Hei te pitkään kotiäiteinä olleet,tässä pari kyssäriä?

[miettiväinen]

Itse olen ollut jo jonkin aikaan kotiäitinä ja tuntuu olevan ulkoisia paineita lähteä työelämään,vaikkakin siellä ehtisin vielä vuosikymmeniä olla.
Itseni mielestä olisi paras ja haluankin hoitaa omat lapset kotona,joista osa vielä pieniä.

Välillä mietin että josko sitä kuitenkin lähtis siihen oravanpyörään,aamulla aikasin lapset hoitoon,illemmalla kaupan kautta kotiin ruuat kiireesti..eihän siinä jää yhtään aikaa viettää lasten kanssa..
ja meidän tilanteessamme varallisuuskaan tuskin paljoa/yhtään nousisi,sillä työmatkakulut,hoitomaksut lapsista.Mulla ei siis ole vakityöpaikkaa..

Kuinka te muut pitkään kotona olleet äidit olette palkkatyötä tehneet? oletteko lasten välissä työskennelleet?vai teettekö kotoa käsin jonkunmoista työtä,sitä olen miettinyt mutta en ole keksinyt hyvää ideaa.

Oikeestaan en pyydä teiltä mitään ratkaisuja kysymyksiini,varmasti ne pohdin tilanteemme kannalta aivan itse.Mutta haluaisin kuulla teidän tarinanne kotiäiti vuosilta eli vertaistukeaKiitos <3

 

[Mep]

Hmmm...tarkoitatko yli 3 vuotta kotona olleita äitejä?

Itse olin sen maksimiajan kotona, yksi lapsi vain meillä. Kahden kohdalla olisi jo totisesti kannattanut miettiä kotiinjääntiä pidemmäksi aikaa koska palkkani ei päätä huimaa....kontra päiväkotimaksut.

Näin yhden lapsen kanssa oli kannattavaa mennä töihin (palasin vanhaan duuniin vaikka en olis halunnut...)
Mitenkään herkkua ei ole aamulähdöt vieläkään, varjelkoon jos lapsia olis 2-3 ei olis järkeä.....paitsi todella hyvällä palkalla.

Nauti siis kotiäitiyden 24h velvoitteesta ;-) Lapsille se on hyväksi kuitenkin. Kerhoissa voi harjoitella sitten sosiaalisuutta yms.

 

[endie2]

mä olin "vain" 3 vuotta kotona.ja toki, olihan se oravanpyörää juuri noin kuin kuvailit,se töihinlähtö, mutta TOISAALTA.. huomasin, että jaksan tehdä kotona asioita eritavalla..kotitöitä, oloa lasten kanssa, kuin mitä jaksoin kun olin "vain" kotona - silloin jotenkin "laiskistui" kun ei ollut oikeasti PAKKOA tehdä ..no,mitään.
alkuun se oli tietenkin vaikeaa, sopeutua uusiin rytmeihin ja töissäkin pelotti, että kääk,en osaa mitään ja olin todella epävarma. mutta pian siihen sisään pääsi.

ja voi pojat.se eka palkkapäivä. SE oli jo aivan mahtavaihanuus

 

["vieras"]

Minä opiskelen omaehtoisesti monimuotona aikuispuolella ja saan työkkärin sahan siitä hyvästä, olen pääsääntöisesti kotona, kerran kuussa 3 kontaktipäivää.

 

[Papuli]

Mä oon nyt ollut kotona n. 6 vuotta ja mulla on kolme lasta ja neljäs (=viimeinen) tulossa. Kävin toisen ja kolmannen lapsen välissä töissä n. 8kk ja se oli aivan hirvittävää juoksemista ja tappelua...aina oli kiire tai sitten oli niin väsynyt että ei jaksanut tehdä mitään. Kun tilaisuus tuli niin otin lopputilin ja jäin kotiin lasten kanssa. Tuosta on nyt siis kulunut pian 3 vuotta ja päivääkään en ole katunut, vaikka vähän on tarkemmin joutunut rahankäyttöä miettimään.

