan niiltä sen tavallisen perheen elämän...

onko syyni liian itsekkäät?

Onko tuo nyt sitten semmoista?

Mitä tarkoitat...?

Sori, en huomannut tummennusta,

niin, ehkä mä en ymmärrä tavallisesta perhe-elämästä enään mitään, mikä on sen toisen rooli siinä.....

Siskoni on ollut jo pitkään sitä mieltä että olen jotenkin masentunut, en jaksa innostua mistään..

kannan koko ajan sellaista ylimääräistä kiveä harteillani, joka velvoittaa ja vartioi... se vie kaiken puhdin tästä hommasta.....

en oikein tahdo löytää sanoja kertomaan kun on niin ahdistunut olo..

 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Candide:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
ei muuten ollut tarkoitus laittaa hymiöitä, ei taida passata tähän tekstiin..

mies tuskin lähtis..

Rakastan lapsiani ja jo nyt kun edes mietin eroa, tunnen valtavaa syyllisyyttä siitä että itsekkyyttäni pilaan niiltä sen tavallisen perheen elämän...

onko syyni liian itsekkäät?

Onko tuo nyt sitten semmoista?

Mitä tarkoitat...?

Lue tekstisi uudelleen ja mieti: onko tuo kuvailemasi todellakin tavallisen perheen elämää? Ei meillä ainakaan tuollaista ole, vaikka omat vaikeutensa on joka suhteessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Sori, en huomannut tummennusta,

niin, ehkä mä en ymmärrä tavallisesta perhe-elämästä enään mitään, mikä on sen toisen rooli siinä.....

Siskoni on ollut jo pitkään sitä mieltä että olen jotenkin masentunut, en jaksa innostua mistään..

kannan koko ajan sellaista ylimääräistä kiveä harteillani, joka velvoittaa ja vartioi... se vie kaiken puhdin tästä hommasta.....

en oikein tahdo löytää sanoja kertomaan kun on niin ahdistunut olo..

Kertomasi perusteella en pidä sinua itsekkäänä. Etenkin jos olet koittanut tilannetta kohentaa, niin ymmärrän hyvin, jos tahdot harkita sitten eroamistakin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Candide:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
ei muuten ollut tarkoitus laittaa hymiöitä, ei taida passata tähän tekstiin..

mies tuskin lähtis..

Rakastan lapsiani ja jo nyt kun edes mietin eroa, tunnen valtavaa syyllisyyttä siitä että itsekkyyttäni pilaan niiltä sen tavallisen perheen elämän...

onko syyni liian itsekkäät?

Onko tuo nyt sitten semmoista?

Mitä tarkoitat...?

Sori, en huomannut tummennusta,

niin, ehkä mä en ymmärrä tavallisesta perhe-elämästä enään mitään, mikä on sen toisen rooli siinä.....

Siskoni on ollut jo pitkään sitä mieltä että olen jotenkin masentunut, en jaksa innostua mistään..

kannan koko ajan sellaista ylimääräistä kiveä harteillani, joka velvoittaa ja vartioi... se vie kaiken puhdin tästä hommasta.....

en oikein tahdo löytää sanoja kertomaan kun on niin ahdistunut olo..

Sinne terapiaan voi mennä myös yksin. Suosittelisin sitä sinulle joka tapauksessa, jotta saat tuon masennuksen hoitoon. Sitten voisi paremmin nähdä sen tilanteensa ja mikä on oikea ratkaisu siihen.
 
Ethän sä mitään TAVALLISTA perhe-elämää vie lapsiltasi. Eihän tuo ole missään nimessä mitään tavallista perhe-elämää nähnytkään ! Taitaisit pelastaa lapsesi näkemästä moista kaljottelua, jonka he ottavat esimerkkinä ajankäytöstä kotona.... Sun miehesi on keskenkasvuinen kakara. Keskustele ja kerro vakavasti, ellet ole sitä jo tehnyt, että jos miehesi ei muuta tapojaan, tulee ero väistämättä. Eihän ole mitään järkeä tuollaisessa. Kyllä elämä pitäisi olla jotain ihan muuta.

Sulla on oikeus onneen. Tuollaisen miehen kanssa sitä tuskin löydät. Ellei suurta muutosta tapahdu.

Voimia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä mietin aivan samaa, tosin ollaan avoliitos. Mutta yhteisen talon takia sitä ei pysty lähtemään, varsinki kun mies jäi työttömäks

Niin, vasta ollaan mekin talo laitettu, mutta siinä nyt ei ole mitään joka pidättelis, mies talon voi pitää kuitenkin...

