Hae Anna.fi-sivustolta

Hautajaiset tulossa

Viestiketju osiossa 'Kodin juhlat' , käynnistäjänä Suru, 14.12.2006.

  1. Suru Vierailija

    Miten arkun kantajat valitaan etiketin mukaan? Jos on laaja suku, ketä pyydetään kantamaan? Onko esim. vainajan lapset, siskon/veljen lapset jne. otettava kaikki huomioon? Joudutaanko vai päästäänkö kantajaksi? Kiitos avusta jo etukäteen.
     
  2. monta käytäntöä Vierailija

    Ilmeisesti kysymys on iäkkäästä vainajasta.
    Kantajan tehtävä on arvokas luottamustehtävä.
    Paljon riippuu myös läheisten kunnosta, ketkä toimivat kantajina. Se vaatii voimaa, mutta nykyään naisiakin on kantajina.

    Pääpuolen kantaminen on raskainta, mutta se on myös arvokkain kantajanpaikka.

    Kantajat voidaan valita sukulaisuussuhteen mukaan. Jokainen lapsi tai jokaiselta lapselta yksi jälkeläinen, kummilapsi, läheinen naapuri, läheinen ystävä. Joskus vauvan hautajaisissa isä voi kantaa pienen arkun yksinään.

    Yleensä kantajia on kuusi. Raskas ja iso tammiarkku voi vaatia kahdeksankin kantajaa.

    Joku voi kokea surun niin raskaana, ettei jaksa kantaa. Jonkun terveys ei kestä kantamista.

    Kaikkein arvokkain paikka on tietysti se, joka ensimmäisenä seuraa arkkua.

    Jos joku läheinen sukulainen ei ole ollut millään tavalla yhteydessä vainajaan viime vuosina, häntä ei tarvitse kutsua kantajaksi.
     
  3. n47 Vierailija


    Minusta se on niiden kaikkein läheisimpien (miesten) tehtävä, ei tarvitse olla sukulaisia. Se on minustakin kunniatehtävä. Esimerkiksi kummipoikani (21 vee) oli kantamassa parasta ystäväänsä hautaan.
     
  4. Minusta kantajaksi joudutaan. Meidän suvussa miehet kantaa arkut ja ei sinne kukaan kauheasti hingu. Pakkopulla enkä osaa arvostaa ketään erityisesti, vaikka arkkua kantaakin.

    Hyi mikä aihe!
     
  5. monta käytäntöä Vierailija

    Koska arkun kantajiksi kutsutaan läheisimpiä ihmisiä, se on kunniatehtävä. Siihen ei pyydetä ketä tahansa kaduntallaajaa.
    Arkun kantaminen on myös vaativa tehtävä. Vaikka kärryjä käytetään apuna, niin kirkon käytävä on pitkä ja arkkua on kannettava tasaisesti. Suntio kyllä antaa hyvät ohjeet kantajille.
     
  6. mona^ Vierailija

    Kantajien ei tarvitse välttämättä olla sukulaisia, mutta ainakin meidän suvussa kantajiksi päätyvät yleensä vainajan lähimmät sukulaiset. Esim. viimeksi vainajan kahden tyttären miehet, kolme tyttärenpoikaa ja vainajan ainut kummipoika.
     
  7. n47 Vierailija


    Arkun laskeminen hautaan tasaisesti on myös vaikea tehtävä, siinä vaaditaan voimaa.

    Meidän suvussa on tapana, että arkku lasketaan hautaan alas asti ja kantajat myös lapioivat arkun päälle maata niin paljon että arkku peittyy.

     
  8. N53 Vierailija

    Onneksi uurnahautaukset taitaa jo olla yleisempiä kuin nämä arkkuvastaavat. On siistimpää touhua eikä tarvita miettiä, kuka kantaa. Joka kerta, kun olen ollut katsomassa arkunkantamista, on tapahtunut joku notkahdus ja on saanut pelätä, että mitä jos se arkku oikeasti putoaa maahan. Ne halvimmathan on ihan pahvia vaan...
     
  9. konkaritytteli Vierailija

    Ei arkkuhautaaminen ole minusta mitenkään "epäsiistiä".

    Vaikka tarkoituksena on tuhkata vainaja, kannetaan arkkua silti. Kantajat tuovat vainajan kirkkoon ruumishuoneelta ja jos krematorio on muualla kuin siunauskappelin yhteydessä, kannetaan vainaja siunauksen jälkeen ruumisautoon.
     
  10. N53 Vierailija

    Helsingissä ei ainakaan toimita näin eikä Turussa. Muualla en ole hautajaisissa käynyt. Arkku on valmiina kappelissa odottamassa ja liukuu itsestään verhon taa, kun siunaus on päättynyt. Uurna käydän sitten parin viikon päästä laskemassa hautaan, vain ihan lähiomaiset on tässä läsnä.

    Jos arkku viedään hautaan, se menee autolla tai kärryllä. Sen muutaman metrin sitä pitää kantaa.

