Hautajaisissa itkemisestä (gallu tms)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja CorpseBride
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

CorpseBride

Aktiivinen jäsen
02.05.2008
1 235
0
36
Tuli tuossa mieleeni kun tutun tuttu kuoli kesällä ja puhuttiin hautajaisista. Et itkettekö te kaikki yleensä hautajaisissa? Kun multa tuo taito puuttuu... Ainoat hautajaiset joissa eläissäni oon itkenyt oli isäpuoleni joka kuoli v-87 reilusti alle 40-vuotiaana. Silloinkin vain koska äitini itki, eli lähinnä siksi tuli muutama tippa linssiin... Itken kyllä jos läheinen tai muuten itselle tärkeä ihminen kuolee, mutta hautajaisissa olen täysin tyyni. Välillä mietin et mitähän noi muut musta ajattelee kun en ns itke silmiä päästäni kuten muut vieraat.
 
Pala on ollut kurkussa, mutta en ole itkenyt, olen ollut vain muutamissa hautajaisissa elämäni aikana. Lähimpänä kyyneleet ovat olleet sellaisten kaukaisempien ihmisten hautajaisissa, ehkä sen takia, että olen ollut niissä toisen ihmisen tukena ja hänen surunsa on ollut koskettavaa. Omien läheistenkin hautajaisissa en ole itkenyt, en osaa sanoa miksi tai olisiko pitänyt.
 
Mä taas pillitän helposti, oli sitten kenen tahansa... Mutta sitä suurta tuskaa en ole tuntenut kuin isäni hautajaisissa. Rauhoittavan voimalla pystyin ylipäätään menemään sinne....
 
Kaiken kaikkiaan olen ollu vain neljissä hautajaisissa tälle elämälle, ja yksissä en itkeny, äidin tädin hautajaisissa, olin siellä lähinnä kuvaamassa tilaisuutta. Vauvan hautajaisissa ei itkusta tullu loppua :'(
 
Serkun hautajaisissa itkin, hän kuoli nuorena huumeisiin ja se oli tosi rankkaa, serkku oli hirveän tärkeä mulle. Papan hautajaiset oli vuonna 1992, enkä muista itkinkö. Kyllä varmaan. Muita lähisukulaisia ei ole haudattu, etäisempien hautajaisissa en ole itkenyt.
 
Veljeni hautajaisissa itkin kyllä.. Olin päättänyt, että en, mutta kun oma tyttäreni itki ja veljani lapset niin lohduttomasti, niin itkin sitten minäkin ja taukoamatta. Tilaisuus oli muutenkin surullinen ja järkyttävä, veljeni kuoli ihan yllättäen sairauteen ja pienten lapsien ikävä oli kova. Isovanhempien hautajaisissa olen ollut murheellinen, mutta he jo odottivat pääsyä pois, joten en itkenyt.
 

Yhteistyössä