 

["xxx"]

Meillä esikoinen nyt ekaluokalla ja hänen syntymästään asti olen ollut kotona. Nyt neljäs tulossa ja aikomuksena olla kotona siihen asti että hän on vähintään 3vuotta.

Lasten aika on nyt. Minä olen alle kolmekyppinen. Eli kerkiän tämän jälkeen vielä tehdä töitä n. 30vuotta. Ammatti on. Vähän on harkinnassa pitäisikö sitten neljänne hoitovapaan aikana lisäkouluttaa itseään,( niin että lapset saisivat kuitenkin olla kotihoidossa) Mutta sitä katsotaan sitten tilanteen mukaan kunhan tämä neljäs ensin syntyy ja vähän kasvaa.

 

["mä"]

Olin lasten kanssa kotona niin kauan kuin kuopus täytti 3v sitten 3v töissä ja sen jälkeen siirryin ensin puolipäiväiseksi ja nyt teen keikkaa silloin kun mulle sopii eli en ole kotiäiti mutta aika lähellä sitä kuitenkin. Kiva olla kotona kun lapset tulee koulusta . 1-3 pv viikossa käyn keikalla hoitoalalla( päivä -tai yövuoroja) ja voin valita paikat vain kodin läheltä ja silti töitä riittää hyvin.
Hoitovapaalla oleva ei ole kotiäiti.

 

["jaa"]

Minä olen ollut 9 vuotta kotiäitinä. Parina kesänä minulla on ollut hoitolapsia, mutta muuta palkkatyötä en ole tänä aikana tehnyt. Nyt olen virallisesti työtön työnhakia, ollut puolisen vuotta. Tunnen jonkinlaista painetta mennä töihin, mutta itse kyllä viihdyn kotonakin, enkä haluaisi laittaa 3 vuotiastani hoitoon. Mieluiten ottaisin lapsia hoitoon kotiin. Ja jos oman alani töitä tulee tarjolle, toki minun on järjestettävä lastenhoito ja mentävä töihin.

 

["aana"]

Olin kotona 5 ja puoli vuotta kahden ensimmäisen lapsen aikaan. Minulla ei ollut vakityöpaikkaa mutta sain työllistämistuella töitä,kun kuopus oli juuri täyttänyt 3 vuotta. Onnekseni lähdin tuohon työhön, se poiki minulle vakipaikan vuosia myöhemmin.
Liki 10 vuotta ehdin töissä käydä ja sitten tuli elämänmuutos.. yllätysraskaus Tällä kierroksella olen kotona siihen kun lapsi täyttää kolme vuotta.

 

["vieras"]

Olin 8v kotona (opiskellen samalla), sitten töissä, nyt taas vauvan kanssa kotona.

Plussia kotonaoloon:

- Lapset sairastavat vähemmän. Kun menin töihin, saatiin heti ensimmäisen kuukauden jälkeen kihomatotartunta, sen jälkeen flunssakierre ja sitten oksennustauti.

- Lapset saavat nukkua aamulla pidempään ja itsekin ehtii lähettää heidät matkaan ilman stressiä.

- Iltaisin voi hyvällä omalla tunnolla käydä harrastuksissa kun on päivän kotona. Töissä ollessani jouduin jäädyttämään harrastukseni, kun en olisi ehtinyt nähdä lapsia niin paljon kuin olin tottunut/halusin.

- Ei ole kiire. Autoa ei tarvitse kuin ostoksiin. Neuvolaan, hammaslääkäriin - kaikkialle ehtii kävellen. Kaiken voi hoitaa päiväsaikaan ilman työaikajärjestelyjä.

Miinuksena voisi olla, että kaipaa aikuisseuraa. Itse en kaipaa. Minusta lapset ovat ihanaa seuraa ja aikuisten maailma välillä niin epäaito että ihan vatsaa kääntää.