Hae Anna.fi-sivustolta

Hautajaiset / kukkalaitteen laskeminen arkulle

Viestiketju osiossa 'Kodin juhlat' , käynnistäjänä Miten on?, 25.01.2007.

  1. Miten on? Vierailija

    Hautajaiset ovat siis tulossa ja mieheni on ensimmäisenä laskemassa kukkalaitetta arkulle. Aivan uusi tilanne meille ja nyt ihmetyttääkin mihin kohtaan arkkua tuo kukkalaite lasketaan? Onko olemassa jokin tietty järjestys siinä, minne nuo kukat laitetaan? Tarkoitan siis, että laitetaanko tuo ensimmäinen kukkalaite keskelle arkkua, vai pääpuoleen, vai minne?
     
  2. 1tintti Vierailija

    Yleensä esim. leski laittaa kukkalaitteen arkun päälle (jalkopäähän, jotta näkyy - keskellä on usein jo valmiina kukkalaite), muut sitten sivuille. Jos miehesi on vainajan ainoa lapsi ja näin ollen lähin sukulainen, hän voi laittaa kukat arkun päälle. Jos lapsia on muita, niin sopikaa keskenään, kuka laittaa mihinkin. Jos lapsia on useampia, voidaan sopia vaikka, että jokainen laittaa arkun sivuille ja pienet lapset laittavat omat yksittäiset ruusunsa (jos niitä on, ei ole pakko olla) arkun päälle. Olen ollut myös hautajaisissa, joissa toivottiin kalliiden kukkalaitteiden tilalle vain yksittäisiä ruusuja. Niitä ripoteltiin sitten arkun päälle. Se oli kaunista.
     
  3. 1tintti Vierailija

    Lisäyksenä vielä: Jos se kukkalaite, joka on lähimmän omaisen, on isompi kuin hautaustoimistossa arkun päälle laitettu kukkalaite, niin tämä iso kannattaa laittaa nojaamaan arkun jalkopäähän, jotta ei peitä sitä toista.
     
  4. Silkkiperhonen Vierailija

    En ole mikään kaikki perinteet uusiksi -tyyppi, mutta mielestäni useammissakin hautajaisissa voitaisiin siirtyä yhden ruusun tai vaihtoehtoisesti vainajan lempikukan käytäntöön. Tuntuu että kukkalaitteiden prameudella jopa kilpaillaan, esimerkiksi niin että lähiomaisella on pakko olla se suurin (ja kallein kimppu) ja etäisemmät sukulaiset ja tuttavat miettivät, kuinka pienen (ja samalla myös halvan) kimpun kehtaavat hankkia. Aivan kuin kimpun koko olisi jotenkin yhteydessä surun mittakaavaan! Eikö olisi jopa kauniimpaa, jos arkun päällä olisi yksi kukkavihko valmiina, ja sitä ympäröisi sitten vieraiden laskemat yksittäiset kukat. Kukkien väristä tuli muuten mieleeni, että olen joskus kuullut ettei keltainen sopisi hautajaiskimppuun. Oman, nuorena kuolleen veljeni arkun päällä oli keltaisista ruusuista koottu kukkavihko, ja voin sanoa että mitään muuta väriä en olisi siihen pystynyt kuvittelemaan. Keltainen oli tässä tapauksessa hyvin toivoa antava väri, ja kuvasi myös veljeni iloista ja avointa luonnetta.

    Toinen syy, miksi kannatan suruvihkoista luopumista, on ekologinen. Mielestäni kaikenlaista ylimääräistä luonnonvarojen kuluttamista pitäisi näitä kasvihuonepäästöjen aikana välttää, ja leikkokukkien rahtaaminen tänne Suomeen on ympäristölle rasite. Usein kukat myös viljellään kehitysmaissa, joissa ei ole tietoakaan kohtuullisesta palkasta saati sitten inhimillisistä työoloista. En kuitenkaan halua kritisoida niitä, jotka edelleen haluavat laskea kukkavihkon haudalle. Tarkoitukseni on muistuttaa, että muitakin vaihtoehtoja on olemassa; oli se sitten yksi luonnonkukka, reilun kaupan ruusu tai vaikkapa ihan tavallinen ruusu.
     
  5. n47 Vierailija


    Huomaa näistä useammastakin aloituksesta tällä palstalla, että hautajaisista on tullut tabu tietyllä tapaa. Isoja hautajaisia ei enää pidetä, ihmiset haudataan lähiomaisten läsnäollessa ja hiljaisuudessa. Monilla ei ole mitään kokemusta hautajaisista. Häitä sen sijaan juhlitaan satapäisisssä juhlissa, kaikki kummin kaimat joita ei ole nähty vuosikausiin, on kutsuttu mukaan.

    Eihän ne hautajaiset mitkään kivat "juhlat" ole mutta toisaalta se kuolemakin kuuluu elämään. Muistan lapsuudesta, että silloin 60-luvulla vielä käytiin hautajaisissa, sinne kutsuttiin tuttavat ja kylänmiehet jä jätettiin porukalla jäähyväiset ja juotiin kahvit. Isäni on esittänyt toivomuksen, että hänen kuolinilmoituksensa sitten aikanaan laitetaan lehteen ENNEN hautajaisia ja kutsutaan kaikki mukaan.

    Lapsuudesta on jäänyt mieleen hautajaisten sääntökin, "omaiset oikealla, vieraat vasemmalla", jota ei myöskään tänä päivänä osata aina noudattaa.

     
  6. Tytär Vierailija

    Eräissä hautajaisissa oli vaikuttavin kukkalaite vaatimaton kanervista ja jäkälästä koottu pieni seppele ja mukana kaunis runo, hyvästijättö rakkaalle ihmiselle. Se pieni ja vaatimattomin jäi lähtemättömästi kaikkien mieleen, paljon enemmän kuin ne prameammat...
     
  7. Arkku on yleensä valmiiksi koristeltu tai arkku voi olla peitetty arkkupeitteellä. Kukat voidaan laskea arkun viereen. Läheisin omainen laskee seppeleen pään lähelle sydämen puolelle. Seuraava laskiva vastakkaiselle puolelle jne.

    Jos arkku siirretään hautajaisväen läsnäollessa hautaan, niin seppeleet lasketaan uudelleen haudalla samassa järjestyksessä, mutta ilman puheita. Haudalla seppeleet lasketaan hautakannen päälle ja sivuille.

    Se jalkapään paikka on yleensä varattu yhdistysten seppeleille. Nämä seppeleet lasketaan heti lähiomaisten jälkeen ennen sekalaista tuttavapiiriä.

    Kun on ensimmäinen seppeleen laskija, niin yhteyttä seurakuntatoimistoon on otettu muutenkin. Seurakunnan puutarhuri, suntio ja pappi auttavat mielellään myös näissä käytännön asioissa ja tietävät hyvin oman seurakuntansa käytännöt ja mahdollisuudet.

    Nykyään käytetään paljon kukkavihkoja, mutta edullisemmat sidotut kimput yleistyvät. Tuntuisihan se hassulta ostaa ihmiselle vaikka 50 euron seppele, kun ei ole tälle eläissä antanut niin arvokasta lahjaa.

    Kukkien värit voivat olla ihan mitä tahansa. Vainajan lempiväri on yksi, mutta myös joku tietty kukka, joka yhdistää surijaa ja vainajaa on hyvä.
     
  8. omainen Vierailija

    Kaikki omaiseni on siunattu krematorion kappelissa. Mistä tiedän mikä on pääpuoli.
    Laitetaanko kukkia siis myös hautausvieraiden näkymättömiin arkun taakse ?
     
  9. pää puoli Vierailija

    Alttarin luona siunattaessa pää on lähinnä alttaria. Pään puoleen sydämen sivulle lasketaan ensimmäiset kukat. Arkun taakse ei laiteta mitään.
     
