Toivottavasti sinäkin, äiti-ihminen, palstailet täällä.
Jos olisin ehtinyt napata poikaasi niskasta kiinni, olisin toki tullut ihan kasvokkain keskustelemaan. Omaksi onnekseen ehti livahtaa, enkä poikaa sen paremmin kuin äitiäkään (jota en missään vaiheessa nähnyt) löytänyt.
Se kai on vielä kestettävissä, että kersasi leikkivät hippaa pitkin kaupan kenkäosastoa.(tai mitä se nyt on kun kiljutaan kitarisat levänään ja säntäillään toistensa perässä päättömästi?)
Omat lapseni kulkevat nätisti kärryssä/sen vieressä, mutta olen kuitenkin suhteellisen suvaitsevainen ja siedän muidenkin kasvatustapoja, vaikka ne omistani poikkeavatkin.
Sitä en kuitenkaan ihan ymmärrä, että mitä liikkuu pienen miehen (n.5-7v.) päässä, kun tarvitsee tulla vielä pienemmälle, vieraalle tyttölapselle huutamaan "kakkapäätä" niin, että sylki lentää naamalle.
Ja kun toinen sitten edelleen istuu siellä autokärryssä sisällä sen kummemmin provosoitumatta, tarvitsee oikein tähdätä, että saa heitettyä sen lattialta löytyneen metallihenkarin auton sisään ja suoraan otsaan.
Tapanani ei ole komentaa muiden kakaroita, mutta sekään ei kerro kovin hyvää, että poikasi näyttää minullekin kieltä ja juoksee karkuun, kun kysyn, että "Onko sun mielestä ihan asiallista heitellä vieraita ihmisiä tavaroilla ohimennen?"
Enkä tosiaan ehtinyt perään edes, jos olisin ehtinyt niin olisin tämän kaiken sinulle tullut kertomaan ihan suoraankin.
Lapsessahan alunperin tuskin on vikaa, mutta vanhemmissa ilmeisesti, jos käytöstapojen opettelu on jäänyt näinkin heikkoihin kantimiin.
Jos auktoriteettisi ei riitä pitämään täystuhoja aisoissa, teepä ensi kerralla palvelus ja jätä ne kotiin vaikka isänsä kanssa.
Jos se ei syystä tai toisesta ole mahdollista, voisitko pitää penskasi edes näköetäisyydellä? Lemmikkiosastolta saa myös erilaisia remmejä, köytä jälkikasvu vaikka itseesi tai ostoskärryysi kiinni, jos muu ei auta.
Ja hanki hyvä ihminen apua, jos niin väsyttää/masentaa, ettet kauppareissun verran jaksa omiasi vahtia.
Verinen naarmu 4-vuotiaan otsassa ei varsinaisesti lämmitä mieltä. Mutta vielä enemmän harmittaa se, että kovasti odotettu kauppareissu, kerrankin kaikessa rauhassa kahdestaan äidin kanssa, meni neidiltä auttamatta pilalle.
Toivon, etten törmää tähän poikaan kaupassa (tai muuallakaan) enää koskaan. Jos törmään, niin nappaan kädestä kiinni ja tulen kyllä avautumaan ihan naamakkain.
Jos olisin ehtinyt napata poikaasi niskasta kiinni, olisin toki tullut ihan kasvokkain keskustelemaan. Omaksi onnekseen ehti livahtaa, enkä poikaa sen paremmin kuin äitiäkään (jota en missään vaiheessa nähnyt) löytänyt.
Se kai on vielä kestettävissä, että kersasi leikkivät hippaa pitkin kaupan kenkäosastoa.(tai mitä se nyt on kun kiljutaan kitarisat levänään ja säntäillään toistensa perässä päättömästi?)
Omat lapseni kulkevat nätisti kärryssä/sen vieressä, mutta olen kuitenkin suhteellisen suvaitsevainen ja siedän muidenkin kasvatustapoja, vaikka ne omistani poikkeavatkin.
Sitä en kuitenkaan ihan ymmärrä, että mitä liikkuu pienen miehen (n.5-7v.) päässä, kun tarvitsee tulla vielä pienemmälle, vieraalle tyttölapselle huutamaan "kakkapäätä" niin, että sylki lentää naamalle.
Ja kun toinen sitten edelleen istuu siellä autokärryssä sisällä sen kummemmin provosoitumatta, tarvitsee oikein tähdätä, että saa heitettyä sen lattialta löytyneen metallihenkarin auton sisään ja suoraan otsaan.
Tapanani ei ole komentaa muiden kakaroita, mutta sekään ei kerro kovin hyvää, että poikasi näyttää minullekin kieltä ja juoksee karkuun, kun kysyn, että "Onko sun mielestä ihan asiallista heitellä vieraita ihmisiä tavaroilla ohimennen?"
Enkä tosiaan ehtinyt perään edes, jos olisin ehtinyt niin olisin tämän kaiken sinulle tullut kertomaan ihan suoraankin.
Lapsessahan alunperin tuskin on vikaa, mutta vanhemmissa ilmeisesti, jos käytöstapojen opettelu on jäänyt näinkin heikkoihin kantimiin.
Jos auktoriteettisi ei riitä pitämään täystuhoja aisoissa, teepä ensi kerralla palvelus ja jätä ne kotiin vaikka isänsä kanssa.
Jos se ei syystä tai toisesta ole mahdollista, voisitko pitää penskasi edes näköetäisyydellä? Lemmikkiosastolta saa myös erilaisia remmejä, köytä jälkikasvu vaikka itseesi tai ostoskärryysi kiinni, jos muu ei auta.
Ja hanki hyvä ihminen apua, jos niin väsyttää/masentaa, ettet kauppareissun verran jaksa omiasi vahtia.
Verinen naarmu 4-vuotiaan otsassa ei varsinaisesti lämmitä mieltä. Mutta vielä enemmän harmittaa se, että kovasti odotettu kauppareissu, kerrankin kaikessa rauhassa kahdestaan äidin kanssa, meni neidiltä auttamatta pilalle.
Toivon, etten törmää tähän poikaan kaupassa (tai muuallakaan) enää koskaan. Jos törmään, niin nappaan kädestä kiinni ja tulen kyllä avautumaan ihan naamakkain.