K
kaikkia hassutuksia rupeaa ajattelemaan
Vieras
Meillä siis kolme lasta. Isommat ovat jo koululaisia (10 v ja 11 v) ja tämä kolmonen on sellainen iltatähtönen 1 v 10 kk.
Kuopus oli vahinkovauva ja tuli ehkäisystä huolimatta. Ei oltu enää suunniteltu lapsia, mutta ihanaahan se sitten alkujärkytyksen jälkeen oli ja täytyy sanoa että paras vauva-aika oli juuri tämän kuopuksen aika. Olen nauttinut niin kovin hänestä ja kaikesta siitä uudesta ja ihanasta mitä oppii joka päivä ja nyt vasta tajuan miten kauan lapsi on vielä pieni ja ymmärrän miten tyhmä olen ollut aikoinani kun isommilta lapsilta vaatinut ikään nähden niin paljon liikaa, varsinkin esikoiselta.
Kun nuo isommat olivat pieniä (heillä siis 1.5 v ikäeroa) olin niin uupunut ja kireä ja kovilla kun molemmat valvottivat yhtäaikaa ja mies reissasi töiden puolesta ja tukiverkostoa ei ollut, en osannut nauttia. Nyt on ollut kaikki toisin ja ikää 10 vuotta enemmän ja viisautta ja kypsyyttä myös.
Mietin nyt niin hulluja että mitäs jos yritettäisiin vielä tälle kuopukselle seuralainen eli vielä yksi lapsi!!! Jos Luoja suo...
Sanokaa te joilla tilanne että lapsia kaksi sarjaa niin olenko sitten taas väsynyt ja samanlainen kun oli kaksi pientä silloin ekalla kerralla vai jatkuuko tämä ilo ja nautinto niistä kahdestakin pienestä yhtä paljon kuin tästä yhdestä.Vaikea siis selittää mitä tarkoitan.
Toisaalta noista isosiskoista on ollut niin suunnaton apu pikkuveikan hoitamisessa, että senkin puolesta minulla ollut helppoa ja oletan että auttavat myös jos pieniä olisi kaksikin eli tilanne ei ole verrannollinen siihen kun oli vain kaksi pientä.
Miten teillä elämä menee ja onko helpompaa nyt`?
Kuopus oli vahinkovauva ja tuli ehkäisystä huolimatta. Ei oltu enää suunniteltu lapsia, mutta ihanaahan se sitten alkujärkytyksen jälkeen oli ja täytyy sanoa että paras vauva-aika oli juuri tämän kuopuksen aika. Olen nauttinut niin kovin hänestä ja kaikesta siitä uudesta ja ihanasta mitä oppii joka päivä ja nyt vasta tajuan miten kauan lapsi on vielä pieni ja ymmärrän miten tyhmä olen ollut aikoinani kun isommilta lapsilta vaatinut ikään nähden niin paljon liikaa, varsinkin esikoiselta.
Kun nuo isommat olivat pieniä (heillä siis 1.5 v ikäeroa) olin niin uupunut ja kireä ja kovilla kun molemmat valvottivat yhtäaikaa ja mies reissasi töiden puolesta ja tukiverkostoa ei ollut, en osannut nauttia. Nyt on ollut kaikki toisin ja ikää 10 vuotta enemmän ja viisautta ja kypsyyttä myös.
Mietin nyt niin hulluja että mitäs jos yritettäisiin vielä tälle kuopukselle seuralainen eli vielä yksi lapsi!!! Jos Luoja suo...
Sanokaa te joilla tilanne että lapsia kaksi sarjaa niin olenko sitten taas väsynyt ja samanlainen kun oli kaksi pientä silloin ekalla kerralla vai jatkuuko tämä ilo ja nautinto niistä kahdestakin pienestä yhtä paljon kuin tästä yhdestä.Vaikea siis selittää mitä tarkoitan.
Toisaalta noista isosiskoista on ollut niin suunnaton apu pikkuveikan hoitamisessa, että senkin puolesta minulla ollut helppoa ja oletan että auttavat myös jos pieniä olisi kaksikin eli tilanne ei ole verrannollinen siihen kun oli vain kaksi pientä.
Miten teillä elämä menee ja onko helpompaa nyt`?