    Mutta kuten jo kirjoitin, aika vähän enää arkkuhaudataan täällä etelässä.
     
  11. sama täällä Vierailija

    Joo sama meilläpäin,kuin mitä konkarityttelikin kirjoitti..kaikki eivät ole mistään pääkaupunkiseuduilta eikä etelästä. Mielestäni on kaunista kantaa omainen hautaan,kuin että se menee automaattisesti jonnekin verhon taa
     
  12. konkaritytteli Vierailija

    Turussa on krematorio, jonka yhteydessä on kolme kappelia (Pyhän Ristin kappeli). Muutamissa siunaustilaisuuksissa olen niissä ollut, mutta silloin vainajat haudattiin arkussa. Arkku kannettiin kappelista ulos ja ruumiskärryllä haudan vierelle. Turussa on myös Ylösnousemuskappeli. Siellä kantajat toivat vainajan ruumishuoneelta kappeliin ja sinne se myös jäi, koska vainaja tuhkattiin. Turussa on myös muilla hautausmailla omat siunauskappelit. Se mitä tuhkattavan vainajan arkulle tapahtuu siunustilaisuuden jälkeen, riippuu varmasti paitsi kappelin tiloista myös omaisten toiveista.
    Helsingissä olen ollut hautajaisissa, jossa siunaus tapahtui kappelissa. Siunaustilaisuuden lopuksi arkku kannettiin ruumiautoon ja vietiin tuhkattavaksi (Malmille?). Maaseudulla kokemukseni rajoittuvat arkkuhautauksiin. Nämä paikkakunnat ovat myös etelää.
    Se, että arkku on kappelissa valmiina odottamassa, voi johtua siitä, että seurakunnan työntekijät tuövät sen sinne tai sitten olet tullut paikalle niin myöhään, ettet ole nähnyt, kun kantajat (omaiset) kantavat sen sinne.
     
  13. Oili Vierailija

    Muistelen, että arkku on aina ollut valmiina kappelissa ennen siunaustilaisuutta, jonka jälkeen se sitten on kannettu hautaan. Näin ainakin maaseudulla keskisessä Suomessa.

    En muista tai ole kuullut, että arkkua olisi koskaan kannettu omaisten toimesta kappelin kylmätiloista itse kappeliin. Ehkä jossakin tehdään näinkin...
     
  14. konkaritytteli Vierailija

    No minun isäni (ja isoisäni ja hänen veljensä ja veljenvaimonsa ja mummini ja enoni ja tätini mies ja hyvän ystäväni isä ja entinen työtoverini jne.) kannettiin "omaisten toimesta" ruumishuoneelta kirkkoon. Samat miehet kantoivat hautaan sitten kirkosta. Ja paikkakunta on maaseutua Varsinais-Suomessa.
     
  15. N53ap Vierailija

    Olin viikko sitten hautajaisissa Turussa. Arkku oli valmiina kappelissa ja sinne se jäi vainajineen, kun siirryimme muistotilaisuuden viettoon. Jotenkin meni tuhkattavaksi, mutta kantajia ei tarvittu.
     
  16. Jos kirkon yhteydessä on krematorio, niin yleensä siihen kappeliin on rakennettu hissi, jolla arkku nousee alakerran säilytystiloista siihen siunauspaikalle alttarin eteen. Samaa kautta se poistuukin. Tällöin ei kantajia tarvita.
     
  17. Kun isäni kuoli reilu kymmenen vuotta sitten. kantajina oli molemmat minun veljeni ja heidän lisäkseen pari enoani ja pari setääni. + seitsemäntenä äitini silloinen avomies. Koska yksi veljistäni sairastaa vaikeata nivelreumaa, mutta halusi olla yksi kantajista.
    Niin hän nytkin on varautunut olemaan näennäisesti yksi kantajista, kun aika on pitkälle edenneen sairauden vuoksi jättämässä äidimme. Äiti on sitä nimenomaan kysynyt veljeltäni.
    Tuossa joku kirjoitti, että "hyi, mikä aihe". Kaikki ei ole tottuneet puhumaan kuolemasta ja kuolemaan liittyvistä asioista avoimesti ja osaksi elämään kuuluvaa tapahtumaa.
     
  18. Monet vaihtoehdot Vierailija

    Olin juuri siunaustilaisuudessa. Arkku oli valmiina alttarin edessä ja sinne jäi.
    Varmasti seurakunnan työntekijät huolehtivat sen sinne ja pois.

    Saattoväkeäkin oli vähän, ei siitä olisi kantajia saanut, suurin osa vanhuksia.
     
  19. 101010 Vierailija

    Etkö sitten arvosta sitäkään, joka siellä arkussa on?
     
  20. ja nyt ne on jo takana. Inhoan hautajaisia ja sitä pönötystä ja kaavamaisuutta mikä niihin liittyy. Kai se on tämä synkeä luterilaisuus, mikä sen aiheuttaa.

