Hei viisaammat! Jättäisittekö hyvän miehen?

["vieras"]

Naimisiin piti päästä, mies kun oli niin kultakimpale. Mutta mutta. Se on tylsä. Meillä on todella yksinkertainen elämä. Arjen ei tarvitse olla yhtä juhlaa, mutta kyllä nyt välillä vois vähän irrotella. Tehdä jotain yhdessä. Me ei tehdä mitään, paitsi käydään ehkä kerran kuussa yhdessä ruokakaupassa. Seksi ei nappaa. Miehen tavat, olemus, asenne, mielipiteet, luonne - melkein kaikki hänessä - on alkanut käydä hermoille. En tarkoita tällä sitä, että vika ois nimenomaan miehessä, vaan vika on minussa: minun hermoillenihan hän käy. Olen ollut aiemminkin pitkissä suhteissa ja todellakin tiedän, että niistä katoaa se alkuhuuman ihanuus ajan mittaan, mutta kyllä jonkinlainen hohto pitäisi säilyä. Vai olenko ainoa, joka on tätä mieltä? Kun nyt katson alkuaikoinamme meistä yhdessä otettuja kuvia, minua ällöttää. Viime ajoilta meistä ei olekaan yhteiskuvia.

Hanskoja ei todellakaan pitäisi lyödä tiskiin heti kun vähän nyppii. Tai kun arki lyö avokämmenellä kasvoille. Tai kun ei jaksa katsoa toisen naamaa. Tai kun on vaikeuksia. Mutta minulla ei ole enää mitään asiaa miehelleni. Ei kyllä hänelläkään minulle. On meillä paljon hyviäkin hetkiä, mutta niiden varaan en tulevaisuuttamme laskisi. Kuten sanottu, halusin naimisiin kun mies oli/on niin kultakimpale: ajattelin, että tuollainenhan aviomiehen pitääkin olla! Miksi en tajunnut silloin, että juuri minulle hän ei ole oikeanlainen? Tarvitsen hieman särmää. Nyt kun katson miestäni, tunnen vähän sääliä, sillä on kamalaa, että kirjoitan tällaisia. Hän on ihana, hellyyttävä, hyvätapainen ja kunnollinen, tekee kyllä kaikkensa vuokseni, mutta voih... Silti mietin vain eroa.

 

["hop"]

Ala itse lisätä potkua suhteeseen ja järkätä yhteistä ajanvietettä. Jotain yhteistä kivaa arkeen ja vaikka jotain kivaa hepenettä makkaria varten. Jos mies on tyytyväinen, hän ei huomaa, että jotain puuttuu, mutta maistettuaan jotain uutta hän saattaa hyvinkin innostua.

 

[Anatolia]

Jätin. Oli tosin avomies, eikä meillä ollut lapsia, mikä teki asiasta helpompaa. Oli juurikin kuvailemasi kaltaista.

Jos yrittämisestä huolimatta tuntuu tuolta, vuodesta toiseen kenties, niin...no, mun mielestä olisi oikein sekä sua että miestäsi kohtaan, että laittaisitte kantapäät vastakkain. Vain yksi elämä ja sitä rataa.

 

["vieras"]

[QUOTE="hop";28102869]Ala itse lisätä potkua suhteeseen ja järkätä yhteistä ajanvietettä. Jotain yhteistä kivaa arkeen ja vaikka jotain kivaa hepenettä makkaria varten. Jos mies on tyytyväinen, hän ei huomaa, että jotain puuttuu, mutta maistettuaan jotain uutta hän saattaa hyvinkin innostua.[/QUOTE]

Hepeneitä on kokeiltu. No mies ei tunnu syttyvän. Kehuu kyllä mua päivittäin, mutta ei ole nuo hepeneet meidän makkaripuuhiin tuoneet mitään iloa tai eloa. Toisekseen, jotenkin vähän jopa inhottaa ajatella seksiä mieheni kanssa. Ei tunnu luonnolliselta. En tiedä miksi näin. (Huom. tämä ei siis tarkoita, että olisin vieraiden miesten perään - mistään sellaisesta ei ole kyse.)

Olen ehdottanut yhteistä tekemistä, mutta mies ei ole oikein innostunut niistäkään. No, nyttemmin menen mieluummin yksin menojani. Mies menköön omia menojaan. Tämä on hyvä näin. En edes kaipaa mieheni seuraa.

Olen tavallaan jo kuopannut tämän suhteen mielessäni. Tosipaikan tullen olisi varmasti vaikeaa, mutta ainakin nyt tuntuu siltä, että olisin silti onnellisempi yksin ja omillani. On miehestä paljon apua ja turvaakin, mutta en tiedä mikä tässä nyt näin mättää. Yritän joka päivä katsoa häntä rakastavin ja ihailevin silmin, mutta huomaan että vain huijaan itseäni.

 

["vieras"]

Ja vaikka mies suostuisikin ehdotuksiini, siis että tehtäisiin jotain "kivaa" yhdessä, niin ei se tunnu yhtään kivalta just siksi kun tehdään yhdessä. Jotenkin kaikki tuntuu niin väkinäiseltä, typerältä jne. Ollaan kuin eri planeetoilta. Aivan eri jutut. Eri aaltopituus. Erilainen huumorintaju. Jne. Mietin, että suljinko tältä kaikelta tahallani silmäni silloin alussa? Ennen kuin menimme naimisiin? Vai onko tämä yhtäkkiä heittänyt kuperkeikkaa ja nimenomaan huonompaan suuntaan..

 

[selviö]

No jos luet noi kirjoittamasi viestit, niin mitä ihmeen miettimistä tuossa enää on.

 

["vieras"]

Miten kaikki siinä miehessä voi käydä hermoille? Jos käy, ei se ehkä ole oikea sulle.

Minä olen mun mieheni kanssa ollut 25 vuotta yhdessä. On ollut pahoja päiviäkin, on ollut ihan helvetin huonoja hetkiä ja niin huonoja aikoja ettei meitä ole yhdistänyt mikään muu kuin, ihan oikeasti, rakkaus.

Se että me rakastetaan toisiamme, mutta myös itseämme ja annetaan toisillemme luvan irrottautua toisistamme.
Se ei tarkoita pettämistä, vaan sellaista prosessia, että opetellaan todella kuuntelemaan ja kunnioittamaan toista.

 

[BettyBoop]

Mä en oo viisaampi enkä osaa vastata. Mut tuli surullinen olo sun tekstistäsi. Tsemppiä kovasti.

 

[gold rush]

aika erikoiselta kuulostaa - jos kaikki on niin erilaista, mikä ihme jakomielitauti sua on vaivannut kun olette yhteen menneet? kauheita kokemuksia edellisistä suhteista? täytyyhän siinä jotain olla, miksi sulla on ollut semmoinen kultakuume?!

 

[Määä]

En jättäis. Mä olen tapaillut ja seurustellut kymmenien miesten kanssa, eikä yksikään ole ollut hyvä. Jos mä sellaisen kiltin kultakimpaleen joskus löytäisin, en kyllä päästäis menemään.
Mutta enää mä en etsikään, kun en yksinkertaisesti usko sellaisiin.

 

[famipala]

osa ap:n teksteistä sopii jotenkin omiinkin ajatuksiini : /

 

[Miä kans]

En jättäis. Mä olen tapaillut ja seurustellut kymmenien miesten kanssa, eikä yksikään ole ollut hyvä. Jos mä sellaisen kiltin kultakimpaleen joskus löytäisin, en kyllä päästäis menemään.
Mutta enää mä en etsikään, kun en yksinkertaisesti usko sellaisiin.

Mä oon nuoruudessani tapaillut ja seurustellut ei niin hyvien miesten kanssa ja nyt kun todella hyvän löysin, en tuu päästämään tuota käsistäni Luojan kiitos en ole tehnyt lapsia niiden edellisten kanssa vaan mulla on nyt täydellinen isä lapsilleni. Toki rakkaus on arkipäiväistynyt ja on päiviä ettei kestä toista silmissään mutta mä tiedän että tuohon ihmiseen voin luottaa kuin kiveen, ettei se poistu kuvioista vaikka aina kaikki ei olekaan ruusuilla tanssimista. Mä kärsin katsoessani lähipiirin räiskyviä suhteita, joissa välillä rakastetaan niin perkuleesti ja hetken päästä tapellaan rajusti ja mietitään eroa, ennen kuin tulee taas ihana rakkauskausi. En jaksais mitään ylimääräistä draamaa näin pikkulapsiaikana. Mieti tarkkaan. onko teillä lapsia? Onko kipinä kuitenkin vielä löydettävissä? Jos vähän tota asennettasi korjaisit?

 

["Tia"]

Suhteessa molempien pitää tehdä töitä suhteen eteen. Tuntuu että vain odotat että miehesi tekee aloitteen...itse olen tyytyväinen yllätykselliseen aviomieheen jonka kanssa voi tehdä kaikkiea hullua....

 

["vieras"]

Kun arjen lyöminen avokämmenellä naamaan nyppii, kannattaa vaihtaa miestä joka lyö avokämmenellä naamaan. Sitten saa sitä vaaraa ja jännitystä elämään. Voi vitsi kun te naiset olette yksinkertaisia.

 

[famipala]

[QUOTE="Tia";28103098]Suhteessa molempien pitää tehdä töitä suhteen eteen. Tuntuu että vain odotat että miehesi tekee aloitteen...itse olen tyytyväinen yllätykselliseen aviomieheen jonka kanssa voi tehdä kaikkiea hullua....[/QUOTE]

kaikki avio-/avomiehet ei ole tuollaisia

 

[BettyBoop]

[QUOTE="vieras";28103127]Kun arjen lyöminen avokämmenellä naamaan nyppii, kannattaa vaihtaa miestä joka lyö avokämmenellä naamaan. Sitten saa sitä vaaraa ja jännitystä elämään. Voi vitsi kun te naiset olette yksinkertaisia.[/QUOTE]


Totuuden siemen.

 

[astrolabe]

Kokemusta on erittäin huonoista miehistä, enkä sellaista halua kokea enää koskaan. Nyt minulla on erittäin hyvä mies. Minusta ap tekee miehen kannalta väärin, jos jatkaa avioliittoaan. Ainakin mies on ansainnut oikeaa onnea, naisen, joka on kiitollinen hänestä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28103127]Kun arjen lyöminen avokämmenellä naamaan nyppii, kannattaa vaihtaa miestä joka lyö avokämmenellä naamaan. Sitten saa sitä vaaraa ja jännitystä elämään. Voi vitsi kun te naiset olette yksinkertaisia.[/QUOTE]

Peesi.

 

["jeps"]

Juu vaihda jännittävämpään. Saat laittaa viestiä palstalle että ukko lähti ryyppäämään, tuleekohan tänään vai huomenna? Ja milloinkahan vetelee taas turpaan, kun pariin päivään ei ole lyönyt.

 

[kysymyksiä]

Kuinka kauan olette olleet naimisissa sitten? Onko teillä lapsia?

 

["sasa"]

[QUOTE="vieras";28102834]Naimisiin piti päästä, mies kun oli niin kultakimpale. Mutta mutta. Se on tylsä. Meillä on todella yksinkertainen elämä. Arjen ei tarvitse olla yhtä juhlaa, mutta kyllä nyt välillä vois vähän irrotella. Tehdä jotain yhdessä. Me ei tehdä mitään, paitsi käydään ehkä kerran kuussa yhdessä ruokakaupassa. Seksi ei nappaa. Miehen tavat, olemus, asenne, mielipiteet, luonne - melkein kaikki hänessä - on alkanut käydä hermoille. En tarkoita tällä sitä, että vika ois nimenomaan miehessä, vaan vika on minussa: minun hermoillenihan hän käy. Olen ollut aiemminkin pitkissä suhteissa ja todellakin tiedän, että niistä katoaa se alkuhuuman ihanuus ajan mittaan, mutta kyllä jonkinlainen hohto pitäisi säilyä. Vai olenko ainoa, joka on tätä mieltä? Kun nyt katson alkuaikoinamme meistä yhdessä otettuja kuvia, minua ällöttää. Viime ajoilta meistä ei olekaan yhteiskuvia.

Hanskoja ei todellakaan pitäisi lyödä tiskiin heti kun vähän nyppii. Tai kun arki lyö avokämmenellä kasvoille. Tai kun ei jaksa katsoa toisen naamaa. Tai kun on vaikeuksia. Mutta minulla ei ole enää mitään asiaa miehelleni. Ei kyllä hänelläkään minulle. On meillä paljon hyviäkin hetkiä, mutta niiden varaan en tulevaisuuttamme laskisi. Kuten sanottu, halusin naimisiin kun mies oli/on niin kultakimpale: ajattelin, että tuollainenhan aviomiehen pitääkin olla! Miksi en tajunnut silloin, että juuri minulle hän ei ole oikeanlainen? Tarvitsen hieman särmää. Nyt kun katson miestäni, tunnen vähän sääliä, sillä on kamalaa, että kirjoitan tällaisia. Hän on ihana, hellyyttävä, hyvätapainen ja kunnollinen, tekee kyllä kaikkensa vuokseni, mutta voih... Silti mietin vain eroa. [/QUOTE]

Tässähän se tiivistyy koko nykyajan meno. Mikään ei koskaan riitä ja mihinkään ei olla tyytyväisiä. Koko elämä pitäisi olla jatkuvaa huvipuistoa ja kevätjuhlaa. Naimisiin oli päästävä, mutta voi, ei olekaan "särmää". V**tu mitä vinetystä. Olisiko sitten riittävästi särmää, kun leipoisi sinua pataan silloin tällöin kun kännäämiseltään, pettämiseltään ja kavereiltaan ehtisi?

Olen ennnekin sanonut, että ihmisillä on asiat liian hyvin. Silloin ehtii pohtimaan kaikki typeriä juttuja päivät läpeensä. Siinä alkaa ilmeisesti elämään jossain rinnakkaistodellisuudessa, jossa vesi ja öljykin sekoittuvat ja elämässä on jatkuvaa "särmää" ja hippaleikkiä.

Suosittelen lääkkeeksi aikuistumista ja jotain harrastusta tai työntekoa, niin et käytä aikaasi joutavien pohtimiseen.

 

["Susu"]

Mun lapsen isän kanssa asiat meni juurikin tuohon tilanteeseen. Kerran sitten puhuin avoimesti miehelleni asioista mitkä mielestäni tarviisi muutosta ja että ilman muutoksia pelkään että suhteemme kaatuu. Kaksi vuotta kului, eikä mikään muuttunut vaikka kuinka yritin. Jätin mieheni. Asuimme kuitenkin vielä lähes vuoden yhdessä mutta hankalaa oli. Nyt 7 vuotta jälkeenpäin olen monta kertaa miettinyt että kuinka paljon harmittaa ettei rakkautta riittänyt. Hyviä miehiä on todella harvassa.

 

["Vieras"]

Voi, saan tunteestasi täysin kiinni. Ei ole kiva tilanne. Punnitsee tarkkaan mitä elämältäsi haluat, listaa suhteenne ja miehesi kaikki hyvät ja huonot puolet. Mieti millaista elämäsi olisi ilman miestä esimerkiksi vuoden päästä.

Tuo ei ole helppoa ja vaikka melko ikäviäkin vastauksia olet täältä saanut niin mielestäni samalla tavalla ajattelevia on paljon.

 

[p´´]

En jättäisi miestä joka on minulle hyvä, sopiva mies ja "kultakimpale", mutta voisin jättää miehen josta serkun kummin kaima... tai vaikka äitini ajattelisi hänen olevan oikein hyvää aviomiesainesta.

 

[4321]

[QUOTE="Vieras";28103717]Voi, saan tunteestasi täysin kiinni. Ei ole kiva tilanne. Punnitsee tarkkaan mitä elämältäsi haluat, listaa suhteenne ja miehesi kaikki hyvät ja huonot puolet. Mieti millaista elämäsi olisi ilman miestä esimerkiksi vuoden päästä.

Tuo ei ole helppoa ja vaikka melko ikäviäkin vastauksia olet täältä saanut niin mielestäni samalla tavalla ajattelevia on paljon.[/QUOTE]

Peesi.

Varsinkin "Mieti millaista elämäsi olisi ilman miestä esimerkiksi vuoden päästä. ".

Olisiko se parempaa?