S
siskonen
Vieras
Oon tässä herännyt pohtimaan yhtä asiaa viime päivinä ja olisin tosi kiinnostunut kuulemaan mitä teidän muiden omatunto sanoo asiasta!
Tässä tilanne siis. Itselleni ei ehkäisy ole koskaan tuottanut mitään ristiriitoja, siis suhteessa uskoon tai omatuntoon. Aloitin seksielämän mieheni kanssa vasta naimisiin mentyämme lähes kymmenen vuotta sitten. Pääasiassa on menty kumilla, joskus kokeilin pillereitä mutta sivuvaikutukset oli liian suuret. Nyt ollut rengas käytössä puolisen vuotta ja se on aivan loistava muuten, mutta seksihalut on aivan nollissa
Latasin renkaaseen paljon odotuksia ja tähän asti ehkäisy on ollut tavallaan tilapäistä kun on toivottu lapsia. Nyt nämä pari lasta kuitenkin toistaiseksi riittää ja tarvittaisiin joku pidempiaikainen (vaan ei lopullinen!) ratkaisu. En haluaisi enää mitään hormonaalista, kun ne ei oikein mulle tunnu sopivan. Tilanne nyt on tosi ikävä sekä itseni että miehen kannalta ja tuntuu, että se vaikuttaa koko perhe-elämäämme.
Tajusin vasta hiljattain, että kuparikierukassahan ei ole hormoneja vaan sen toiminta perustuu lähinnä siihen, että estää munasolua kiinnittymästä kohdun limakalvolle. Tämä olisi loistava mulle! En vaan ollut koskaan tullut edes ajatelleeksi asiaa tarkemmin, kunnes yksi ystävä tässä hiljattain ihan sivumennen mainitsi (tietämättä että itse harkitsin kuparikierukkaa) ettei voisi edes harkita kuparikierukkaa, koska sehän aiheuttaa sen että jo hedelmöitynyt munasolu kuolee. Jos/kun näkemyksen mukaan Jumalan luomana ihmisyksilön elämä alkaa hedelmöityksestä, asettaa siis omatuntonsa rajan tähän eli että siinä tuhotaan tietoisesti jo alkuun lähtenyt elämä. Kun kyselin asiasta, selvisi että omassa seurakunnassani asia on joskus ollut esillä ja pastorit ovat myös omana näkemyksenään tuoneet esiin, ettei kuparikierukka sen takia sovi ehkäisyksi.
No, tässä kun omassa mielessäni olen asiaa pari päivää väännellyt, en ole kokenut kuparikierukkaa "vääräksi" ehkäisytavaksi. Jotenkin näen sen niin, että vaikkakin elämä alkaa hedelmöityksestä, alkio ei ole elin- ja kasvukelpoinen ilman että pääsee kiinnittymään sopivaan paikkaan. Nyt en oikein tiedä mitä tekisin tämän ehkäisyasian suhteen. Jonkun mielestä voi olla naurettavaa pohdiskelua, mutta asia on minulle tärkeä.
Ihan mielenkiinnosta kysyisin teiltä uskovaisilta kanssasisarilta, miten omatuntonne asiasta sanoo? Teen kyllä aikanaan miehen kanssa itse oman päätöksen.
Tässä tilanne siis. Itselleni ei ehkäisy ole koskaan tuottanut mitään ristiriitoja, siis suhteessa uskoon tai omatuntoon. Aloitin seksielämän mieheni kanssa vasta naimisiin mentyämme lähes kymmenen vuotta sitten. Pääasiassa on menty kumilla, joskus kokeilin pillereitä mutta sivuvaikutukset oli liian suuret. Nyt ollut rengas käytössä puolisen vuotta ja se on aivan loistava muuten, mutta seksihalut on aivan nollissa
Latasin renkaaseen paljon odotuksia ja tähän asti ehkäisy on ollut tavallaan tilapäistä kun on toivottu lapsia. Nyt nämä pari lasta kuitenkin toistaiseksi riittää ja tarvittaisiin joku pidempiaikainen (vaan ei lopullinen!) ratkaisu. En haluaisi enää mitään hormonaalista, kun ne ei oikein mulle tunnu sopivan. Tilanne nyt on tosi ikävä sekä itseni että miehen kannalta ja tuntuu, että se vaikuttaa koko perhe-elämäämme.Tajusin vasta hiljattain, että kuparikierukassahan ei ole hormoneja vaan sen toiminta perustuu lähinnä siihen, että estää munasolua kiinnittymästä kohdun limakalvolle. Tämä olisi loistava mulle! En vaan ollut koskaan tullut edes ajatelleeksi asiaa tarkemmin, kunnes yksi ystävä tässä hiljattain ihan sivumennen mainitsi (tietämättä että itse harkitsin kuparikierukkaa) ettei voisi edes harkita kuparikierukkaa, koska sehän aiheuttaa sen että jo hedelmöitynyt munasolu kuolee. Jos/kun näkemyksen mukaan Jumalan luomana ihmisyksilön elämä alkaa hedelmöityksestä, asettaa siis omatuntonsa rajan tähän eli että siinä tuhotaan tietoisesti jo alkuun lähtenyt elämä. Kun kyselin asiasta, selvisi että omassa seurakunnassani asia on joskus ollut esillä ja pastorit ovat myös omana näkemyksenään tuoneet esiin, ettei kuparikierukka sen takia sovi ehkäisyksi.
No, tässä kun omassa mielessäni olen asiaa pari päivää väännellyt, en ole kokenut kuparikierukkaa "vääräksi" ehkäisytavaksi. Jotenkin näen sen niin, että vaikkakin elämä alkaa hedelmöityksestä, alkio ei ole elin- ja kasvukelpoinen ilman että pääsee kiinnittymään sopivaan paikkaan. Nyt en oikein tiedä mitä tekisin tämän ehkäisyasian suhteen. Jonkun mielestä voi olla naurettavaa pohdiskelua, mutta asia on minulle tärkeä.
Ihan mielenkiinnosta kysyisin teiltä uskovaisilta kanssasisarilta, miten omatuntonne asiasta sanoo? Teen kyllä aikanaan miehen kanssa itse oman päätöksen.
