Ä
"äiti"
Vieras
Näin aluksi, omahan on tietysti elämänsä ja valintansa, mutta harmittaa kun hän toistaa ns. samaa kuviota ja ei ajattele kunnolla loppuunasti itseään ja lastaan
Oli montamontavuotta avoliitossa ex-miehensä kanssa joka oli sairas narsisti, juoppo, huijari ja vaikka mitä. Saivat ihanan lapsen kuitenkin. Vaikka olimme ystäviä ja jopa työkavereita, miehen todellinen luonne ja kaikki jutut paljastuivat minulle tässä taannoin kun ystäväni "romahti" ja kertoi minulle kaiken.
Olin todella pöyristynyt ja vihainen tuolle miehelle. Ja samalla koitin puhua järkeä ystävälleni, jotta hän saisi voimia lähteä suhteesta joka lopulta musertaisi muuten niin iloisen ja ihanan ihmisen ajanmittaan kokonaan....
No, lopulta tämä päivä koitti. Ystäväni sai tarpeekseen ja lähti. Olin siitä oikeasti tosi iloinen. Autoin kämpän laitossa ja annoin tavaraa hänelle mitä emme itse tarvinneet. Ystäväni ja hänen lapsensa olivat nyt ns. omillaan ja onnellisia, vaikka tämä mies kuuluikin heidän elämäänsä jo ihan lapsen takia.
No, tässä vaiheessa sain kuulla lisää miehen kamalista tempuista ja ajattelin miten ystäväni on jaksanut pitää kulissia yllä.:/ Sitten hänen exänsä tapasi toisen naisen, mikä olis ihan hyväjuttu, koska näin hän jätti ystäväni rauhaan.
Lastansa tapaessaan vaan miehelle maistuu edelleen liian paljon tuo alkoholi, ja myöskin tälle uudelle naiskaverille. Ei siis hyväjuttu....
No, sitten ystäväni tapasi netin kautta tosi mukavan, luotettavan, normaalin yksinhuoltaja isän jolla rahnaa ja omatalo jne. jne. Mutta niin tämä ex-mies on saanut kaverini pääsn sekaisin , että hän sanoikin minulle, että hän ei OSAA olla tällaisen ns. kunnollisen, tavallisen, kohteliaan miehen kanssa:O
Yksin hän ei myöskään osaa kuulemma olla, kun on aina ollut jonkun kanssa, vaikka tätäKIN ehdotin, josko koettaisi vähän aikaa ihan yksin.
Nyt sitten kuvioo astui toinen kaveri, jonka tunnen ja tiedän. Ja voi apua... Tämä mies on varsinainen naistenmies,ikuinen "kolli", ja täynnä omaa kehua jne. Ja nyt ystäväni on kuulemma sitten niiiin ihastunut häneen.
Sanoin hänelle jo mitä mieltä olen. Ja tiedän ettei se ole minun elämääni ja minun asiani pähkäillä ja vatvoa. Mutta kun todella, todella rakastan ystävääni ja toivon hänelle vaan parasta ja sitä,että saisi vihdoin rauhallisen ja sellaisen elämän, mitä hänkin on toivonut jo pitkään! Ja sitten tulee tämä....
Lapsikin minua tietysti tässä huolettaa
Jotta mitä tässä tekisi?? Pistän turpanikiinni ja olen hiljaa ja odotan ja toivon pelkkää hyvää??
Oli montamontavuotta avoliitossa ex-miehensä kanssa joka oli sairas narsisti, juoppo, huijari ja vaikka mitä. Saivat ihanan lapsen kuitenkin. Vaikka olimme ystäviä ja jopa työkavereita, miehen todellinen luonne ja kaikki jutut paljastuivat minulle tässä taannoin kun ystäväni "romahti" ja kertoi minulle kaiken.
Olin todella pöyristynyt ja vihainen tuolle miehelle. Ja samalla koitin puhua järkeä ystävälleni, jotta hän saisi voimia lähteä suhteesta joka lopulta musertaisi muuten niin iloisen ja ihanan ihmisen ajanmittaan kokonaan....
No, lopulta tämä päivä koitti. Ystäväni sai tarpeekseen ja lähti. Olin siitä oikeasti tosi iloinen. Autoin kämpän laitossa ja annoin tavaraa hänelle mitä emme itse tarvinneet. Ystäväni ja hänen lapsensa olivat nyt ns. omillaan ja onnellisia, vaikka tämä mies kuuluikin heidän elämäänsä jo ihan lapsen takia.
No, tässä vaiheessa sain kuulla lisää miehen kamalista tempuista ja ajattelin miten ystäväni on jaksanut pitää kulissia yllä.:/ Sitten hänen exänsä tapasi toisen naisen, mikä olis ihan hyväjuttu, koska näin hän jätti ystäväni rauhaan.
Lastansa tapaessaan vaan miehelle maistuu edelleen liian paljon tuo alkoholi, ja myöskin tälle uudelle naiskaverille. Ei siis hyväjuttu....
No, sitten ystäväni tapasi netin kautta tosi mukavan, luotettavan, normaalin yksinhuoltaja isän jolla rahnaa ja omatalo jne. jne. Mutta niin tämä ex-mies on saanut kaverini pääsn sekaisin , että hän sanoikin minulle, että hän ei OSAA olla tällaisen ns. kunnollisen, tavallisen, kohteliaan miehen kanssa:O
Yksin hän ei myöskään osaa kuulemma olla, kun on aina ollut jonkun kanssa, vaikka tätäKIN ehdotin, josko koettaisi vähän aikaa ihan yksin.
Nyt sitten kuvioo astui toinen kaveri, jonka tunnen ja tiedän. Ja voi apua... Tämä mies on varsinainen naistenmies,ikuinen "kolli", ja täynnä omaa kehua jne. Ja nyt ystäväni on kuulemma sitten niiiin ihastunut häneen.
Sanoin hänelle jo mitä mieltä olen. Ja tiedän ettei se ole minun elämääni ja minun asiani pähkäillä ja vatvoa. Mutta kun todella, todella rakastan ystävääni ja toivon hänelle vaan parasta ja sitä,että saisi vihdoin rauhallisen ja sellaisen elämän, mitä hänkin on toivonut jo pitkään! Ja sitten tulee tämä....
Lapsikin minua tietysti tässä huolettaa
Jotta mitä tässä tekisi?? Pistän turpanikiinni ja olen hiljaa ja odotan ja toivon pelkkää hyvää??