mamu79
Tässäpä tarinaa..
Selkää särki maanantaina jo heti aamusta ja hirveä väsymys koko ajan. Sitkeänä lähdin esikoisen kanssa rattailla ulos ja iltapäivällä vedin häntä aika reippaasti pulkalla ja sitten alkoikin pikkuhiljaa supistella ihan mukavasti. Monta päivää kunnon suppareita oli ollut useampi päivässä.
Ilta meni ja kun oli aika mennä nukkumaan supisteli säännöllisesti, mutta ei kovinkaan kipeästi. Nukkumaan en pystynyt. Kahdelta yöllä supistukset olivat jo tosi kivuliaita ja kestivät parhaimmillaan 50 sekuntia ja niitä tuli 3-6 minuutin välein. Päätin kuitenkin ettei synnärille lähdetä ennen kuin on tosi kyseessä, sillä eivät leikkaa jos synnytys ei ole kunnolla käynnissä ja jos on mahdollista että että supistukset vielä helpottaisi, kuten viikonloppuna oli käynyt. 03.00 Supparit alkoivat olla helvetillisiä, olin kuumassa suihkussa ja kävelin ympäri asuntoa ja sadattelin. Olin totaalisesti unohtanut millaisia synnytystuskat oikein ovat, huh!! herätettiin esikoinen, vietiin isovanhemmille jatkamaan unia ja ajettiin sairaalaan. 4 cm auki, kanava kadonnut ja helvetilliset supistukset 3 minuutin välein. Se kipu on niin kokonaisvaltainen että sitä ei voi kuvailla. Kyllähän ne kestää kun tietää minkä palkinnon sitten saa, mutta itsellä avautumisvaihe näköjään aina kestää niin pitkään, että kipua joutuu kestämään kohtuuttoman kauan.
Sairaalassa oltiin 04.30 ja mitään kipulääkettä en saanut, sanoivat että yritetään venyttää leikkausta 07.00 asti, jolloin työvuoro vaihtuu, eli leikkaus olisi joskus 08.00. Luojalle kiitos 05.25 meni vedet ja pääsin saliin jo ennen kuutta.
Minkäänlaista kipua en tuntenut koko lyhyen toimituksen aikana. Puudute ei sattunut yhtään eikä mikään muukaan. Ainoastaan se vaihe kun puudutteen vaikutua lakkasi ja olin heräämössä, oli todella inhottava. Hirmuinen tärinä ja kylmyys, suu kuiva ja olo kun pahimmassa kankkusesa ikinä, mutta vaikutus lakkasi muutaman tunnin päästä.
Olin osastolla 09.30 ja vauva tuotiin tissille aina kun tahtoi. vauva oli siinä kopassa sänkyni vieressä ja painoin nappia kun alkoi itkeä ja hoitajat laittoivat rinnalle ja antoivat nukkua vieressäkin, jos halusi. Varsinaisia kipuja ei ollut särkylääkkeiden ansiosta, mutta liikkumaan en pystynyt yhtään. Maha ei tuntunut omalta ja olo oli kuin olisi hakattu lantiosta ylöspäin ja rinnasta alaspäin pesäpallomailalla. Illalla pystyin jo kääntämään kylkeä ja kävin hoitajan kanssa vessassa pesulla. Katetrin sain pois seuraavana aamuna ja silloin menin ihan itse suihkuun, vaihtelin voimien mukaan vaippaa, hain ruokaa ja kävinpä sairaalan kanttiinissakin.. Toipuminen oli siis tosi nopeaa ja yllättävän kivutonta. Sängystä nouseminen oli muutaman ekan päivän suorastaan helvetillistä, mutta kaikki muu sujui ongelmitta ja kivutta. kävely, kakkaaminen, pissaminen, vauvan hoito yms yms, kunhaan vaan muisti lepäillä paljon, mutta myös liikkua, jolloin verenkierto vilkastuu.Maha oli pari päivää kosketusarka ja kohdunpainelu sattui aika lailla ja vatsalihakset ovat kipeät ja niin sanotusti täysin käyttökelvottomat muutaman päivän.
Synnytyksestä tulee huomenna viikko ja olo on tosi hyvä. Kaikkea pystyisin kyllä tekemään jos ei tarvitse nostaa tai painaa mahaa =) mutta otan muutaman viikon tosi rauhallisesti, ettei tule takapakkia. Haava ei ole kipeä, mutta särkylääkkeitä otankin kyllä joka neljäs tunti, enkä uskalla vielä vähentää. Minulla toipuminen sektiosta on ollut huomattavasti nopeampaa ja kivuttomampaa kuin alatiesynnytyksestä, mutta mun edellinen synnytys olikin ihan horror-kamaa kun tikkejä toosassa oli yli 30 kpl, kun episotomioita tehtiin useampi. onneksi vain yksi synnytys tuhannesta on sellainen kuin minulla oli. Normaalistihan alatiesynnytyksestä palautuu nopasti ja valtaosa pystyy istumaan jo seuraavan päivänä. Mun kohdalla asit vaav tuntuu välillä menevän vaikeimman kautta, kuten taas tämän imetyksen kanssa. Nännit vuotaa verta ja tissit ovat kauttaaltaan kovat ja erittäin kipeät, vaikka erittäin kivuliaan imetyksen lisäksi lypsän aamuin illoin. kuulemma pari viikkoa menee, että turvotus tasaantuu. Sen kun jaksais niin sitten voisi olla mahdollista korjata neidin imuotetta. Nyt on tissit niin täynnä ja turpeat, että nänni ei erotu ollenkaan, vaikka normaalisti mulla on ihan melkeinpä isot nännit. Vauvan on sis mahdoton saada kunnollista ja oikeaa otetta. Viime yönä annettiin jo pullosta, kun neiti halusi imeä tissiä kahden tunnin välein tunnin kerrallaan!!!! No lypsymaitoa on jo litratolkulla pakkasessa, joten annamme välillä pullosta, että nännit saisivat hieman levätä. Ilmeisesti kaikilla ei rinnatkaan pakkaannu näin pahasti, vaan maito nousee pikkuhiljaa.. Imetysvinkkejä otan vastaan mielelläni. Tässäpä tarinaa taas kerrakseen. Suppareita teille puhaltelen ja onnea koitoksiin. lähden pyyhkimään puklut paidalta ja pesemään sinapit neidin pyllystä. Senkin olin unohtanut että savet on näin alkuun ihan jokaisessa vaipassa.. mutta ihana tuoksuva ja tuhiseva nyytti tämä on ja niin rakas!!!!! mamu ja nyytti 7 pvä
Selkää särki maanantaina jo heti aamusta ja hirveä väsymys koko ajan. Sitkeänä lähdin esikoisen kanssa rattailla ulos ja iltapäivällä vedin häntä aika reippaasti pulkalla ja sitten alkoikin pikkuhiljaa supistella ihan mukavasti. Monta päivää kunnon suppareita oli ollut useampi päivässä.
Ilta meni ja kun oli aika mennä nukkumaan supisteli säännöllisesti, mutta ei kovinkaan kipeästi. Nukkumaan en pystynyt. Kahdelta yöllä supistukset olivat jo tosi kivuliaita ja kestivät parhaimmillaan 50 sekuntia ja niitä tuli 3-6 minuutin välein. Päätin kuitenkin ettei synnärille lähdetä ennen kuin on tosi kyseessä, sillä eivät leikkaa jos synnytys ei ole kunnolla käynnissä ja jos on mahdollista että että supistukset vielä helpottaisi, kuten viikonloppuna oli käynyt. 03.00 Supparit alkoivat olla helvetillisiä, olin kuumassa suihkussa ja kävelin ympäri asuntoa ja sadattelin. Olin totaalisesti unohtanut millaisia synnytystuskat oikein ovat, huh!! herätettiin esikoinen, vietiin isovanhemmille jatkamaan unia ja ajettiin sairaalaan. 4 cm auki, kanava kadonnut ja helvetilliset supistukset 3 minuutin välein. Se kipu on niin kokonaisvaltainen että sitä ei voi kuvailla. Kyllähän ne kestää kun tietää minkä palkinnon sitten saa, mutta itsellä avautumisvaihe näköjään aina kestää niin pitkään, että kipua joutuu kestämään kohtuuttoman kauan.
Sairaalassa oltiin 04.30 ja mitään kipulääkettä en saanut, sanoivat että yritetään venyttää leikkausta 07.00 asti, jolloin työvuoro vaihtuu, eli leikkaus olisi joskus 08.00. Luojalle kiitos 05.25 meni vedet ja pääsin saliin jo ennen kuutta.
Minkäänlaista kipua en tuntenut koko lyhyen toimituksen aikana. Puudute ei sattunut yhtään eikä mikään muukaan. Ainoastaan se vaihe kun puudutteen vaikutua lakkasi ja olin heräämössä, oli todella inhottava. Hirmuinen tärinä ja kylmyys, suu kuiva ja olo kun pahimmassa kankkusesa ikinä, mutta vaikutus lakkasi muutaman tunnin päästä.
