Hei kaikki 45v.+ naiset!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "naikkonen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

"naikkonen"

Vieras
Mitä eläämäänne kuuluu? Oletko mielestäsi onnellinen ja jos et ole niin miksi? Joko vaihdevuodet kolistelevat ovella? Haaveiletko vielä lapsista ja oletko tyytyväinen lapsilukuusi?

Itse olen aika onnellinen 46v. Lapsia 2, keskenmenoja 2. Olisin halunnut 3 lasta, mutta kaikkea ei voi saada. Asun onnellisesti avioliitossa, omakotitalossa. Se oli myös haaveeni. Käyn työssä ja olemme kai keskituloisia. Vaihdevuodet ovat kai tulossa. Menkat reistailee ja mieli on välillä tiukka välilä herkillä. Kaikenlaista pikkukolotusta on myös.
 
Kolottaa jalkoja, lonkkia, kärsin tenniskyynärpäistä, selkää särkee jne. Liikunta auttaa vähän vaivoihin, mutta liikkua saa aika paljon ja painoa meinaa silti vain kertyä lisää ja lisää =/
 
Olen 51-vuotias, joten olen vähän vissiin vanhempi kuin keitä kysyttiin. Tuntuu kuitenkin että ei siitä niin kauaa ole kun olin 45.

Tosiaan ajoittain hormonaalisia aaltoja, vuotovaivoja alkoi tuolloin olla. Lapseni olen saanut vähän yli parikymppisenä ja odottelen mummiutumista, joten en todella elätellyt raskaustoiveita; itse asiassa mulle laitettiin klipsit joskus vähän yli kolmekymppisenä. Kohtuni poistettiin runsaiden vuotojen, anemisoitumisen ja myoomaisuuden vuoksi viime vuonna. Hormonikiertoa tapahtuu edelleen, tunnen sen; mutta toki tiedostan myös hormonitoiminnan vähenemisen.

Plantaarifaskiittia, olkapää-, niska- ja kyynärnivelvaivoja on. Unen laatu on heikentynyt, on vaikea saada ehjää yötä nukuttua. Raskaista työpäivistä on työläämpi toipua ja olen tullut myös aika melu- ja migreeniherkäksi. Toisaalta kun on ollut pakko oppia hoitamaan itseä jotta jaksaa töissä, se on opettanut uudenlaista läsnäoloa ja hetkeen pysähtymistä, joka ei ollut mulle aina nuorempana niin helppoa.

Odotan vanhuutta ihan mielenkiinnolla.
 
Polvia kolottaa, kroppa on jäykempi kuin ennen. Kilot kiikkuu ylipainon rajoilla. Kotona saamaton ja laiska. Vuotoja hillitsee hormonikierukka ja tähän asti olen ollut siihen tyytyväinen.

jospa muutaman kilon painonpudotus helpottais polviongelmia. Iho rasvoittuu, tosin vähemmän nyt kierukan jälkeen.
 
Voisiko tähän vastata joku 45 v joka on elämänsä kunnossa? Näillä joita kolottaa ja on ylipainoa, on varmasti ollut ylipainoa ja "hankalaa" liikkua jo alle nelikymppisenä.

Itse 39, ei lainkaan ylipainoa, käyn salilla, lenkillä, luistelen jne. kaikenlainen liikunta onnistuu, ja vaihdevuodet tuli äidillä 54v eli en oottele ihan hetkeen...
 
Voisiko tähän vastata joku 45 v joka on elämänsä kunnossa? Näillä joita kolottaa ja on ylipainoa, on varmasti ollut ylipainoa ja "hankalaa" liikkua jo alle nelikymppisenä.

Itse 39, ei lainkaan ylipainoa, käyn salilla, lenkillä, luistelen jne. kaikenlainen liikunta onnistuu, ja vaihdevuodet tuli äidillä 54v eli en oottele ihan hetkeen...


Kommenttini vaivoineen #6.

Minulla ei ole koskaan ollut ylipainoa. Olen aina liikkunut paljon. Mutta kyllä ne tossa viittäkymppiä lähestyessa vain alkoivat nivelet kolotella, sorry. Silti olen elämääni varsin tyytyväinen. Pitää vain vähän tarkemmin kuunnella itseä kuin ennen.
 
Olen 51-vuotias, joten olen vähän vissiin vanhempi kuin keitä kysyttiin. Tuntuu kuitenkin että ei siitä niin kauaa ole kun olin 45.

Tosiaan ajoittain hormonaalisia aaltoja, vuotovaivoja alkoi tuolloin olla. Lapseni olen saanut vähän yli parikymppisenä ja odottelen mummiutumista, joten en todella elätellyt raskaustoiveita; itse asiassa mulle laitettiin klipsit joskus vähän yli kolmekymppisenä. Kohtuni poistettiin runsaiden vuotojen, anemisoitumisen ja myoomaisuuden vuoksi viime vuonna. Hormonikiertoa tapahtuu edelleen, tunnen sen; mutta toki tiedostan myös hormonitoiminnan vähenemisen.

Plantaarifaskiittia, olkapää-, niska- ja kyynärnivelvaivoja on. Unen laatu on heikentynyt, on vaikea saada ehjää yötä nukuttua. Raskaista työpäivistä on työläämpi toipua ja olen tullut myös aika melu- ja migreeniherkäksi. Toisaalta kun on ollut pakko oppia hoitamaan itseä jotta jaksaa töissä, se on opettanut uudenlaista läsnäoloa ja hetkeen pysähtymistä, joka ei ollut mulle aina nuorempana niin helppoa.

Odotan vanhuutta ihan mielenkiinnolla.

Nivelvaivat ovat tuttuja näin viisikymppiselle miehellekin. Sinulla kun on noita univaikeuksia, niin suosittelen kokeilemaan mäkikuismaa. Otan uutetta 25 tippaa kolmasti päivässä. Itse en juuri luontaislääkeistä ja rohdoista perusta, mutta itselläni mäkikuisma piristää hieman mielialaa ja se on poistanut univaikeudet. Unen laatu on parantunut. Uni on syvempää ja yhtenäistä. Aluksi tuntui hieman omituiselta kun unet tulivat valtavan yksityiskohtaiseksi ja monimutkaisiksi, mutta se meni ohi viikossa.
 
46 v. avioliitossa nuoremman miehen kanssa, rivitalo.1 lapsi 40 -vuotiaana. useita keskenmenoja sen jälkeen ja viimeisin vielä 45 v. ei siis vaihdevuosista vielä tietoakaan, säänn kuukautiset. Ei erityisempiä kolotuksia tai kipuja, en ole työkseni myöskään tehnyt fyys.raskasta työtä. Työmatkoista tulee hieman hyötyliikunaa, ennen kävin kuntosalilla aktiivisesti. Jonkin verran ylipainoa, ehkä sekin väsyttää. on sen suhteen projekti menossa.
 
Täytän tänä vuonna 45. Kaksi lasta löytyy, isoja jo ovat, enkä haaveile enää lapsista nyt elän taas omaa elämääni pikku hiljaa enemmän ja enemmän. Ei ole ylipainoa ikinä ollut eikä vielä mitään kolotuksiakaan. Uni maittaa hyvin eikä vaihdevuosista tietoakaan. Menkat suht säännölliset ja hormonikierukalla mennään. Ihan tyytyväinen elämääni olen. Loppuelämän onnea vielä odottelen.
 
Voisiko tähän vastata joku 45 v joka on elämänsä kunnossa? Näillä joita kolottaa ja on ylipainoa, on varmasti ollut ylipainoa ja "hankalaa" liikkua jo alle nelikymppisenä.

Itse 39, ei lainkaan ylipainoa, käyn salilla, lenkillä, luistelen jne. kaikenlainen liikunta onnistuu, ja vaihdevuodet tuli äidillä 54v eli en oottele ihan hetkeen...

Pakko todeta tähän viestiin , että olipa kuinka kunnossa tahansa, niin vaihdevuosissa on samaa draamaa kuin murrosiässä: keho muuttuu. Jos vaihdevuosien aikana ei kuuntele mitä keho sanoo , niin on turha ulista mummoutuessa tiettyjä vaivojaan.

Joillekin vaihdevuodet ovat rankat, minulle ei niinkään, mutta myös oma asennekin auttaa. Kolotuksia on, mutta sitten vain on pakko venytellä ja jumpata ahkerammin. Jos on suvussa perinnöllisiä sairauksia, niin ne kannattaa tutkituttaa varmuuden vuoksi vaihdevuosien aikana. Jne...

Ennen kuin opittiin tuntemaan vaihdevuodet ja ymmärtämään mitä kaikkea se voi naisen kehossa aiheuttaa, suljettiin naisia mielisairaaloihin vaihdevuosioireiden vuoksi. JOs jollekin sattui käymään se psyyken päälle (hyvästä kunnosta huolimatta), niin aika ikäväähän se oli vielä 1950-luvulla tai sitä ennen.
 
Voisiko tähän vastata joku 45 v joka on elämänsä kunnossa? Näillä joita kolottaa ja on ylipainoa, on varmasti ollut ylipainoa ja "hankalaa" liikkua jo alle nelikymppisenä.
En ole koskaan ollut ylipainoinen, enemmänkin hoikka, mutta silti tuossa 44-48-vuotiaana kyllä väsytti, kolotti ja särki ihan joka kohtaa. Samaan aikaan kuukautiskierto alkoi lyhentyä, mikä on yksi vaihdevuosioireista.

Nyt muutaman viimeisimmän vuoden olen voinut oikein hyvin: vaihdevuodetkaan eivät ole antaneet muuta merkkiä itsestään kuin tuo lyhentynyt kierto. Voisipa sanoa, että olen elämäni kunnossa nyt, mutta juuri tuossa neljänkympin jälkeen oli kausi, jolloin tilanne ei ollut ollenkaan näin hyvä. Saa sitten nähdä, mihin suuntaan jaksaminen ja olo muuttuvat, jahka se menopaussi toden teolla painaa päälle.
 
Olen 54-vuotias. Kohtu ja munasarjat poistettiin 1,5 vuotta sitten ja silloin loppuivat menkat. Mitään vaihdevuosioireita ei ollut sitä ennen eikä sen jälkeenkään, koska aloin syödä pian leikkauksen jälkeen estrogeeniä. Nyt olen yrittänyt pitää siitä taukoja, mutta olen selkeästi ärtyneempi silloin, ja se varmaan johtuu estrogeenin puutteesta. Toisaalta, kun käytän lääkettä, tulee migreenikohtauksia, joten en tiedä, kumpi on parempi tai pahempi. Lapsia on viisi, nuorin 11-vuotias. Tunnen olevani oikein hyvässä kunnossa. Jaksan hyvin touhuta nuorimmaisen ja teinien kanssa, käyn rokkikeikoilla (eilen viimeksi), ompelen ja neulon. Nivelkolotuksia mulla on ollut aina, joten niistä en ikää syytä. Ulkoilen ja liikun paljon, olen hoikahko.
 
Kiva kuulla muiden kokemuksia ja niistä oireista mitkä mahdollisesti on minullakin edessä.

Täytän kohta 43 v ja minulla on jo premenopaussin oireita. Kierto on lyhentynyt ja heittelee välillä miten sattuu. Oli pakko vaihtaa kuparikierukka jatkuvien vuotojen takia hormonikierukkaan. Se on helpottanut tilannetta, mutta vielä puolen vuoden jälkeenkin tulee yhä menkat. Munasarjani yrittävät näköjään viimeisillä voimillaan pumpata oikein urakalla estrogeenia.

Nyt on alkanut olemaan riesana hiivatulehduksiet. En tiedä, johtuuko kierukasta vai alkaako limakalvot kuivua. Seksissä tosin nesteeni virtaavat ylenmäärin. Univaikeuksia oli välillä, mutta viime aikoina olen taas nukkunut hyvin. Nivelvaivoja ei ole ollut vielä. Olen hoikka ja pidän kunnostani huolta.

Etsin iho- ja hiusongelmiini apua ja löysin kollageenivarmisteen nimelta Skingain. Käyttäjät kehuivat sen auttavan erityisesti nivelvaivoihin. En ole vielä käyttänyt ko. luontaistuotetta, mutta menen ensi viikolla ostamaan. Onkohan jollakin kokemusta siitä?
 
[QUOTE="onni";29754322]Nivelvaivat ovat tuttuja näin viisikymppiselle miehellekin. Sinulla kun on noita univaikeuksia, niin suosittelen kokeilemaan mäkikuismaa. Otan uutetta 25 tippaa kolmasti päivässä. Itse en juuri luontaislääkeistä ja rohdoista perusta, mutta itselläni mäkikuisma piristää hieman mielialaa ja se on poistanut univaikeudet. Unen laatu on parantunut. Uni on syvempää ja yhtenäistä. Aluksi tuntui hieman omituiselta kun unet tulivat valtavan yksityiskohtaiseksi ja monimutkaisiksi, mutta se meni ohi viikossa.[/QUOTE]

minkä niminen tuote tuo mäkikuismauute ja mistä sitä saa? on univaikeuksia, voisin kokeilla?
 

Yhteistyössä