Jostakin kun sais voimia lähteä tästä... kaikki mietityttää.. lasten kouluun meno sitten joskus, kaikista vastaa sitten yksin....

ja jos nyt vielä tässä kaiken kukkuraksi kerron että mieheni on jo kerran eronnut, ja hänellä on siitä liitosta yksi poika, niin osaan kyllä kuvitella että kuinka yksin jään jos lähden.. eipä se sitä poikaakaan hoida kuin pakolliset, nyt se on jo niin iso ettei se paljon käykkään... niin voidaan kai tästä päätellä että lykkäsin jo 7v. sitten käteni paskaan....

voih..
 
Alkuperäinen kirjoittaja perhe:
Ethän sä mitään TAVALLISTA perhe-elämää vie lapsiltasi. Eihän tuo ole missään nimessä mitään tavallista perhe-elämää nähnytkään ! Taitaisit pelastaa lapsesi näkemästä moista kaljottelua, jonka he ottavat esimerkkinä ajankäytöstä kotona.... Sun miehesi on keskenkasvuinen kakara. Keskustele ja kerro vakavasti, ellet ole sitä jo tehnyt, että jos miehesi ei muuta tapojaan, tulee ero väistämättä. Eihän ole mitään järkeä tuollaisessa. Kyllä elämä pitäisi olla jotain ihan muuta.

Sulla on oikeus onneen. Tuollaisen miehen kanssa sitä tuskin löydät. Ellei suurta muutosta tapahdu.

Voimia.

kertokaa millaista se oikea perhe-elämä kuuluu olla, mullakaan ei ole siitä kokemusta :(

 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mä mietin aivan samaa, tosin ollaan avoliitos. Mutta yhteisen talon takia sitä ei pysty lähtemään, varsinki kun mies jäi työttömäks

Niin, vasta ollaan mekin talo laitettu, mutta siinä nyt ei ole mitään joka pidättelis, mies talon voi pitää kuitenkin...

Jostakin kun sais voimia lähteä tästä... kaikki mietityttää.. lasten kouluun meno sitten joskus, kaikista vastaa sitten yksin....

ja jos nyt vielä tässä kaiken kukkuraksi kerron että mieheni on jo kerran eronnut, ja hänellä on siitä liitosta yksi poika, niin osaan kyllä kuvitella että kuinka yksin jään jos lähden.. eipä se sitä poikaakaan hoida kuin pakolliset, nyt se on jo niin iso ettei se paljon käykkään... niin voidaan kai tästä päätellä että lykkäsin jo 7v. sitten käteni paskaan....

voih..

Minä jäin aikanani 4 lapsen yksinhuoltajaksi ja pärjäsin oikein hyvin ! Asiat vaan tehdään tietyllä rytmillä ja kaikki sujuu hienosti. Paremmin sä pärjäät kun ei ole tuota jatkuvaan stressiä ja vitutusta tuollaisen miehen takia, usko pois !
 
Alkuperäinen kirjoittaja live like:
Alkuperäinen kirjoittaja perhe:
Ethän sä mitään TAVALLISTA perhe-elämää vie lapsiltasi. Eihän tuo ole missään nimessä mitään tavallista perhe-elämää nähnytkään ! Taitaisit pelastaa lapsesi näkemästä moista kaljottelua, jonka he ottavat esimerkkinä ajankäytöstä kotona.... Sun miehesi on keskenkasvuinen kakara. Keskustele ja kerro vakavasti, ellet ole sitä jo tehnyt, että jos miehesi ei muuta tapojaan, tulee ero väistämättä. Eihän ole mitään järkeä tuollaisessa. Kyllä elämä pitäisi olla jotain ihan muuta.

Sulla on oikeus onneen. Tuollaisen miehen kanssa sitä tuskin löydät. Ellei suurta muutosta tapahdu.

Voimia.

kertokaa millaista se oikea perhe-elämä kuuluu olla, mullakaan ei ole siitä kokemusta :(

tavallinen perhe-elämä on sitä, että kumpikin osapuoli ottaa vastuuta tasapuolisesti, kumpikin tukee toista arkielämässä, antaa hellyyttä ja rakkautta, joka taas pitää yhteenkuuluvaisuuden tunteen elossa. Kumpikin on kiinnostuneita lapsistaan, mitä heidän päiväänsä kuului ja mitä he milloinkin oppivat ja kuuntelevat lasten tarinoita päiväntapahtumista. Syödään yhdessä joka päivä ainakin se yksi ateria, käydään yhdessä konserteissä kerran pari vuodessa, yksinkertaisesti nautitaan yhdessäolosta ja kummallakin arvoasteikossa perhe ja avioliitto on tärkeysasteikolla numero yksi. Se ei todellakaan tarkoita, ettei voisi olla omia harrastuksia sekä ystäviä, tottakai pitää ollakkin jotta tasapaino säilyy.
Mutta parhaimmillaan kun kaksi aikuista ihmistä ymmärtää tämän, on elämä aivan ihanaa ja stressitöntä.

Onnea etsintään !
 

Yhteistyössä