Helsingin tylyt käytännöt lihaville

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005388725.html

Tuo lääkäri kyllä väärällä alalla. Samaa muuallakin. Myös kommenteissa osassa syvää tietämättömyyttä, esim. tuossa lihavuusleikkauskommentissa. Ei, ei se lihavuusleikkaus ole autuaaksi tekevä asia eikä varmasti kukaan lihava, ainakaan asiasta jotain tietävä, sellaista kuvittelekaan. Itsekin lihonut neurolepteillä, lääkärien määräämillä, jännä kuulla kuuluvansa sen takia paarialuokkaan. Ennen aina naureskelin ettei lääkkeissä ole kaloreita eikä ne vaikuta lihomiseen. Toista se on nyt kun on itse kokenut, että kyllä ne vaan vaikuttaa koko kehoon. Ei, se on tosiasia, se ei ole vastuun siirtämistä omasta lihomisesta muille...
 
Nuori naislääkäri ei suostunut kirjoittamaan lähetettä Lihavuuskeskukseen ja totesi ivallisesti: ”Vai olet sinä lihottanut itsesi roskaruualla ja herkuilla”
Lihavuuskeskuksen ylilääkäri, professori Kirsi Pietiläinen on nostanut Helsingin kaupungin nihkeän lähetekäytännön esille eri yhteyksissä.



Julkaistu: 30.9. 2:00 , Päivitetty: 30.9. 7:59

Vain neljä tuhannesta ylipainoisesta saa hoitoa laihduttamiseen. Se, että ihminen hakeutuu terveysasemalle ja pyytää apua kilojen pudottamiseen, on jo iso askel ja kertoo motivaatiosta.

Helsingin kaupungin terveyskeskuslääkäreiltä on kuitenkin lähes mahdoton saada lähetettä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Lihavuuskeskukseen ja keväällä avattuun nettipohjaiseen Painonhallintataloon, vaikka lähetekriteerit täyttyisivät.

Jos ylipainon taustalla on mielenterveyden häiriöitä, avun saaminen vaikeutuu entisestään. Monella juuri neuroleptit eli psykoosilääkkeet ovat ylipainon alku ja juuri: ne tunnetusti lisäävät ruokahalua, ja paino nousee helposti useita kymmeniä kiloja. Nykyisin tämä potilasryhmä on terveydenhuollon paarialuokka, unohdettu kansa, jonka oikeuksia hoitoon kukaan ei puolusta. Tiedetään, että mielenterveyspotilaiden fyysisten sairauksien hoitoa laiminlyödään, ja heidän elinikänsä on 10–20 vuotta muuta väestöä lyhyempi.

Olin läheiseni tukena terveyskeskuslääkärin vastaanotolla keväällä. Läheiseni ylipaino on kertynyt neuroleptilääkityksestä, ja liitännäissairaudeksi on noussut vakava uniapnea.

Nuori terveyskeskuslääkäri ei suostunut kirjoittamaan lähetettä Lihavuuskeskukseen. Toiveena oli päästä ryhmään, jossa sitoudutaan erittäin vähäkaloriseen dieettiin. Lähetteen kriteerit täyttyivät, sillä läheiseni painoindeksi oli kriteeristön rajalla, kun uniapnean diagnoosi otettiin huomioon.

Naislääkäri osoitti halveksuntaa hipovaa asennetta lähes ikäisensä nuoren kykyyn ja motivaatioon laihduttaa. ”Vai olet sinä lihottanut itsesi roskaruualla ja herkuilla.” Omaista pyydettiin poistumaan huoneesta, eikä lähetettä herunut, vaikka siihen olisi ollut oikeus. Näin ammuttiin alas yritys hoitaa uniapneaa kiloja pudottamalla.

Yksittäinen ravitsemusterapeutin tapaaminen ei pitkälle kanna, kun tarvitaan yksilöllistä ja pitkäjänteistä tukea.

Lihavuuskeskuksen ylilääkäri, professori Kirsi Pietiläinen on nostanut Helsingin kaupungin nihkeän lähetekäytännön esille eri yhteyksissä. Häntä harmittaa, että potilaat jätetään heitteille.
 
Niin, tuossa puhutaan lihavuusKESKUKSESTA. EI lihavuusleikkauksesta. Se nainen halusi tuonne keskukseen lähetteen jossa saisi ammattilaisilta tukea, neuvoja jne. Ei nyt ollut kyse leikkauksesta.

Väärin joka tapauksessa tuo ettei lääkäri antanut lähetettä.
 
Eihän lihavuusleikkauttakaan voi tehdä ennenkuin potilas on itse ensin laihduttanut terveellisempiin lukemiin. Liian lihavan ihmisen leikkaaminen sisältää aina riskejä.
 

Yhteistyössä