F
Fleur de la Cour
Vieras
Vaikean alkukesän jälkeen ehdin vielä kurkata tänne kun lomani jatkuilee vielä. Italiassa oltiin ja ilma helli siellä ja hienoja paikkoja nähtiin. Juhannus tuli vieteltyä ja alkoi nyt mietityttää yks asia, että kuinkas ilkeä sitä naisihminen onkaan, vai onko oikeutettua olla viileä jos kemiat ei vaan kohtaa. Miehelläni on siis kaksi veljeä, tulee loistavasti toimeen pikkuveljensä kanssa, mutta kumpikin sekä mieheni, että hänen pikkuveljensä on sitä mieltä, että isoveljensä on lähes idiootti. Ja hän onkin siis yks kummallisuuksien huippu, jolla ei ole mitään suodatinta puheissaan ja kaikki tahdikkuus puuttuu ja lisäksi on perin juurin tyhmähkö. No hänellä on nyt uusioperhe, uusi avovaimo ja tyttö ja koirankin ovat hankkineet. Se nainen vaikutti vähintäänkin kanssa kummalliselta. Viileältä, etäiseltä ja hyvin erilaiselta verrattuna minuun ja mieheni pikkuveljen avovaimoon. Meillä synkkaa kälysten kesken siis mieheni pikkuveljen avovaimon kanssa hyvin. Ollaan toki erilaisia, mutta tulemme juttuun mainiosti. Nyt sukujuhannusta viettäessä katselin, että tällä pikkuveljen avovaimolla meinasi hermot mennä totaalisesti moneen otteeseen ja minä se vaan nautin kun olen jo vuosikausia joutunut olemaan se syntipukki joka saa anopin vihat lopulta niskaansa kun tuppaan sanomaan tiukasti sitten kun hermot menee. Nyt toki päätin opetella tämän selän takana puhumisen jalon taidon niin pääsen vähemmällä huudoilla kun anoppi alkaa selvitellä mitä jussina kukakin teki.. Muuten oli ihan kiva juhannus meillä=)
