V
vierailija
Vieras
Kaunis rouva Helen
Tavoistani poiketen päätin kävellä kotiin, olihan kuitenkin aurinkoinen kesäperjantai ja töistäkin pääsin lähtemään hieman varkain. Kiire kun ei ollut niin päätin piipahtaa matkan varrella olevan ravintolan terassille nauttimaan oluen ja katselemaan ohikulkijoita ja maisemia.
Terassilla oli varsin vähän asiakkaita ja hekin istuivat varjon puolella mutta minä halusin aurinkoon ja terassin perältä pari aurinkoista pöytää löytyikin ja molemmat vieläpä tyhjinä. Valitsin perimmäisen, koska näytti siltä, että siihen aurinko osuisi pidempään. Hain tiskiltä oluen ja siirryin valitsemaani pöytään. Olut oli sopivan kylmää ja maukasta, aurinko lämmitti ja oli mukava olla.
Puhelimeen kilahti sähköposti ja arvasin sen olevan työasia mutta päätin katsoa sen silti. Onneksi ei mitään tärkeää, joten saatoin jatkaa auringosta ja oluesta nauttimista. Viestin lukemisen aikana viereiseen pöytään oli istuutunut keski-ikäinen rouva aurinkolaseissaan ja kevyessä edestä napitetussa kesämekossaan valkoviinilasinsa kanssa. Miellyttävän näköinen rouva kaiken kaikkiaan; siro ja huoliteltu, hyvin pukeutunut. Lasia nostaessaan rouva sattui vilkaisemaan minuun päin ja nyökkäsi juuri ja juuri huomattavasti ja nyökkäsin takaisin lasiani nostaen "skool meille auringonpalvojille". Rouva vastasi pienellä lasinkohotuksella ja uudella vilkaisulla sanomatta kuitenkaan mitään.
Rouva istui rauhallisesti siemaillen silloin tällöin valkoviiniään. Aurinkolasit oli nostettu otsalle ja kasvot käännetty auringon suuntaan kevyen kesämekon soljuessa tuulenvireen mukana. "Kaunis päivä" sanoin, vain jotain sanoakseni. Rouva nyökkäsi silmiään avaamatta ja vastasi "Niin on. Kaunein tähän mennessä". Rouva vaihtoi hieman asentoaan ja mekon helma nousi sen verran, että näin alla olevat sukat liiveineen. Rouva kurottui myös hieman eteenpäin ottaakseen kengät pois jaloistaan ja samalla minun suuntaani aukeni näkymä mekon kaula-aukkoon. Pieni vilaus rintaliivin olkanauhasta, rinnan kaaresta ja paljaasta nännistä. Rouva saattoi huomata intensiivisen tuijotukseni, ainakin hänen silmiinsä ilmestyi pieni kiusoitteleva ilme. "Aaro" sanoin ja ojensin käteni "minä olen Aaro."
Rouva katsoi minuun ojentaen oman kätensä "Helen. Hauska tavata Aaro." Helenin käsi tuntui pehmeältä ja lämpimältä, sileältä ja hyvin hoidetulta. Kättely taisi kestää hieman liian pitkään, koska Helen rykäisi kevyesti ja veti kätensä pois. ""Asutko täälläpäin vai lomailetko?" kysäisin. "Olen talonvahtina ystävättäreni asunnossa ihan tuossa lähellä parisen viikkoa, sen aikaa kun hän on matkoilla. Kukkien kastelua ja sen sellaista, tiedäthän" Helen vastasi ja jatkoi "Käyn hakemassa itselleni uuden lasillisen, otatko jotain, minä tarjoan." "Kiitos, voin ottaa samanlaisen kuin sinäkin" vastasin. Helen ojensi kätensä laittaakseen kengät takaisin jalkoihinsa, kumartui ja samat kauniit näkymät tulivat esiin. Vilaus sukkanauhaa, vako rintojen välissä ja aiempaa terhakkaammilta näyttävät nännit avoimien liivien tukemina. Aurinko paistoi juuri oikeasta suunnasta ja saatoin nähdä hänen vartalonsa kaaret mekon alla hänen noustessaan tuolistaan ja kävellessään kohti baaritiskiä.
