Hemmetin paha mieli, on taas niin anteeksi kun olen olemassa -olo...

["vieras"]

Nyt kyllä hieman ihmetyttää miten joka asiasta saadaan kehitettyä joku virallinen sairaus. Tuossa listassa oli monia asioita joita varmaan lähes jokainen on joskus kokenut.

 

[astrolabe]

[QUOTE="vieras";26370626]Nyt kyllä hieman ihmetyttää miten joka asiasta saadaan kehitettyä joku virallinen sairaus. Tuossa listassa oli monia asioita joita varmaan lähes jokainen on joskus kokenut.[/QUOTE]

Se ei ole niinkään ne oireet (piirteitä on kaikilla), mutta se miten se vaikuttaa siihen ihmisen elämään. Esim. itse olen aina vältellyt katsekontaktia ja sitten siitä ihmiset saavat minusta tietyn kuvan: ylpeä, kolkko, kiero tms. Olen opetellut katselemaan ihmisten otsaan heidän puhuessaan minulle, jotta välttyisin sosiaalisilta ongelmilta, joita katsomattomuus tuo.

Tämähän on oireyhtymä (syndrooma). Monta pientä juttua yhdessä on suuri lumipallo, joka vaikuttaa koko elämään. Yksi tai kaksi piirrettä menisi varmasti söpönä luonteenpiirteenä, mutta useampi voi rampauttaa elämän.

 

["freefall"]

En mä sinänsä ihmettele, että miehen kaverit vieroksuvat aloittajaa.

Jos mä olisin kylässä kaverilla, eikä hänen miehensä puhuisi mulle mitään ja "naljailisi" kaverille, ei ensimmäisenä mieleen tulisi että se on sairas. Vaan että musta ei tykättäis ja parisuhteessa olisi ongelmia, joita on pakko selvittää jopa vieraiden läsnäollessa. En tätä kovin montaa kertaa haluaisi todistaa ja jättäisin kyläilyt väliin..

 

[astrolabe]

Ei se sairaus ole, se on vain erilainen käyttöjärjestelmä kuin muilla.

 

[Minni:)]

Musta se ongelma kuulostaa olevan sun miehen kavereissa eikä sussa. Vaikea kuvitella että olisit jotenkin niin kamala ja vaikea ettei kertakaikkiaan kestä kyläillä. Ei ainakaan tosta tilanteen kuvailusta sellasta kuvaa saanut.

 

[hgr]

[QUOTE="freefall";26370644]En mä sinänsä ihmettele, että miehen kaverit vieroksuvat aloittajaa.

Jos mä olisin kylässä kaverilla, eikä hänen miehensä puhuisi mulle mitään ja "naljailisi" kaverille, ei ensimmäisenä mieleen tulisi että se on sairas. Vaan että musta ei tykättäis ja parisuhteessa olisi ongelmia, joita on pakko selvittää jopa vieraiden läsnäollessa. En tätä kovin montaa kertaa haluaisi todistaa ja jättäisin kyläilyt väliin..[/QUOTE]

Saattaa muuten hyvinkin olla näin.

 

[UniQuePopPy]

tein eileniltana jonkun asperger testin ja hui kamala kun liippasi läheltä ettei mulla sitäkin ole :ashamed: Pisteraja oli 111, niin sain pisteita 109 ja hyvin moni kysymys kuulosti todella tutulta!

eilen iltana sitten pohdittiin miehen kanssa, mikä mussa on vikana... Hän sanoi, että osaan olla hyvin asiallinen ja ettei hänen ole tarvinnut ikinä pelätä mun kanssa että päästän sammakoita suusta. Mutta hänen yksi kaverinsa on todella herkkä reagoimaan kaikkeen, että jos sanon ihan normaalisti jotain niin tämä on jo karvat pystyssä ja tulkitsee sen jotenkin negatiivisena. Ja vaikka sellanen tilanne, että mies sanoo mulle "keitä kahvia" ja saatankin vastata että "keitätkö ite on kesken vielä homma" niin tuonkin voi kaveri ymmärtää kiukutteluna, kääntää sen päässään "KEITÄ ITE PRKL KAHVIS" kai mä sitten sanon tuon jotenkin äkäseen sävyyn tai niin että se kuulostaa väärältä ja siitäkin mies sanoi, että kaverit kyllä pitää minusta mutta he kunnioittavat mua ja eivätkä halua suututtaa jos se vaikuttaakin kaveruuteen... Pitkä juttu, mutta tuossa jotain vastauksia

 

[Keittiönoita]

Jospa ne miehen kaverit ajattelevat, että teillä on jokin riita meneillään? Mulla on tuttavapariskuntia, jotka vieraiden kuullen naljailevat toisilleen ja voin sanoa, että se on erittäin kiusallista. Siihen naljailuun ei voi ottaa kantaa, ei tiedä, miten tosissaan ko henkilöt ovat, olenko tullut kylään vääränä päivänä ja pitäisiköhän tästä alkaa lähtemään kotiin.

 

[UniQuePopPy]

Jospa ne miehen kaverit ajattelevat, että teillä on jokin riita meneillään? Mulla on tuttavapariskuntia, jotka vieraiden kuullen naljailevat toisilleen ja voin sanoa, että se on erittäin kiusallista. Siihen naljailuun ei voi ottaa kantaa, ei tiedä, miten tosissaan ko henkilöt ovat, olenko tullut kylään vääränä päivänä ja pitäisiköhän tästä alkaa lähtemään kotiin.

tämäkin käynyt mielessä! ja mulla ei ole tilannetajua aina. Mies selitti myös, että hänellekin tulee just tuollanen vaivaantunut olo, jos jossain aletaan riitelemään tai edes vähän nahistellaan. Minä taas totuin murrosiässä katselemaan paljonkin sivusta sitä kun vanhempi ystävä tappeli miehensä kanssa perheasioista ym. vaikka olin paikalla, ja en ehkä siksi niin oudoksu sitä vaikka oikeatakin sanaharkkaa tulisi vieraiden läsnä ollessa, tuota nyt on tapahtunut ehkä kerran tai kaksi tämän 6vuoden aikana... Mutta nyt hävettää, kun niin moni jo todennut sen olevan vieraille todella inhottavaa/vaivaannuttavaa... :ashamed:

 

["jojo"]

[QUOTE="vieras";26370626]Nyt kyllä hieman ihmetyttää miten joka asiasta saadaan kehitettyä joku virallinen sairaus. Tuossa listassa oli monia asioita joita varmaan lähes jokainen on joskus kokenut.[/QUOTE]

Kuten astrolabekin sanoi, niin piirteitä on kaikilla. Yhdellä enemmän, toisella vähemmän. Jossakin kohtaa menee sitten raja normaalin/haitattoman ja liiallisen välillä.

 

[ssss]

Vetäydyn omiin maailmoihini ja tavallaan ihan kohteliaisuuttanikin, kun yleensä sen tiedän ettei miehet nyt mitään naisnäkökulmia halua juttuihinsa.

No tuo näyttäytyy kyllä erittäin epäkohteliaana toimintana! Kyllä mun mies ja sen kaverit haluaa myös naisia mukaansa keskustelemaan, ellei nyt ole ihan selkeä poikien ilta saunoinen ym.

 

[ssss]

tein eileniltana jonkun asperger testin ja hui kamala kun liippasi läheltä ettei mulla sitäkin ole :ashamed: Pisteraja oli 111, niin sain pisteita 109 ja hyvin moni kysymys kuulosti todella tutulta!

eilen iltana sitten pohdittiin miehen kanssa, mikä mussa on vikana... Hän sanoi, että osaan olla hyvin asiallinen ja ettei hänen ole tarvinnut ikinä pelätä mun kanssa että päästän sammakoita suusta. Mutta hänen yksi kaverinsa on todella herkkä reagoimaan kaikkeen, että jos sanon ihan normaalisti jotain niin tämä on jo karvat pystyssä ja tulkitsee sen jotenkin negatiivisena. Ja vaikka sellanen tilanne, että mies sanoo mulle "keitä kahvia" ja saatankin vastata että "keitätkö ite on kesken vielä homma" niin tuonkin voi kaveri ymmärtää kiukutteluna, kääntää sen päässään "KEITÄ ITE PRKL KAHVIS" kai mä sitten sanon tuon jotenkin äkäseen sävyyn tai niin että se kuulostaa väärältä ja siitäkin mies sanoi, että kaverit kyllä pitää minusta mutta he kunnioittavat mua ja eivätkä halua suututtaa jos se vaikuttaakin kaveruuteen... Pitkä juttu, mutta tuossa jotain vastauksia

Hoh hoijaa, jos on tuollainen ääliö kaverina niin mitä sä siitä välität? Eikö tässä sillä kaverilla ole se ongelma eikä sulla!

Taidat sairastaa myös luulotautia. Mun yksi kaveri luulee aina olevansa sairas, pieninkin oire viittaa syöpään tai muuhun. Helvetin rasittavaa. Luultavasti olet ihan normaali ihminen joka tietoisesti rakentaa tätä "kuvitelmaa" sairauksista ympärilleen. RELAA!

 

[kaffetauko]

Mutta hänen yksi kaverinsa on todella herkkä reagoimaan kaikkeen, että jos sanon ihan normaalisti jotain niin tämä on jo karvat pystyssä ja tulkitsee sen jotenkin negatiivisena. Ja vaikka sellanen tilanne, että mies sanoo mulle "keitä kahvia" ja saatankin vastata että "keitätkö ite on kesken vielä homma" niin tuonkin voi kaveri ymmärtää kiukutteluna, kääntää sen päässään "KEITÄ ITE PRKL KAHVIS" kai mä sitten sanon tuon jotenkin äkäseen sävyyn tai niin että se kuulostaa väärältä

musta kuullostaa, että olet jotenkin niin huolissasi omasta 'sopeutumattomuudestasi', ettet huomaa että 'vikaa' voi olla yhtälailla myös muissa. esimerkiksi tässä tapauksessa etsisin sitä 'diagnoosia' (jos niistä tykkää, ehkä voisi sanoa vaikka 'ongelman ydintä') mieluummin tuosta miehen kaverista kuin itsestäni.

 

[kaffetauko]

tämäkin käynyt mielessä! ja mulla ei ole tilannetajua aina. Mies selitti myös, että hänellekin tulee just tuollanen vaivaantunut olo, jos jossain aletaan riitelemään tai edes vähän nahistellaan. Minä taas totuin murrosiässä katselemaan paljonkin sivusta sitä kun vanhempi ystävä tappeli miehensä kanssa perheasioista ym. vaikka olin paikalla, ja en ehkä siksi niin oudoksu sitä vaikka oikeatakin sanaharkkaa tulisi vieraiden läsnä ollessa, tuota nyt on tapahtunut ehkä kerran tai kaksi tämän 6vuoden aikana... Mutta nyt hävettää, kun niin moni jo todennut sen olevan vieraille todella inhottavaa/vaivaannuttavaa... :ashamed:

ja tässäkin. minusta nuo on enempi sellaisia kulttuurieroja kuin mitään muuta. Toisille vaan on normia vuorovaikutusta että välillä riidellään vaikka kovaankin ääneen, toiset taas pitää semmoisen ihan piilossa ja kulissit pystyssä. kumpi sitten on parempi sitä en tiedä, mutta kuka sen 'normaalin' muka päättää?

Ainakin omasta kaveripiiristä löytyy kummankinlaisia, ja kun ihmiseen tutustuu niin huomaa että aijaa, tuo toimii noin. Eikä siinä sen kummempaa. Aika köyhääkin, jos voi olla tekemisissä vain ihmisten kanssa jotka toimivat juuri niinkuin itsekin.

 

[Keittiönoita]

ja tässäkin. minusta nuo on enempi sellaisia kulttuurieroja kuin mitään muuta. Toisille vaan on normia vuorovaikutusta että välillä riidellään vaikka kovaankin ääneen, toiset taas pitää semmoisen ihan piilossa ja kulissit pystyssä. kumpi sitten on parempi sitä en tiedä, mutta kuka sen 'normaalin' muka päättää?

Ainakin omasta kaveripiiristä löytyy kummankinlaisia, ja kun ihmiseen tutustuu niin huomaa että aijaa, tuo toimii noin. Eikä siinä sen kummempaa. Aika köyhääkin, jos voi olla tekemisissä vain ihmisten kanssa jotka toimivat juuri niinkuin itsekin.

Olet varmasti oikeassa. Mä kuulun siihen porukkaan, jolle perheriidat on yksityisasioita eikä niiden selvittelyyn kaivata yleisöä. Jos jossain kyläpaikassa toistuvasti isäntäväki vaikuttaa olevan riidoissa, kun siellä kyläilee, väkisinkin tulee mieleen, onko ne mun kyläilyni juuri se syy - tai ainakin osasyy -, miksi ollaan taas napit vastakkain. Mä ainakin koen, että jos isäntäväki alkaa tuolla tavalla käyttäytyä, mun on parempi lähteä kotiin, jotta saavat välinsä selvitettyä.

 

["vieras"]

Itselleni tulee vaivaantunut olo jos olen kuulemassa perheriitaa, kinastelua tai voimakasta väittelyä. Silloin tekisi mieli piiloutua paidan sisään ja pistää kädet korville.. tai hipsiä ulko-ovesta ulos.

 

[ihme otus]

Mitäs väliä sillä on mitä jotkut miehen kaverit ajattelee? olet vaan oma itsesi rohkeasti, etkä vetäydy mutta et myöskään tuppaudu jos haluavat olla mano a mano

ja iohan oikeasti miehesi kitisee että karkotat hänen kaverinsa? tuohon voisi vaan todeta että jos ei kelpaa niin muuta sinne kavereillesi. Aikuinen mies jolla on vaimo/perhettä osaa myös arvostaa naistaan eikä käy nitisemään jos on kaverien kanssa jotain ongelmia. Sanoisi mieluummin kavereilleen että olkaa nyt helvetti ystävällisiä elämäni naiselle tai ei ole meidän kotiin asiaa.

 

[UniQuePopPy]

no tuo luulosairaus kuuluu tähän add:hen... Eli oon oikeastaan kokoajan huolissani jostakin, ihan mistä vaan, mä suorastaan imen huolia itselleni

Mutta en mä ihan tuppisuu ole miehen kavereiden seurassa, kyllä mä jotain puhun, mutta ei mua ikinä mihinkään "ryhmäkeskusteluun" saa mukaan... Tai kyllä haluaisin, mutta ei ole helppoa pysyä kärryillä...

Enkä itsekään ole sitä mieltä, että minun ja miehen riidat kuuluu muille, mutta pari kertaa on pinna napsahtanut kunnolla ja sitä on tullut tokastua jotain...

 

["vieras"]

Mitä ne miehen kaverit sanoivat syyksi kyläilyjen lopettamiseen? Siis perusteluiksi? Minä ainakin kysyisin mieheltä.

 

[UniQuePopPy]

[QUOTE="vieras";26374346]Mitä ne miehen kaverit sanoivat syyksi kyläilyjen lopettamiseen? Siis perusteluiksi? Minä ainakin kysyisin mieheltä.[/QUOTE]

eivät ole miehelle mitään sanoneet, mutta mies ite huomannut asian että vähän kuin välttelevät minua... Kun pyytävät miestä sitten tulemaan jonnekin muualle, ettei niiden tänne tarvisi tulla. Kai jotenkin pelkäävät mua...