Harmittaa kummilasteni äidin puolesta, ja isän

[huolestunut kummitäti ja ystävä]

Hän on uusioperheen äiti, sekä miehellä on oma poika, että tällä äidillä on oma lapsi ja nyt heillä on myös yhteinen tyttö. Tyttö on vajaa 2kk ja nyt jo tapellaan, eivät siis ole olleet yhdessä vielä edes vuotta, tämän uuden miehen kanssa.
Nyt riitoja ja niitä sitten selvitetään mykkäkoulua pitämällä, olen sanonut että mykkäkoulua pitämällä, ei asioita selvitetä.
Tämä äiti on kokenut edellisen miehen kanssa pettämisen, eli pojan isä petti kaveriani heti melkein lapsen syntymän jälkeen ja satutti näin kaveriani, nyt hänen luottamuksensa on todella minimaalinen, epäilee koko ajan, että tämä nykyinenkin mies pettää, mitä mies ei tee. Muuten mies on hyvin rauhaton sielu, koko ajan menossa ja nyt hän tuntee, ettei hänen anneta olla läsnä perheessä ja on sitten päivät pitkät lietsussa ja tästä kaverini ottaa heti pulttia, mutta kun olen puhunut kaverini kanssa, että hänen pitäis huomioida myös miestään ja päästää mukaan vauva arkeen, mutta ei. Nyt sitten ovat pitäneet mykkäkoulua koko viikon ja kaverini uhkaa lähteä lasten kanssa pois, sanoin ja sanoin monta kertaa, että jutelkaa avatkaa suunne ja ajatelkaa asioita toistenne kannalta myös. Kaverini on kova luonteeltaan eikä hevin anna periksi, mutta sanoinkin molemmille että voitteko alkaa käyttäytymään aikuismaisesti, eikä tuollaista lapsellista touhua, siinä kärsii lapsetkin, jotka he tuntuvat nyt unohtaneen kokonaan. Kummilapseni ovat kohta 4v poika ja tämä uusin tulokas kohta 2kk tyttö, miehen poika on 10v, asuu pääasiassa äitinsä luona, mutta viikonloppuisin on isällään.
Onko oikein, että yritän takoa järkeä, vai olisiko parempi antaa olla?
Ovat jo kuitenkin yli 30v molemmat, ei mitään "teinejä"

 

[hmmmmm]

no mulle tuli ajatus, että annattaa antaa olla. jonkinlainen tunne-elämän ongelma tuntuu ystävälläsi olevan, ei kykene oikein parisuhteeseen... Ja toisekseen, vaikka sanot mitä, tuskin pystyt tilannetta auttaa mitenkään.... ihmiset eivät toisten sanomisista ota onkeensa.

 

[miiwa]

Kuulostat tosi ihanalta ja välittävältä ihmiseltä.

Kyllä kannattaa ainakin hiukan yrittää järkeä takoa kaverisi päähän. Voi tosin olla, että se on niin umpipuuta, että mitään vaikutusta ei ole.

 

[vieras]

Välittävä ihminen olet, ystäväsi saa olla iloinen.
Vaikutukset voivat olla nolla tai sitten tosi hyvät, taitaa vaan vaatii takomista päähän, jos ystäväsi on jäärä.

 

[Kotilohikäärme]

Ehkä tossa kohtaa on hyvä muistaa hormonien olemassa olo. Kaikkien osapuolien. Päätöksiä kannattaa tehdä myöhemmin.

 

[Lex]

No kiva että välität, mutta mus henkilökohtaisesti ahdistaisi todella kovasti jonkun ulkopuolisen puuttuminen meidän parisuhdeasioihin. Tukea toki saa ja pitää, mutta mielipiteitä tahtoisin kuulla vasta kysyttäessä. Ulkopuolinen harvemmin tuntee niin läpikotaisin molempia osapuolia ja koko totuutta.

Ja kaikilla on tapansa riidellä, meillä myös olen hanakka sanomaan hyvinkin kärkkäästi välillä kun mies tietää mistä ärsyttää ja kyllä siinä on eräs rauhaan ja hiljaisuuteen tottunut ystävättäreni silmiään pyöritellyt vaikka meidän mittapuulla mistään vakavasta ei ole edes kysymys...

 

[äiti neljälle]

Mä en antaisi neuvoja ollenkaan vaan kuuntelisin ja olisi n tukena vaan ottamatta kantaa puoleen kuin toiseenkaan.

 

[tuplis2]

No kiva että välität, mutta mus henkilökohtaisesti ahdistaisi todella kovasti jonkun ulkopuolisen puuttuminen meidän parisuhdeasioihin. Tukea toki saa ja pitää, mutta mielipiteitä tahtoisin kuulla vasta kysyttäessä. Ulkopuolinen harvemmin tuntee niin läpikotaisin molempia osapuolia ja koko totuutta.

Ja kaikilla on tapansa riidellä, meillä myös olen hanakka sanomaan hyvinkin kärkkäästi välillä kun mies tietää mistä ärsyttää ja kyllä siinä on eräs rauhaan ja hiljaisuuteen tottunut ystävättäreni silmiään pyöritellyt vaikka meidän mittapuulla mistään vakavasta ei ole edes kysymys...

No mä tunnen melko hyvin tän mun kaverin, olen tuntenut hänet kohta 10v ja olin tukena ekan miehen pettämisen aikana, valoin häneen uskoa että ei kannata olla suhteessa missä mies pettää, tämä kummipoikani isä on edelleen pettäjä, pyörittää tälläkin hetkellä 3 naista yhtä aikaa, kun kaikki asuu kaukana toisistaan luulee, ettei jää kiinni, mutta se on vaan ajan kysymys.

Lähinnä yritän antaa tukea kaverilleni ja olla mahdollisimman paljon lasten kanssa, tiedän itse omasta kokemuksesta katsoa kun äiti ja isä riitelee, sitä en salli omien lastenikaan nähdä, tosin meillä on sellainen ajatusmaailma, ettei se eroaminen ole paras vaihtoehto ja puhuminen selvittää asioita tosi paljon. 10v hääpäivää vietämme heinäkuussa 2010 ja yhdessä olemme olleet nyt 13v, siihen mahtuu kaiken näköstä, mutta eroa emme koskaan ole harkinneet edes.

Mutta katselen taustalla ja neuvon ja olen avuksi kun he sitä tarvitsevat.