Helen palasi takaisin käsissään kaksi sangria lasia, kasvot punehtuneina ja mielestäni huulet punaisempina kuin aiemmin. "Pyydän anteeksi, että kesti hieman mutta kävin samalla virkistäytymässä" hän sanoi. Huomasin, että aiemmasta poiketen mekon pari ylintä ja alinta nappia olivat auki. "Ei haittaa, joskin nyt sinun pöytääsi ei aurinko enää paista. Haluatko siirtyä samaan pöytään kanssani, tähän paistaa vielä" kysyin. Helen katsahti aurinkoon ja minuun sanoen "kiitos mielelläni mutta aurinko lakkaa paistamasta siihenkin ihan tuossa tuokiossa. Haluaisitko lähteä kanssani ystävättäreni asunnolle? Sinne paistaa aurinko vielä pitkään. Minun pitää mennä sinne pian joka tapauksessa." "Toki" vastasin ehkä liiankin hanakasti. Helen oli jälleen ottanut kengät pois jaloistaan ja alkoi laittaa niitä jalkoihinsa uudelleen. Kumarrus eteenpäin paljasti näkymän kaula-aukkoon ja entisestään herkullisempiin nänneihin ja reiden nosto kengännyörien sidontaa varten avasi näkymän paljaaseen jalkoväliin kuin sattumalta. Tuijotin tätä maisemaa ja koitin olla herrasmiesmäinen onnistumatta siinä surkeasti. Helen huomasi tämän varmasti mutta päätti olla sanomatta mitään.
Kävelimme kohti Helenin ystävättären asuntoa ja välillä ja kuin vaivihkaa, Helenin käsi tai lantio hipaisi minua. Päätin tehdä samoin. Puolihuolimattomasti käsi, käsivarsi, lantio hipaisi Heleniä. Se tuntui hyvältä. Helen tuli lähemmäksi niin , että kosketimme toisiamme koko ajan. Kumpikaan ei sanonut mitään, jatkoimme vain Helenin viitoittamaa reittiä ystävättären asunnolle.
Asunto oli kaunis, pelkistetty mutta kuitenkin romanttinen. "Baari on tuolla oikealla, ole hyvä tee meille mieluisasi juomat sillä välin kun käyn virkistäytymässä" Helen sanoi. Baari oli hyvin varusteltu, kaikkea mitä saattoi kuvitella oli tarjolla. Valitsin juomat ja tein cocktailit ja jäin odottamaan Helenin paluuta.
Tavoistani poiketen päätin kävellä kotiin, olihan kuitenkin aurinkoinen kesäperjantai ja töistäkin pääsin lähtemään hieman varkain. Kiire kun ei ollut niin päätin piipahtaa matkan varrella olevan ravintolan terassille nauttimaan oluen ja katselemaan ohikulkijoita ja maisemia.
Terassilla oli varsin vähän asiakkaita ja hekin istuivat varjon puolella mutta minä halusin aurinkoon ja terassin perältä pari aurinkoista pöytää löytyikin ja molemmat vieläpä tyhjinä. Valitsin perimmäisen, koska näytti siltä, että siihen aurinko osuisi pidempään. Hain tiskiltä oluen ja siirryin valitsemaani pöytään. Olut oli sopivan kylmää ja maukasta, aurinko lämmitti ja oli mukava olla.
Puhelimeen kilahti sähköposti ja arvasin sen olevan työasia mutta päätin katsoa sen silti. Onneksi ei mitään tärkeää, joten saatoin jatkaa auringosta ja oluesta nauttimista. Viestin lukemisen aikana viereiseen pöytään oli istuutunut keski-ikäinen rouva aurinkolaseissaan ja kevyessä edestä napitetussa kesämekossaan valkoviinilasinsa kanssa. Miellyttävän näköinen rouva kaiken kaikkiaan; siro ja huoliteltu, hyvin pukeutunut. Lasia nostaessaan rouva sattui vilkaisemaan minuun päin ja nyökkäsi juuri ja juuri huomattavasti ja nyökkäsin takaisin lasiani nostaen "skool meille auringonpalvojille". Rouva vastasi pienellä lasinkohotuksella ja uudella vilkaisulla sanomatta kuitenkaan mitään.
Rouva istui rauhallisesti siemaillen silloin tällöin valkoviiniään. Aurinkolasit oli nostettu otsalle ja kasvot käännetty auringon suuntaan kevyen kesämekon soljuessa tuulenvireen mukana. "Kaunis päivä" sanoin, vain jotain sanoakseni. Rouva nyökkäsi silmiään avaamatta ja vastasi "Niin on. Kaunein tähän mennessä". Rouva vaihtoi hieman asentoaan ja mekon helma nousi sen verran, että näin alla olevat sukat liiveineen. Rouva kurottui myös hieman eteenpäin ottaakseen kengät pois jaloistaan ja samalla minun suuntaani aukeni näkymä mekon kaula-aukkoon. Pieni vilaus rintaliivin olkanauhasta, rinnan kaaresta ja paljaasta nännistä. Rouva saattoi huomata intensiivisen tuijotukseni, ainakin hänen silmiinsä ilmestyi pieni kiusoitteleva ilme. "Aaro" sanoin ja ojensin käteni "minä olen Aaro."
Rouva katsoi minuun ojentaen oman kätensä "Helen. Hauska tavata Aaro." Helenin käsi tuntui pehmeältä ja lämpimältä, sileältä ja hyvin hoidetulta. Kättely taisi kestää hieman liian pitkään, koska Helen rykäisi kevyesti ja veti kätensä pois. ""Asutko täälläpäin vai lomailetko?" kysäisin. "Olen talonvahtina ystävättäreni asunnossa ihan tuossa lähellä parisen viikkoa, sen aikaa kun hän on matkoilla. Kukkien kastelua ja sen sellaista, tiedäthän" Helen vastasi ja jatkoi "Käyn hakemassa itselleni uuden lasillisen, otatko jotain, minä tarjoan." "Kiitos, voin ottaa samanlaisen kuin sinäkin" vastasin. Helen ojensi kätensä laittaakseen kengät takaisin jalkoihinsa, kumartui ja samat kauniit näkymät tulivat esiin. Vilaus sukkanauhaa, vako rintojen välissä ja aiempaa terhakkaammilta näyttävät nännit avoimien liivien tukemina. Aurinko paistoi juuri oikeasta suunnasta ja saatoin nähdä hänen vartalonsa kaaret mekon alla hänen noustessaan tuolistaan ja kävellessään kohti baaritiskiä.
Helen palasi takaisin käsissään kaksi sangria lasia, kasvot punehtuneina ja mielestäni huulet punaisempina kuin aiemmin. "Pyydän anteeksi, että kesti hieman mutta kävin samalla virkistäytymässä" hän sanoi. Huomasin, että aiemmasta poiketen mekon pari ylintä ja alinta nappia olivat auki. "Ei haittaa, joskin nyt sinun pöytääsi ei aurinko enää paista. Haluatko siirtyä samaan pöytään kanssani, tähän paistaa vielä" kysyin. Helen katsahti aurinkoon ja minuun sanoen "kiitos mielelläni mutta aurinko lakkaa paistamasta siihenkin ihan tuossa tuokiossa. Haluaisitko lähteä kanssani ystävättäreni asunnolle? Sinne paistaa aurinko vielä pitkään. Minun pitää mennä sinne pian joka tapauksessa." "Toki" vastasin ehkä liiankin hanakasti. Helen oli jälleen ottanut kengät pois jaloistaan ja alkoi laittaa niitä jalkoihinsa uudelleen. Kumarrus eteenpäin paljasti näkymän kaula-aukkoon ja entisestään herkullisempiin nänneihin ja reiden nosto kengännyörien sidontaa varten avasi näkymän paljaaseen jalkoväliin kuin sattumalta. Tuijotin tätä maisemaa ja koitin olla herrasmiesmäinen onnistumatta siinä surkeasti. Helen huomasi tämän varmasti mutta päätti olla sanomatta mitään.
Kävelimme kohti Helenin ystävättären asuntoa ja välillä ja kuin vaivihkaa, Helenin käsi tai lantio hipaisi minua. Päätin tehdä samoin. Puolihuolimattomasti käsi, käsivarsi, lantio hipaisi Heleniä. Se tuntui hyvältä. Helen tuli lähemmäksi niin , että kosketimme toisiamme koko ajan. Kumpikaan ei sanonut mitään, jatkoimme vain Helenin viitoittamaa reittiä ystävättären asunnolle.
Asunto oli kaunis, pelkistetty mutta kuitenkin romanttinen. "Baari on tuolla oikealla, ole hyvä tee meille mieluisasi juomat sillä välin kun käyn virkistäytymässä" Helen sanoi. Baari oli hyvin varusteltu, kaikkea mitä saattoi kuvitella oli tarjolla. Valitsin juomat ja tein cocktailit ja jäin odottamaan Helenin paluuta.