    Yhdet hautajaiset olivat "vainajan" näköiset; hänen toivomuksestaan niissä soitettiin jazzia ja iloista musiikkia ja vieraat nauttivat viiniä (toki purtavaa oli myös). Ei tylsiä puheita vaan kaikki jotenkin aidontuntuisesti muistelivat hauskaa miestä, joka osasi ottaa ilon irti elämästä.

    No, jos on iloton ihminen kuollut, eipä siitä mitään muuta voi repäistä, kun se arkun tuijottaminen ja virsien laulaminen.
     
  21. misku Vierailija

    Toivon hartaasti, että kaikki läheiseni, jotka kuolevat ennen minua, haluavat tuhkauksen. Isojen arkkujen kanto ja maahan pano on jotenkin niin hölmöä touhua. Kaikki hautajaiset, joissa olen ollut, ovat olleet arkkusellaisia. Ainakin mieheni sanoi, ettei ollut kovinkaan innoissaan kantohommasta, vaikka kyseessä oli sentään hänen isänsä. Olisi jättänyt työn mielellään jollekulle muulle "onnelliselle", jos vain olisi voinut. Hänelle siis kantaminen oli ikävä velvollisuus ei kunnia, mutta ehkä vanhemmat ihmiset ajattelevat usein toisin.

    En yhtään ihmettele, että aihe on hyi. En minäkään pidä hautajaisista. Lähetän adressin ja kukkia kaikille, joille vain kehtaan ja vain ihan läheisimpien hautajaisiin menen kärsimään.
     
  22. Anni62 Uusi jäsen

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    2 912
    Saadut tykkäykset:
    1
    Meillä arkunkantajia ovat olleet niin isäni kuin äitinikin hautajaisissa veljeni kun on ainut poika ja sitten siskojeni miehet myös oma mieheni mukaan lukien. Äitini hautajaisissa arkkua kantoi velipuoleni tyttären aviomies ja tään velipuoleni poika.
    Eikä ole niin kovin paljon tarvinnut ajatella ketkä ovat kantajia.
     
  23. Miskulle Vierailija

    Jos miehestäsi oli vastenmielistä olla arkunkantajana omalle isälleen, olisi aivan hyvin voinut jättää kantamatta. Varmasti olisi joku toinen löytynyt tilalle.

    Minua ällöttää tuollaiset ihmiset, joiden mielestä kaiken on oltava mukavaa ja mielenmukaista. Hautajaiset ovat kärsimys ja inhottava asia. Arkkujen kantaminen ja maahanpano hölmöä touhua. Voi, kumpa eläpä olisi pelkää auvoa ja silkkiä, siloista ja hauskaa. Muut ihmiset hoitakooot ikävät puolet, minun on päästävä helpolla ja mahdollisimman vähällä vaivalla, eikä tarvitsisi koskaan kohdata murhetta.

    No, meissä ihmisissä on tällaisia kivisydämisiä, pinnallisia tyyppejä. Heillä ei ole hajuakaan siitä, mikä merkitys hautajaisilla on yleensä ihmisille, miten tarpeellinen tilaisuus se on. Se on hyvästijättö, jolla on äärettömän terapeuttinen merkitys niille ihmisille, joille vainaja oli oikeasti merkityksellinen. Ei ole kyse siitä, pitääkö hautajaisista vai ei. Kukapa niitä tilaisuuksia rakastaisi?

    Eri kulttuureissa juhlitaan eri tavoin, myös hautajaisia. Aina on kyse kuitenkin samasta asiasta, surusta ja hyvästijätöstä.

    Kannattaa ehkä kysyä itseltään, mitä minä sisimmässäni tunnen, jätänkö hyvästejä vainajalle, kunnioitanko hänen päättynyttä elämäänsä ja olemassaoloaan, jos ympärillään näkee vain kaavoja ja pönötyksiä. Onko tarkoitus tulla hautajaisiin tarkkailemaan muiden käytöstä? Eikö kyse ole vainajasta?

    Jos kokee hautajaiset noin vastenmielisiksi, ei sinne ole mikään velvollisuus mennä. Ei kenenkään hautajaisiin. Silloin ainakin on rehellinen, niin itselleen, vainajan omaisille kuin myös vainajan muistoakin kohtaan.
     
  24. katala Vierailija

     
  25. humer Vierailija

    Arkunkannossa on sellainenkin pointti, että sydämen puolella pääpuolessa on arvokas paikka. Ts. isäni, ukkini ainoa poika kantoi arkkua pääpuolessa vasemmalla, ja veljeni taas oli hänen parinaan oikealla. Muita näin läheisiä sukulaisia ei ollutkaan, joten ukkini veljien poikia ja näiden poikia oli muina kantajina.

    Heti arkun perässä kulkivat mummini ja heidän, ukin ja mummin, tytär. Heidän perässään seuraavaksi lähimmät, minä, siskoni ja äitini. Tämä oli meillä etukäteen tarkoin sovittu. Minulle ainakin oli tärkeää, että matkalla kappelista haudalle oli joku järjestys ja merkitys. Sitä etsi ja etsii vieläkin kaikesta tapahtuneesta, kun suru on suuri.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti