Toggle sidebar

Heittäisitkö miehesi pihalle, jos hän pettäisi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hmm
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
En tiedä, en tosiaankaan tiedä... ja toivon, ettei miun tarvii sitä koskaan tietääkään.
Mutta jos mies tekisi sen virheen, niin olisinko mie oikeutettu rikkomaan kodin lapsilta? Vaan siksi, etten voisi antaa anteeksi, tai ainakin kaikkeni yrittää kaikkeni, että voisinko anteeksi antaa ja vieläpä unohtaa. :|
 
Hmm. Aiemmin olin sitä mieltä että ehdottomasti vetäisin turpaan ja viskaisin paskan pihalle. Mietin tätä asiaa nykyisin kuitenkin näin. On pahempiakin asioita kuin pettäminen. Itse asiassa ajattelen aika paljon niin kuin Meah. Ja lisäksi vertailen elämääni ennen ja jälkeen eron, otanko hyvän avioliiton jossa huolehtiva aviomies ja hyvä isä pitää perheensä kaikista tarpeista huolta. Ei ole taloudellisia huolia ja aikaa vietetään paljon yhdessä. Tavataan yhteisiksi tulleita ystäviä ja lomaillaan kivoissa paikoissa. Auttaa kotitöissä ja hoitaa lapsia. Voin valita teenkö töitä vai hoidanko lapsia kotona. Ja siis menettäisin kaiken tämän jonkun hutsun ja parin halvan nainnin takia. Ja siis alkaisin yksinhuoltajaksi (tai vielä pahempaa yhteishuoltajudessa olisin lapsista erossa puolet ajasta). Kärsisin jatkuvasti rahapulaa, asuisin vuokralla, hoitaisin kaiken yksin. Menettäisin lähes parhaan ystäväni. Rukoilen jatkuvasti etten joutuisi tekemään tälläista ratkaisua. Uskon kuitenkin että elämäsää voi tapahtua mitä vain. Ihminen on erehtyväinen. Kaiken voi unohtaa ja antaa anteeksi. Elämässä ja erityisesti avioliitossa, lapsissa, perhe-elämässä on niiiiiin paljon muuta kuin seksi tai pettäminen. Halvalla menee jos pettämisen takia kaiken kaadan. Ja jos kyseessä on muu kuin pelkkä seksi, ei kai valinta olekaan välttämättä minun.
 
En välttämättä... Minusta aviopuolisoilla ei ole tarvetta hyppiä vieraisiin sänkyihin jos liitossa on kaikki hyvin... eli osaksi syyllistäisin itseänikin.
Suoraan sanottuna en ole nykyisin kovinkaan innokas sänkypuuhiin ja en voisi yksin miestäni syyttää jos hän hakee sitä jostain muualta...:(
 
Toivottavasti ei tarvitse koskaan miettiä asiaa. Luultavasti en heittäis... Meillä olis kuitenkin yhteiset lapset, yhteinen koti ja paljon menetettävää. Olenkin joskus sanonut miehelleni, ettei tarvitse kertoa mulle, jos sillä olis toinen nainen kuvioissa.
 
Olen miehelle sanonut, että elämä on valintoja täynnä ja jos tekee sen valinnan että minua pettää ja saan siitä kuulla/ tietää niin pihalle lentää koko paska. Mutta jos itse kertoisi hairahduksestaan niin voisin harkita, luulen että silti lemppaisin ukon...
Kerran on hairahtunut (tai ainakin yhden kerran myöntänyt :D ) ja anteeksi annoin, eikä se vaivaa enää, mutta sen verran tuskaista oli silloin joskus etten toista kertaa mielelläni antaisi anteeksi.
 
kuten jo aiemmin mainitsin että KYLLÄ heitän pihalle, ja heitin "suurinpiirtein"
suomi täynnä miehiä, miksi pettäjässä roikkuisin.
ei mitään järkeä.
tiedän sen tunteen/tuskan.
 
Riippuu tapauksesta, jonkun spontaanin kännisekoilun voisin harkita antavani anteeksi mutta jos pettämisessä olisi mukana tunteet ja suunnitelmallisuus niin meidän juttu olisi samantien ohi, tai ainakin toivoisin itsestäni löytyvän sen verran ylpeyttä ja päättäväisyyttä etten jäisi suhteeseen missä toinen ei ole sitoutunut samassa määrin kuin minä itse.

Ollaan miehen kanssa asiasta juteltu, taitaa molemmilla olla aika sama linja, mies voisi ehkä olla anteeksiantavampi kuin minä, tiedä sitä sitten..
 
Aiemmin olin ehdottoman varma, että heittäisin. Nyt en varmasti heittäisi. Hyviä asioita on niin paljon enemmän, ettei yksi hairahdus venettä kaataisi. Antaisi myös aihetta ajatella mikä omassa liitossa on vialla, kun pitää hakea jotain muuta joltain toiselta. Jos pettäminen tulis tavaksi ja en voisi luottaa enää, silloin lähtisin, koska toivoa paremmasta ei olisi ja suhde olis osoittautunut huonoksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja haukankatse:
En heittäisi.

Poikkeustapauksena sellainen, jos mies haluaisi ehdottomasti pitää sekä minut että rinnakkaissuhteen. Sellaiseen "mormonismiin" en kykenisi.
Click to expand...

Mutta tämäpä se. Mun alkuperäinen pointti olikin, että jos kyseessä on mies, joka hairahti ekan kerran, ehkä vain niinkin "pieneen" virheeseen kuin toisen naisen suuteleminen, niin olisiko semmoisestakin automaattisesti mies pihalla?

Edelleen korostan: myös mun mielestä ns. sarjapettäjät/monipettäjät, jotka tekee sen usein olkoon saman naisen kanssa tai usean eri, ovat asia erikseen. Semmoisen kanssa ei kenenkään mielestäni kannata jäädä roikkumaan.

Mutta jos kyseessä on muuten äärettömän hyvä isä, ja muutoin äärettömän hyvä aviomies, jonka kanssa on yhteistä taivalta takana jo reilu vuosikymmen?
 
kyllä! olen sen ukolle ilmottanut et jos mua pettää ja kusettaa niin se on soronoo samantien.. ja olen myöskin ilmottanut että mulla ei ole hänelle mitään asiaa sen jälkeen et lapsen asiat hoidetaan mut se oliki siinä. Kavereita meistä ei myöskää koskaa tule enää. Mies itse pitää suutelemista pettämisenä. Se et nakkaisko mua pihalle niin en tiedä, koska sellasta tilannetta ei ole tullu eikä tule..
 
Etukäteen lähes jokainen sanoo, että ei anna uutta tilaisuutta puolisolle, joka on pettänyt. Oon saanut läheltä seurata useampaakin perhettä, joissa on jääty kiinni pettämisestä. Eikä se puolisosta eroaminen sitten loppujen lopuksi ihan niin itsestään selvää ole ollutkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen:
Alkuperäinen kirjoittaja haukankatse:
En heittäisi.

Poikkeustapauksena sellainen, jos mies haluaisi ehdottomasti pitää sekä minut että rinnakkaissuhteen. Sellaiseen "mormonismiin" en kykenisi.
Click to expand...

"pieneen" virheeseen kuin toisen naisen suuteleminen,
Click to expand...



joillekkin tuo on enemmän kuin pieni virhe...
 
Heittäisin, vaikka on meillä on lapsia ja mies tietää sen. Tiedän, että ehkä voisin antaa anteeksi, mutta unohtaa en voisi ja mitä järkeä olisi jatkaa avioliittoa ilman luottamusta. Epäily kalvaisi koko ajan mieltä. Entisessä suhteessa niin kävi. Annoin anteeksi, yritin unohtaa...ei todellakaan toiminut.
 
Vaikea kysymys. Ennen olin ehdottomasti sitä mieltä, että tottakai heittäisin ukon pellolle, nykyään en ehkä olekaan niin ehdoton.

Kyllä riippuu täysin tilanteesta ja mitä mies olisi tehnyt. En haluaisi heittää romukoppaan 11 vuoden avioliittoa ja hyvää kotia lapselta...
 
En jättänyt. Tein kaikkeni että saadaan suhde takas raitellleen ja niin tapahtui. Paljon se otti tuskaa, kyyneleitä ja aikaa. Mulla meni 6 vuotta ennenkuin pystyin sanomaan, ettei se asia enää satuta mua niin paljon etten kestä sitä. Mielestäni olisin menettäny niin paljon, ettei ero ollut vaihtoehto. Toiste en antaisi anteeksi ja mies tietää sen!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja kookosta:
En osottaisi suorilta käsin ovea vaan tottakai pyrkisin ensin selvittämään asian, miksi pettää yms. En kuitenkaan ole tähän avioliittoon astunut sillä periaatteela että "kerrasta poikki" vaan aikomuksena olisi viettää loppu elämä yhdessä ja se tulee vaatimaan kyllä paljon kompromisseja ja keskusteluja.

Selvää meille kummallekin on että jos uuteen suhteeseen haluaa rynnätä niin soveliasta olisi ensin laittaa toinen poikki, mutta elämä ei ole käsikirjoitettu ennalta ja mitä tahansa voi tapahtua.

Lisään vielä, että puhumattakaan siitä että nykyään emme ole ukon kanssa tässä suhteessa kaksin, vaan on myös tuo poika jota ajatella ja sekin jo puoltaisi että edes yritettäisiin vielä yhden virheen jälkeen saada homma sujumaan.
Click to expand...

Just näin ajattelen minäkin.

Ja lisäisin vielä sen, että kukaan ei ole meistä täydellinen, ei parisuhteessa, ei muussakaan missään tässä elämässä.
 

Similar threads

Y
Lasteni suusta kuultua eri ihmisten kertomina.
Viestiä
3
Luettu
4K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa