Hei uusioperheelliset

[PeggyBundy]

Miten on, voiko mielestänne mies rakastaa toisen(sinun) lapsia kun omaansa tai toisin päin voisitko rakastaa miehen lapsia kun omaasi? Meillä mies tulee hyvin toimeen poikieni kanssa ja heistä huolehtii, mutta tiedän ettei rakasta. Ja jos miehelläni olisi edellisestä liitosta lapsia, niin luultavasti en minäkään heitä rakastaisi kun omiani, mutta huolehtisin kyllä kun omistani. Eilen illalla tuntui pahalta ,kun mies sanoi, että te olette tosi rakkaita. siis minä ja meidän yhteinen lapsi. Ja tuli vaan pahamieli omien lasteni puolesta jotenkin...siis ei sanonut niiden kuullen. Tajusikohan kukaan mitä tarkoitin....

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Mulla ei oo uusperhettä..... Mutta... Kyllä toisen lasta, voi rakastaa, kuin omaansa. Ja tänne ei miehellä, joka ei minun lapsiani rakastaisi, olisi mitään asiaa.

 

[Pamppelsson]

Voi kuulemma.
Ainakin mun mies sanoo rakastavansa mun tyttöä kuin omaansa, ja käyttäytyykin kyllä ihan sen mukaan.

Lisään vielä, että en voisi elää ihmisen kanssa, joka ei rakastaisi myös mun tyttöäni.

 

[jarna]

Mun mies on joskus sanonut isoille lapsilleni, jotka eri miehelle, että rakastaa heitä kuin omiaan. Mutta välillä tuntuu ettei ihan niin paljon osaa rakastaa kuin meidän yhteisiä.Ei kai siinä minkään auta.

 

[uumama..]

meillä on "minun,sinun ja meidän lapset" saman katon alla ja sanoisin (omalta kohdalta) että kyllä me molemmat toistemme lapsia rakastetaan, mutta ei samalla tavalla kuin omiamme.En koe sitä sinällään mitenkään pahana,lapset eivät silti sen vuoksi eriarvoisessa asemassa ole kummallekaan ja kaikkia kohdellaan samalla tavalla.Ehkä jos molempien omat lapset olisi olleet omassa elämässä mukana jo ihan vauvasta oisi asia eri? tiedä häntä pääasia meillä että kaikki tietää että niitä rakastetaan,.

 

[Emilyn]

Varmasti voi, mutta en itse voi kuitenkaan sanoa että rakastaisin mieheni lasta tai että hän rakastaisi minun lastani. Siitä huolimatta, vaikka molemmat kohtelemme toistemme lapsia kuin omiamme ja pidämme heistä yhtä hyvää huolta. Ja avomieheni on todellakin aidosti isäpuolen roolissa yhteisessä kodissamme ja hänestä on tullut tytölleni jo todella tärkeä.

Luulen, että tässä tilanteessa ne rakkauden tunteet kehittyvät ajan kanssa, kun kiintyy lapseen vuosien varrella. Meillä lapset ovat niin pieniäkin, ettei ole vielä mitään mistä heidän kanssaan voisi jutella ja se puhumaan oppiminenkin varmasti lisää sitä kiintymystä, kun suhde etenee vähän toisenlaiselle tasolle yhteisen keskusteluyhteyden myötä.

 

[miisku]

mä uskon että se rakkaus muodostuu pikkuhiljaa kun yhdessä eletään,ei se rakkaus siihen lapseen millään voi syttyä salamana!
Itsellä on se tilanne että mun miehellä on 2 lasta ennenstään,lapset eivät ole meillä kuin joka toinen viikonloppu,joten minun mielestä sellainen tietynlainen suhde jä syntymätt..välitän heistä paljon ja huolehdin kuin omista..mutta en voi sanoa rakastavaniyhtä paljon,sen huomaa mm.siitä etten ikävöiheitä samallalailla kuin omiani jos olisivat 2 viikkoa pois!
Ikävästä puheenollen tekee kyllä pahaa katsoa miehen ikävää ja sitä sunnuntain masentuneisuutta :heart:

 

[Keittiönoita]

Mä en ole koskaan edes ajatellut, että puolison sukulaisia pitäisi rakastaa yhtä paljon kuin omiaan. Riittää, kun on asialliset välit, tulee toimeen ja on ystävällinen.

 

[*]

Siis jos mies ei voi rakastaa puolisonsa lapsia kuin omiaan, niin sitten adoptiovanhemmat ei vissiin voi myöskään rakastaa lapsiaan? En ole samaa mieltä!

Meillä miehellä ei ole omia lapsia, eikä lapsi tapaa omaa isäänsä, mutta mieheni kanssa ovat erottamattomat (ovat asuneet yhdessä siitä saakka, kun lapsi oli alle 6kk) ja ulkopuoliset on sitä mieltä, että "lapsi on enemmän isän, kuin äidän näköinen" ja onhan noilla samat ilmeet yms.+

 

[TooQT2BSTR8]

Mä taas en koskaan voisi olla suhteessa sellaisen miehen kanssa, jolla on jo lapsia, koska en ikinä pystyisi rakastamaan tai välttämättä edes pitämään toisen lapsista...

 

[PeggyBundy]

Mies kyllä huolehtii lapsista ja ottaa mukaansa ja vie harrastuksiin jne. must tuntuu et jo pojat olis ollut pienempiä kun tavattiin niin kiintymys olisi toisenlaista. Nyt ovat enemmänkin kavereita.

 

[*]

Meillä on mies vuosien varrella osoittanut todellista rakkautta ja välittämistä tytärtä kohtaan joka aiemmasta liitostani.
Ei ole koskaan syyllistynyt sanomaan mitään tyhmääkään kun on ollut pahemmat uhmat tytöllä...tyttö nyt jo teini-iässä.
Mies on jättänyt paljon töitään ja menojaan kun tytöllä ollut sairaalakäyntejä yn. aivan omasta aloitteestaan.
Samoin hänen sukunsa pitää "tytärtäni" omanaan.

Samoin meillä, mies on lapsen sairastaessa vähintään yhtäusein pois (opiskellessani/sijaisuuksia tehdessäni mies oli joka kerta pois, kun se oli hänelle helpompi), kuin minä, hoitaa lasta, kun olen töissä, käy koululla vanhempainilloissa, vie harrastuksiin, lapsi viihtyy miehenkin sylissä ja tekevät paljon yhdessä myös ilma minua. Koskaan mies ei ole lapselle maininnut biologiasta tässä asiassa negatiivisesti ja miehen suvulle lapsi on lapsenlapsi, jota toivotaan hoitoon ja käymään yms.

 

[keppälerttu]

hmm..mä nyt huolehdin ja jopa rakastan naapurinkin lapsia
mut joo..ei tuo ukko kai rakasta noita isompia, eikä tarvitsekkaan, kunhan kohtelee niitä saman vertaisina täällä kotona kuin omaansakkin..(meidän yhteinen) meillä kyllä lapset (siis noi mun) on olleet jo isoja kun me ollaan hynttyyt pistetty yhteen, joten varmaan sekin vaikuttaa, onhan se selvä et poikamiehen ei ole kovin helppo heittäytyä yhtäkkiä 7 ja 11v lasten isäksi, ehkä tilanne olis erilainen jos olis pienestä asti noiden kanssa ollut ja elänyt.
Mut ei meillä nytkään mitään ongelmia ole, ja toivottavasti ei tulekkaan

 

[nedra]

En ikinä osaisi olettaa,että mun lapsia rakastaa joku muu samalla tavalla kuin minä ja heidän isä,eikä kenenkään tarvitsekkaan.Tottakai minä pidän mieheni lapsesta ja hän on minulle rakas,mutta onhan se erillaista kuin rakkaus omiin lapsiin.

 

[vieras]

minä olen heti alusta asti tehnyt selväksi, että ei tartte yrittää esittää, eikä rakastaa mun entisen liiton lapsia. en oleta, että toisen lapsia voi rakastaa niin kuin omiaan, mutta tykätä voi kovasti ja huolehtia, niin mieheni tekeekin. ei hänen tartte esittää entisen liiton lasteni isää, kun heillä on jo sellainen. näistä asioista tehdään monesti liian monimutkaisia, vaikka ne eivät ole.

 

[Hukkapätkä]

mä uskon että se rakkaus muodostuu pikkuhiljaa kun yhdessä eletään,ei se rakkaus siihen lapseen millään voi syttyä salamana!
Itsellä on se tilanne että mun miehellä on 2 lasta ennenstään,lapset eivät ole meillä kuin joka toinen viikonloppu,joten minun mielestä sellainen tietynlainen suhde jä syntymätt..välitän heistä paljon ja huolehdin kuin omista..mutta en voi sanoa rakastavaniyhtä paljon,sen huomaa mm.siitä etten ikävöiheitä samallalailla kuin omiani jos olisivat 2 viikkoa pois!
Ikävästä puheenollen tekee kyllä pahaa katsoa miehen ikävää ja sitä sunnuntain masentuneisuutta :heart:

Tätä voin peesailla..

 

[PeggyBundy]

hmm..mä nyt huolehdin ja jopa rakastan naapurinkin lapsia
mut joo..ei tuo ukko kai rakasta noita isompia, eikä tarvitsekkaan, kunhan kohtelee niitä saman vertaisina täällä kotona kuin omaansakkin..(meidän yhteinen) meillä kyllä lapset (siis noi mun) on olleet jo isoja kun me ollaan hynttyyt pistetty yhteen, joten varmaan sekin vaikuttaa, onhan se selvä et poikamiehen ei ole kovin helppo heittäytyä yhtäkkiä 7 ja 11v lasten isäksi, ehkä tilanne olis erilainen jos olis pienestä asti noiden kanssa ollut ja elänyt.
Mut ei meillä nytkään mitään ongelmia ole, ja toivottavasti ei tulekkaan

Peesaan tätä!

 

[PeggyBundy]

Kiitos asiallisista kommenteista kaikille! :hug:

 

[Minerva McGarmiwa]

Varmaan vois mut mä en rakasta mieheni lasta edellisestä liitosta - pidän kyllä, puolustan ja yritän ajaa hänen asioitaan oikeeseen suuntaan. Lapsi ei asu meillä ja on sulkeutunut luonne joten en vaan "osaa" rakastaa tätä lasta.

 

[PeggyBundy]

Elikkäs mun ei tarvii ottaa eroa sen takia kun mies ei rakasta mun lapsia vaan mua

 

[Aminohappo]

Meillä on mies vuosien varrella osoittanut todellista rakkautta ja välittämistä tytärtä kohtaan joka aiemmasta liitostani.
Ei ole koskaan syyllistynyt sanomaan mitään tyhmääkään kun on ollut pahemmat uhmat tytöllä...tyttö nyt jo teini-iässä.
Mies on jättänyt paljon töitään ja menojaan kun tytöllä ollut sairaalakäyntejä yn. aivan omasta aloitteestaan.
Samoin hänen sukunsa pitää "tytärtäni" omanaan.

Samoin meillä, mies on lapsen sairastaessa vähintään yhtäusein pois (opiskellessani/sijaisuuksia tehdessäni mies oli joka kerta pois, kun se oli hänelle helpompi), kuin minä, hoitaa lasta, kun olen töissä, käy koululla vanhempainilloissa, vie harrastuksiin, lapsi viihtyy miehenkin sylissä ja tekevät paljon yhdessä myös ilma minua. Koskaan mies ei ole lapselle maininnut biologiasta tässä asiassa negatiivisesti ja miehen suvulle lapsi on lapsenlapsi, jota toivotaan hoitoon ja käymään yms.

Näin meilläkin menee. Kutsuu jopa omaksi tytökseen, kun taas tyttö kutsuu isäkseen.. Erona tosin se, että tytön bioisä on ollut poissa kuvioista aina.

 

[Sone]

Voi rakastaa, mutta se riippuu niin paljon kyseisistä ihmisistä.. Meillä mies rakastaa aidosti, vaikka ei ole biolooginen isä. Sanoo aina että pitää omanaan. Tosin hän ollut kuvioissa mukana ihan vauva-ajasta. Mutta kyllä sen joistain jutuista vaistoaa ettei ole yhteinen lapsi, vaikka taas toisalaalta on. En tiedä osaisinko itse suhtautua noin hienosti toisen lapseen kuin mieheni, täytyy olla kyllä tyytyväinen.

=)

 

[vieras]

Kyllä minä olen tässä vuosien saatossa oppinut rakastamaan mieheni lasta. Ja olisi se hankalaa jos näin ei olisi, lapsi kuitenkin asuu meillä. Inhottavaa olisi jos halailisin, sanoisin rakastavani tms. vain omiani, enkä häntä tai häntä vaan "kun on pakko" :/

Aina tilanne ei ole ollut sama, mutta kyllä se rakkauskin löytyy/ilmaantuu/"syttyy" kun aikaa kuluu

 

[UuTeEnNoUsUUn]

meillä mies rakastaa lapsiani kuin omiaan ja minä hänen lapsiaan kuin omiani!

 

[roberta]

mulla on yksi poika,enkä varmaan sairauksieni takia toista saakaan...Mun mies touhuaa ja viettää aikaansa pojan kanssa enemmän,kuin pojan isä ikinä. Kaikki mun miehen mummot ja muut tykkää pojasta ja on niinku hän ois mun miehen lapsi. Mies sanoo pojalle usein rakastavansa tätä.Poika sanoo hälle myös rakastavansa tätä. Mieheni puhuu usein,että meidän poika :heart: Nii,mun poika on viisi vuotias.