V
väsynyt
Vieras
Viisi vuotta avioliittoa takana, kaksi lasta, 4v. ja 1v8kk.
Oon niin korviani myöten täynnä tätä paskaa etten tiedä itkeäkö vai nauraa..
Ulkoisesti kaikki ihan ok, mies käy töissä, itse olen kotona hoitamassa lapsia.
Talo ostettiin viime syksynä....
Olen alkanut oiken ällötä miestäni, kaikki hänessä oksettaa.
Inhoan hänen työtä, harrastuksia (jotka on ihan samaa kuin sen työ), ulkonäköä ja sitä miten puuttellisesti se hoitaa hygieniansa, kulkee resusissa vaatteissa jne.
koko suhteemme ajan olen saanut yksin kantaa vastuun siivouksesta, pyykki huollosta, ruokahuollosta, lasten lääkäri/neuvola käynneistä, jopa lapseni olen käynyt yksi laitoksella tekemässä.
Joka viikonloppu (ehkä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) alkaa samaa rataa,
ensin se on päivän töissä, sen jälkeen ehkä tulee kotiin tai painuu jollekkin harrastuksiinsa, sieltä tulee kotia ja alkaa kitata kaljaa, on tunnin pari kotona ja lähtee kavereille ja baariin..
joka siunattu lauantai menee kauheessa krapulassa iltaa asti..
inhoan sen käytöstä kun se juo, se on oikein sellaista iso äänistä itsekeskeistä molotusta kuinka se on niin saatanan hyvä kaikessa.. kaikki mitataan sen elämässä työn kautta....
kaiken tämän lisäksi mies on useasti humalassa ollessaan henkisesti kiusannut mua, haukkunut, herjannut elämääni ennen suhdettamme, joka nyt ei poikkea kenenkään parikymppisen elämästä.. se on aivan sairaan mustasukkainen enkä mielelläni lähde sen kanssa illanviettoihin kun siitäkin saadaan kauhea rähinä päälle.. jotain kai kertoo ettei tuttavapariskuntammekaan lähde kanssamme minnekkään mielellään kun tietää tämän.......
en tahdo jaksaa.... tuskin se elämä siitä helpottuu jos jää kahden pienen kanssa yksin, mutta on ainakin yksi lapsi vähemmän, se 35-v teini-ikäinen
mä oon niin väsynyt, nii
Oon niin korviani myöten täynnä tätä paskaa etten tiedä itkeäkö vai nauraa..
Ulkoisesti kaikki ihan ok, mies käy töissä, itse olen kotona hoitamassa lapsia.
Talo ostettiin viime syksynä....
Olen alkanut oiken ällötä miestäni, kaikki hänessä oksettaa.
Inhoan hänen työtä, harrastuksia (jotka on ihan samaa kuin sen työ), ulkonäköä ja sitä miten puuttellisesti se hoitaa hygieniansa, kulkee resusissa vaatteissa jne.
koko suhteemme ajan olen saanut yksin kantaa vastuun siivouksesta, pyykki huollosta, ruokahuollosta, lasten lääkäri/neuvola käynneistä, jopa lapseni olen käynyt yksi laitoksella tekemässä.
Joka viikonloppu (ehkä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) alkaa samaa rataa,
ensin se on päivän töissä, sen jälkeen ehkä tulee kotiin tai painuu jollekkin harrastuksiinsa, sieltä tulee kotia ja alkaa kitata kaljaa, on tunnin pari kotona ja lähtee kavereille ja baariin..
joka siunattu lauantai menee kauheessa krapulassa iltaa asti..
inhoan sen käytöstä kun se juo, se on oikein sellaista iso äänistä itsekeskeistä molotusta kuinka se on niin saatanan hyvä kaikessa.. kaikki mitataan sen elämässä työn kautta....
kaiken tämän lisäksi mies on useasti humalassa ollessaan henkisesti kiusannut mua, haukkunut, herjannut elämääni ennen suhdettamme, joka nyt ei poikkea kenenkään parikymppisen elämästä.. se on aivan sairaan mustasukkainen enkä mielelläni lähde sen kanssa illanviettoihin kun siitäkin saadaan kauhea rähinä päälle.. jotain kai kertoo ettei tuttavapariskuntammekaan lähde kanssamme minnekkään mielellään kun tietää tämän.......
en tahdo jaksaa.... tuskin se elämä siitä helpottuu jos jää kahden pienen kanssa yksin, mutta on ainakin yksi lapsi vähemmän, se 35-v teini-ikäinen
mä oon niin väsynyt, nii