  10. vielä omainen Vierailija

    Pieni tarkistus. Vainajan jalat ovat siis kohti seurakuntaa, eikö silloin käy juuri niin, että kukat laitetaan vastapäiseen päähän lähinnä alttaria, jollloin ne jäävät hautausväeltä piiloon, kohti takaseinää ja viiimeisten laskijoiden kukat tulevat vainajan jalkopäähän siis hautajaisvieraiden eteen ? Meillä kukat on aina laskettu vainajan jalkopäähän, kohti hautajaisvieraita ja nähtävästi tuo pääpuoli, joka on siis krematorion kirkon takaseinää kohden on jäänyt tyhjäksi ?
     
  11. Arkun päälle ei kannata laskea kuin yksittäisiä kukkia (esim. lasten hyvästit), jotta pappi saa laitettua hiekan ilman kukkien siirtoa arkun päälle.
    Kukat voi sijoittaa arkun viereen nojaamaan arkkuun. Lähiomaiset voivat laittaa kukkansa sille puolelle, jossa muutenkin penkissä istuivat, ettei tarvi hypellä puolelta toiselle, muut sitten sinne, missä on tilaa. Kannattaa vähän katsoa, ettei toinen puoli jää ilman kukkia.
    Loppujen lopuksi, mitä väliä tällä kaikella on? Kunhan asiallisesti vie kukkansa eikä ala alttarilla miettimään.
     
  12. Vielä tarkistus: Arkun taakse ei siis laiteta kukkia. Kukkalaitteet sivuille, ja yksittäiset kukat voi laittaa arkun päälle.
     
  13. nallepuh52 Uusi jäsen

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    1 163
    Saadut tykkäykset:
    0
    Nykyisin kylläkin monet kukat kasvatetaan Suomessa kasvihuoneessa ja vain erikoisruusut kuten yo-sesonkiin tuotavat erikoisvärit, tulevat ulkomailta. Kukkaviljelmät ovat merkittävä elinkeino Suomessa aivan kuten kotimaiset vihanneksestkin ! Joten ei nyt kannata pelkkää ekoilua ylistää, vaan tässä puhutaan nyt myös monista työpaikoista ja kotimaisen tuotannon ylläpidosta.
     
  14. nallepuh52 Uusi jäsen

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    1 163
    Saadut tykkäykset:
    0
    Minä olen havainnut saman jutun ja ihmettelen miksi nk hiljaisia hautajaisia niin kovin suositaan. Maaseudulla, jossa minäkin olen syntynyt, on perinteenä vielä se, että pidetään kunnon hautajaiset. Minun äitini (90v) on hänkin jo varannut pankkitililleen rahat hautajaisten pitoon - hautapaikka on jo ja siellä isä haudattuna. Minä en voisi kuvitella äidilleni hiljaisia hautajaisia. Minusta hän ansaitsee saada kiitoksena kauniit hautajaiset, joissa sukulaiset ja ystävät häntä muistelevat ja siihen kuuluu ruokapidot ja musiikkia muistotilaisuudessa sekä kakkukahvit. Niin on aina ollut maalla tapana ja minä pidän siitä tavasta.
    Minusta hiljaiset hautajaiset on ikäänkuin toive supistaa sureminen minimiin ja mitä pikemmin kuoleman jälkeen palata arkeen ja normalisoida elämä. En pidä tavasta ja miellän sen sellaiseen yhteyteen, että vainajan kuolemaan liittyy joku todella epämiellyttävä tai yllättävä seikka. Minusta hautajaiset eivät ole peijaiset vaan kaunis ele vainajalle ja juhlia poismenoa myönteisesti ja suuressa joukossa ja vähitellen palata arkeen ilman sitä läheistä, rakasta ihmistä.
     
  15. Meillä oli "hiljaiset hautajaiset" vainajan omasta toivomuksesta. Minusta kuolleen viimeistä toivomusta on syytä noudattaa. Kuolinsyy oli vanhan ihmisen luonnollinen kuolema. Ei pidä nähdä mörköjä joka paikassa.

