hautajaiset

Joku voi pitää hölmönä tällaista kysymystä, mutta kysyn kuitenkin. Mitä 2v pojalle päälle lähisukulaisen hautajaisiin? Mustat juhlahousut on entuudestaan, mutta mitä yläosaksi? Saako laittaa esim valkoista kauluspaitaa? Entäs kengät, tuleeko olla mustat juhlakengät? Minä ja mieheni pukeudumme mustiin juhlavaatteisiin.

Miten toimia lapsen kanssa hautajaisissa? Sukulaiselta tuli toivomus, että menisimme koko perhe hautajaisiin. Tiedän, että minua itkettää valtavasti. Mitä 2v siitä ymmärtää, jääkö jotain mörköjä kaappiin?

 

Minusta mustat housut ja valkoinen paita sopii oikein hyvin 2v.hautajaisiin. Kengiksi valitsisin jotkut tummat kenghät, en ostaisi vartavasten kenkiä vain hautajaisia varten.

Me oltiin viime viikolla hautajaisissa 6,5kk pojan kanssa ja hänellä oli tummansiniset housut, ruudullinen kauluspaitaj a tummansininen neule. Ei kenkiä kun ei vielä kävele.

2-vuotiaalle ehkä selittäisin etukäteen että äitiä voi itkettää jne.ettei lasta ala pelottmaaan äidin käytös. Vai voiko joku "hoitaa" lasta siunaushetken ajan ja otatte lapsen mukaan vasta muistotilaisuuteen? Siunaustilaisuus ainakin eillä kesti lähes tunnin, joten oli aika työ keksiä pojalle viihdykettä kun piti kuitenkin olla hiljaa ja ottaa tilaisuuden luonne huomioon.

 

Mielestäni etiketin mukaan pientä lasta ei tarvitse pukea "suruvaatteisiin" eli voi olla muitakin värejä kuin mustaa ja valkoista. Siististi pukisin kuitenkin, pyhävaatteet.

Lapset tuovat mielestäni hautajaisiin elämän iloa ja jatkuvuutta, surusta huolimatta. Lasten läsnäolo rentouttaa monesti jäyhääkin tunnelmaa. Voi olla että saat lapsestasi lohtua ja sinua ei itketäkään ihan niin paljoa. Lapselle voi selittää että äiti ja muut ihmiset on nyt vähän surullisia ja haluaa itkeä sen pois. Hautajaiset kuuluvat ihmisen elämään siinä missä syntymäkin, ei niistä jää mörköjä kun tilanteeseen suhtaudutaan mutkattomasti.

 

Minusta pikkulasta ei tarvitse pukea suruväreihin tai etiketin mukaan, vaan aivan tavallisiin puhtaisiin, siisteihin lastenvaatteisiin. Olen käynyt useissa hautajaisissa viime vuosina.

Jos lapsen mukaan ottaminen tuntuu vaikealta asialta, ei ole pakko ottaa mukaan, vaikka koko perhettä olisikin toivottu tulemaan. Tiedät sydämessäsi mikä on teille paras ratkaisu.

Voimia hautajaisiin!

 

Meillä 1-vuotiaalla oli läheisen ihmisen hautajaisissa valkoinen kauluspaita ja mustat siistit kollegehousut, jalassa mustat tossut.

 

Minä jätin pojan ottamatta mukaan hautajaisiin, vaikka eräs psykologi sanoi minulle, että kyllähän se saattaa lasta hämmentää, mutta ei siitä mitään traumoja jää, kun lapsi kuitenkin tuntee olonsa turvalliseksi tuttujen vanhempien seurassa. jotenkin koin itse, että haluan pitää tuon surupäivän rauhassa omanani. Meillä tosin oli kyseessä ehkä poikkeuksellisen traagiset usean ihmisen hautajaiset kerralla. Ehkä se, mitä jo ehdotettiin, että lapsi tulisi vasta muistotilaisuuteen voisi olla ajattelemisen arvoinen ratkaisu. Pahimmat itkut jäävät yleensä sinne kirkkoon ja tunnelma siunaustilaisuudessa on jo sellainen kevyempi, positiivisten muistojen tuoma. Mutta, miten päätätkin, niin varmasti pärjäätte hyvin!

 

Minä olen pukenut omat lapseni sillä periaatteella, että vainajan muistoa kunnioitetaan ja puetaan parasta, mitä kaapista löytyy, kunhan se sopii tilanteeseen. Kun rakas mummoni kuoli ja esikoinen oli 1,5 vuotias taapero, niin päällä oli mustat housut, valkoinen kauluspaita ja ruudullinen slipoveri sekä kuminauhakravatti.

Tytölle olen pannut hautajaisiin aina mekon. Luulen, ettei pienille mitään mustia mekkoja edes juurikaan myydä, joten päällä on ollut tavallinen juhlamekko, mustat lakerikengät ja hiuksissa esim. musta samettinauha.

Minulle on ollut itsestäänselvää, että lapset osallistuvat myös hautajaisiin, koska se on osa elämää. Alussa he vain ihmettelivät ja kysyivät hirmuisesti, mutta viimeisimmät hautajaiset (vauva kuoli synnytyksessä) olivat aika raskaat, koska turha kuolema (hoitovirhe) tuntui niin vaikealta hyväksyä.

 

Minä olen pukenut omat lapseni sillä periaatteella, että vainajan muistoa kunnioitetaan ja puetaan parasta, mitä kaapista löytyy, kunhan se sopii tilanteeseen.

Luulen, ettei pienille mitään mustia mekkoja edes juurikaan myydä, joten päällä on ollut tavallinen juhlamekko, mustat lakerikengät ja hiuksissa esim. musta samettinauha.

Minulle on ollut itsestäänselvää, että lapset osallistuvat myös hautajaisiin, koska se on osa elämää. .

Mielestäni lapset osallistuvat kaikkeen, mikä normaaliin elämään kuuluu, kuolemakin. Jotenkin se on jopa helpompaa, kuin sitten yhtäkkiä ison lapsen vienti ekaa kertaa hautajaisiin.

Tuosta mekkoasiasta, aika hurjan paljon oli esim. viime vuonna mustia ja tummmansinisiä mekkoja ihan pienillekin, eli muodin mukaan mennään niissäkin.....

 

Minä pukisin lapselle ihan vain hillityt juhlavaatteet. Tummat housut ja siisti paita riittää ja, jos haluaa niin voihan siihen laittaa vielä tummat juhlakengät.

Minusta kuoleminen ja hautajaiset kuuluvat elämään. Ehottomasti lapset mukaan. Ite aattelen, että jos koko muuki perhe lähtee niin myös pieni lapsi. Eihän se haittaa mitään, jos lapset näkkee, että aikuset on myös surullisiä ja itkevät. En usko, että vielä 2-vuotias ymmärtää kuoleman ja hautajaiset.

 

Tässä vähän enemmän tietoa sitä tarvitseville.


Kukat lasketaan lattialle ei arkun päälle. Puoliso voi sinne jalkopäähän sen kimppunsa asettaa, jos välttämättä haluaa, mutta Ei siihen pään puolelle. Pään puolelle tulee hiekasta siunauksessa risti.. En tiedä mikä siinä on niin vaikeaa niiden kukkien kanssa. Joissain moderneimmissa paikoissa siinä on kukkatelineet, jotka ovat sinänsä hyvät että silloin ihmiset eivät tuhraa siihen paikan etsimiseen aikaa. Sellainen asia hymyilyttää myös, että kukkia mennään laskemaan kuin oltaisiin hidastetussa elokuvassa. Ajattelevatko ihmiset, että se tekee tilaisuudesta pyhemmän ja suremisesta syvemmän kun toimii korostetun hitaasti. Järkevää olisi, että mahdollisimman moni menisi laskemaan kukkasia yhtä aikaa. Vaikkapa penkkiriveittäin.

Kun edelliset ovat laskeneet, olisi hyvä, että seuraavat ovat jo matkalla laskemaan. Turha odottaminen on tilaisuuden tarpeetonta hidastamista. Tämä ei nyt tarkoita sitä, että siellä pitäisi juosta tai kiirehtiä. Ei sitä tämä ei tarkoita, vaan että ihmiset olisivat normaaleja. Ei ole kiellettyä liikkua normaalisti ja käyttää järkeään.

Yksi asia, mikä myös mietityttää on se, kun omaiset joskus sanovat, että hautaustoimistossa kerrottiin/neuvottiin, että kukat lasketaan silloin ja silloin. Uskomatonta!!!! Ei hautaustoimistolla ole mitään tekemistä siunauskaavan kanssa!!!!!! Omaiset ja pappi sopivat yhdessä lasketaanko kukat siinä alussa kirkossa/kappelissa vai lasketaanko ne vasta haudalla. Luin jostain että "suntio oli ehdottanut että laskemme kukat alussa, koska ne näyttävät kauniilta". Johan teki itsestään viisaan. Kas kun ne kukat 99 prosenttisesti lasketaan juurikin alussa ja juurikin tuosta syystä. Ei se ole mikään suntion keksintö vaan lukee ihan siinä siunauskaavassa. Pappi määrää sen kaavan. Ei suntio, ei hautaustoimisto eikä kanttori eikä omaiset. Omaisten kanssa kuitenkin nätisti sovitaan asioista.

Ihmiset miettivät sitä istumisjärjestystäkin. Vainajan kannalta on aivan sama, täysin yhdentekevää missä kukin istuu. Järki käteen. On parasta istua siinä, missä olo tuntuu mukavammalta ja mistä kuulee ja näkee hyvin. Tai jos ei halua nähdä niin menee vaikka takariviin. Ei sitä kukaan määrää, missä sinun tulee istua.

Kukaan ei määrää sitäkään mitä puet yllesi. Ihmettelen sitä mustaa pukeutumista. Valkoinen on kuoleman väri, ei musta. Se on vain vanha tapa, joka on jäänyt jostain syystä monelle päälle. Musta on toki helppo ja kaunis, ei siinä mitään. Kunhan et kuvittele että osoitat jotenkin enemmän suremista kuin hän jolla on punainen asu päällä. Sinä saat pukeutua hautajaisiin juurikin haluamallasi tavalla.

Jos kukat on laskettu kirkossa (kuten 99 prosenttisesti tehdään) niin siellä haudalla ei enää vitkutella vaan lasketaan ne kukat yhtäaikaa. Eihän siinä ole mitään järkeä että ensin kirkossa mietitään oikeaa järjestystä ja sitten vielä haudalla. Oikeaa järjestystä ei ole määrätty, mutta usein ensimmäisenä menevät laskemaan puoliso ja lapset. Jos ensimmäisenä meneekin joku muu, niin ovat varmasti asian sopineet ja se on aivan ok. Läheisin ihminen ei aina ole se oma vaimo tai mies tai lapset. Se voi olla vaikka kummilapsi. Eli on aivan turhaa ajanhukkaa niitä järjestyksiä liiaksi miettiä tai arvioida.

Nämä ovat ihan ihmisiä helpottamaan kirjoitettuja asioita. Ei kiusaksi eikä harmiksi. Jos joku haluaa noudattaa joitain kuviteltuja etikettejä, niin sekään ei ole keneltäkään pois. Kunhan muistaa ettei pidä omaa totuuttaan kaikkien totuutena. Tapoja on juuri niin monta kuin meitä ihmisiäkin. Samoin oikeita tapoja on saman verran kuin meitä ihmisiä.