Olin osastolla 09.30 ja vauva tuotiin tissille aina kun tahtoi. vauva oli siinä kopassa sänkyni vieressä ja painoin nappia kun alkoi itkeä ja hoitajat laittoivat rinnalle ja antoivat nukkua vieressäkin, jos halusi. Varsinaisia kipuja ei ollut särkylääkkeiden ansiosta, mutta liikkumaan en pystynyt yhtään. Maha ei tuntunut omalta ja olo oli kuin olisi hakattu lantiosta ylöspäin ja rinnasta alaspäin pesäpallomailalla. Illalla pystyin jo kääntämään kylkeä ja kävin hoitajan kanssa vessassa pesulla. Katetrin sain pois seuraavana aamuna ja silloin menin ihan itse suihkuun, vaihtelin voimien mukaan vaippaa, hain ruokaa ja kävinpä sairaalan kanttiinissakin.. Toipuminen oli siis tosi nopeaa ja yllättävän kivutonta. Sängystä nouseminen oli muutaman ekan päivän suorastaan helvetillistä, mutta kaikki muu sujui ongelmitta ja kivutta. kävely, kakkaaminen, pissaminen, vauvan hoito yms yms, kunhaan vaan muisti lepäillä paljon, mutta myös liikkua, jolloin verenkierto vilkastuu.Maha oli pari päivää kosketusarka ja kohdunpainelu sattui aika lailla ja vatsalihakset ovat kipeät ja niin sanotusti täysin käyttökelvottomat muutaman päivän.
Synnytyksestä tulee huomenna viikko ja olo on tosi hyvä. Kaikkea pystyisin kyllä tekemään jos ei tarvitse nostaa tai painaa mahaa =) mutta otan muutaman viikon tosi rauhallisesti, ettei tule takapakkia. Haava ei ole kipeä, mutta särkylääkkeitä otankin kyllä joka neljäs tunti, enkä uskalla vielä vähentää. Minulla toipuminen sektiosta on ollut huomattavasti nopeampaa ja kivuttomampaa kuin alatiesynnytyksestä, mutta mun edellinen synnytys olikin ihan horror-kamaa kun tikkejä toosassa oli yli 30 kpl, kun episotomioita tehtiin useampi. onneksi vain yksi synnytys tuhannesta on sellainen kuin minulla oli. Normaalistihan alatiesynnytyksestä palautuu nopasti ja valtaosa pystyy istumaan jo seuraavan päivänä. Mun kohdalla asit vaav tuntuu välillä menevän vaikeimman kautta, kuten taas tämän imetyksen kanssa. Nännit vuotaa verta ja tissit ovat kauttaaltaan kovat ja erittäin kipeät, vaikka erittäin kivuliaan imetyksen lisäksi lypsän aamuin illoin. kuulemma pari viikkoa menee, että turvotus tasaantuu. Sen kun jaksais niin sitten voisi olla mahdollista korjata neidin imuotetta. Nyt on tissit niin täynnä ja turpeat, että nänni ei erotu ollenkaan, vaikka normaalisti mulla on ihan melkeinpä isot nännit. Vauvan on sis mahdoton saada kunnollista ja oikeaa otetta. Viime yönä annettiin jo pullosta, kun neiti halusi imeä tissiä kahden tunnin välein tunnin kerrallaan!!!! No lypsymaitoa on jo litratolkulla pakkasessa, joten annamme välillä pullosta, että nännit saisivat hieman levätä. Ilmeisesti kaikilla ei rinnatkaan pakkaannu näin pahasti, vaan maito nousee pikkuhiljaa.. Imetysvinkkejä otan vastaan mielelläni. Tässäpä tarinaa taas kerrakseen. Suppareita teille puhaltelen ja onnea koitoksiin. lähden pyyhkimään puklut paidalta ja pesemään sinapit neidin pyllystä. Senkin olin unohtanut että savet on näin alkuun ihan jokaisessa vaipassa.. mutta ihana tuoksuva ja tuhiseva nyytti tämä on ja niin rakas!!!!! mamu ja nyytti 7 pvä
) ja sitten kans käytettiin noita imetystaukoja, jotta nännit sais edes hetken rauhan, mutta tietenkin silloin maito pakkautu. Ja parempaa kuin lansinoh oli musta oma maito, sitä rypistin joka välissä nännin päälle voitelemaan rikkoutunutta ihoa.