    Hautajaiset on minusta lähinnä omaisia varten, eräänlainen riitti heille suruprosessissa. Tai sitten joskus näytönpaikka paikkakunnalla; katsokaas, kun meillä ihan syödäänkin hautajaisissa. Ei olla köyhiä eikä kipeitä.
     
  16. Anni62 Uusi jäsen

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    2 912
    Saadut tykkäykset:
    1
    Isän hautajaisissa oli kirkko lähes täynnä tai kappeli paremminkin. Sinne kutsuttiin kaikki naapurit ja muita sukulaisia.
    Äitini hautajaisissa oli vähän vähemmän kutsuttuja. Meillä kaikki tarjoilut on järjestänyt ja tehnyt vanhemman velipuolemme vaimo.

    Toinen velipuolestani joka kuoli vajaa kaksi kuukautta isämme jälkeen ja ei kuulunut kirkkoon haudattiin hiljaisuudessa ja muistotilaisuus oli kotonamme. Kun taas tää toinen velipuoli siunattiin kappelissa ja kutsuttuja vieraitakin oli enempi.
     
  17. 1Tintti Vierailija

    Usein noiden vanhempien lähiomaisten kanssa keskusteluissa tulee ilmi toiveet omien hautajaisten suhteen (monet vanhat ihmiset juttelevat tulevista hautajaisistaan oma-aloitteisesti, mikäli heillä on toivomuksia noiden hautajaisten suhteen). Oma isäni toivoi pieniä hautajaisia, ja sellaiset hän sai. Sekä appeni että anoppini toivoivat pieniä hautajaisia, sellaiset he saivat.

    Olen sitten ollut kaksissa todella isoissa hautajaisissa. Molemmissa kyse henkilöistä, jotka vaikuttivat omat kuntansa kunnallispolitiikassa, veteraanijärjestöissä, tuottajayhteisöissä jne. Väitän, että noissa hautajaisissa oli ihmisiä, jotka eivät olleet koskaan edes tavannetkaan kyseistä henkilöä hänen eläessään, mutta hautajaisiin piti tulla viran puolesta. Jo kirkossa siunaustilaisuus kukkien laskun kanssa kesti pari tuntia. En voi sanoa, että olisi millään muotoa ollut lämmin, vainajan toiveiden mukainen tilaisuus, mutta näin se vaan meni.
     
  18. nallepuh52 Uusi jäsen

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    1 163
    Saadut tykkäykset:
    0
    Varmasti on olemassa vainajia nk merkkihenkilöitä, joiden hautajaisista helposti muodostuu nk performanssi, jossa on näytelmän piirteitä.
    Minä olen maalla syntyneenä nähnyt monia isoja sukulaisteni hautajaisia eivätkä ne kuitenkaan ole olleet näitä performansseja vaan todella mielenpainuvia elämyksiä tilaisuuksista, jossa puhein ja musiikin avulla muistettiin vainajaa. Nykyisin on tullut hyväksi tavaksi se, että joku vainajan ystävä tai läheinen kertoo vainajan elämästä, vaiheista ja tapahtumista ja näin ikäänkuin kertaalleen vielä katsellaan vainajan elämää ikäänkuin dokumenttina siitä, millaisia vaiheita hän elämässään koki.

    Äitini on pitänyt useissa hautajaisissa tällaisen dokumenttimuotoisen muistopuheen ja kaikki ovat niistä kovasti pitäneet. Olen muuallakin näitä kuullut tehtävän. Sellainen puhe on helppo tehdä eikä siihen odoteta sisältyvän jotain ylisanoja,vaan kertomus henkilön lapsuudesta, nuoruudesta ja aikuisuudesta aina kuolemaan asti. Jokaisella meillä on oma tarinansa ja minusta se on hyvä kertoa muille kaikkinen erilaisine vivahteineen eikä pelkästään nk menestystarinoita vaan kuvaelmia tavallisesta elämästä.

    Näin rakennettu muistotilaisuus ohjelma on hyvin mieleenpainuva ja tarjoiluja voi kukin järjestää oman tyylinsä mukaan. Oman mummuni hautajaiset olivat vuonna 1982 ja muistan vielä sen pitkän autokulkueen joka saattoi mummuani kotikylästään kirkonmäelle ja muistotilaisuudessa oli yli 100 henkeä ja kaunis kesäpäivä hämäläisen talon pihalla ja puutarhassa. Tilaisuudesta on paljon valokuvia ja niin mummu - talon vanhaemäntä saatettiin hautaan.
    Ortodoksien perinne on minusta myös hyvin kaunis - hehän hautaavat vainajan hyvin pian kuten esim Kirkan tapauksessa, mutta 40 päivän kuluttua kuolinpäivästä he uskovat sielun siirtyvän taivaaseen ja sukulaiset kokoontuvat uudelleen, vievät haudalle viemisiään ja pitävät yhteisjuhlat, jossa puhein ruuan ääressä muistellaan taivaaseen siirtynyttä vainajaa. Minusta sekin on hieno tapa - suruaika ja sen jälkeen kokoontuminen ja muistelot.
     
  19. Näin meillä :) Uusi jäsen

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    17
    Saadut tykkäykset:
    0
  20. Silkkiperhonen Uusi jäsen

    liittynyt:
    26.01.2007
    Viestejä:
    116
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kyllä minun mielestäni ekoilua voi ja pitää ylistää. Ja suomalaisten leikkokukkien suosiminenhan on varsinaista ekoilua, sen lisäksi että sillä on työllistävä vaikutus. Mutta kuinka moni oikeasti ajattelee, että ostanpa hautajaisiin komean kimpun kotimaisia kukkia, ja näin lisään kanssaihmisteni hyvinvointia ja kansantalouden kehitystä. Tuskin monikaan. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole moralisoida, sillä esimerkiksi lähiomaisensa menettäneellä tuskin riittää kiinnostusta miettiä eettisiä ja ekologisia arvoja. Oikeastaan kirjoitukseni pääasia olikin, että kulututustottumuksiaan voi aika ajoin tarkistaa myös juhlaperinteissä.
     
  21. Silkkiperhonen Uusi jäsen

    liittynyt:
    26.01.2007
    Viestejä:
    116
    Saadut tykkäykset:
    0
    Edellinen kirjoitus oli siis kannanotto Nallepuhin esittämään kritiikkiin.
     
  22. nallepuh52 Uusi jäsen

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    1 163
    Saadut tykkäykset:
    0
    No entäpä ylioppilasruusut, rippikouluruusut , äitienpäiväruusut ? Kuihtuneet kukat yleensä laitetaan biojätteisiin joten niiden ekologiset haitat ovat melko vähäisiä.
    Kukkien tuotanto kuluttaa energiaa - juu samoin paperin tuotanto, johon ne kukat kääritään jne. Huoh - silkkikukat morsiamelle ? Mutta niitä varten joutuu taas kaakkois-Aasian lapsityövoima ahertamaan...
     
  23. Silkkiperhonen Uusi jäsen

    liittynyt:
    26.01.2007
    Viestejä:
    116
    Saadut tykkäykset:
    0
    Nallepuhille: Kuten itsekin sanoit, aina on mahdollista valita se kotimainen vaihtoehto. Varmasti itsekin tiedät, että silkkikukka ei korvaa aitoa luonnontuotetta.
     
  24. Vasta hautajaisissa Vierailija

    Tuohon ensimmäiseen: Pappi siunaa vainajan (tekee hiekkaristin) jo ennen kuin kukkalaitteet lasketaan.

    Toiseen kommenttiisi voin yhtyä. Miksi pitäisi tuijottaa joka yksityiskohtaa; ei siellä kenenkään mokia olla tultu katsomaan.

     
  25. Se on miten se sovitaan. Mieheni enon hautajaisissa laskettiin kukat ihan ensimmäiseksi tilaisuuden alussa. Vasta sen jälkeen alkoi varsinainen siunaustilaisuus.

     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti