Hae Anna.fi-sivustolta

Henkisen kasvun maksimoiminen ja yliyrittäminen

Viestiketju osiossa 'Yliluonnolliset ilmiöt' , käynnistäjänä Toinen ihmettelijä, 29.12.2010.

  1. Pimeä yö Vierailija


    kukaan? Entä jos joku ei usko, eikä hänessä elä tuollaista uskomusta pimeään yöhön?
     
  2. Kame Vierailija

    Kyllä. Kehoon ja kaksinaisuuteen synnyttiin työstämään pimeys eli varjo eli paha pois. Se on lähtökohta. Moni on jo sen tehnyt. Moni on syntynyt tähän elämään jo "puhtaana" kuten äiti Amma ja Sai Baba eli työ on tehty aiemmin. Joku toisen voi antautua helpommin ja puhdistus tapahtuu lähes huomaamatta, mutta se lienee harvinaista. Ihminen ei yleensä kykene laajentumaan tietoisuudessaan niin voimallisesti kerralla. Psyyke ei kestä. Jokaisen työ on kuitenkin tehtävä. Se onko työ tehty, näkyy ihmisen elämässä todella laajentuneena tietoisuutena ja kykynä tehdä ihmeitä ja "rajattomuutena". Jos ei usko itsessä olevaan varjoon se voi olla merkki ajatusten puhtaudesta. Se voi olla myös merkki äärimmäisen pitkälle viedystä projisoinnista eli näkee pahan vain muissa. Minusta ihmisen valosta kertoo parhaiten se, miten hän näkee muut. Jos kykenet näkemään toiset valaistuneina kaikessa kirkkaudessaan ja rakkaudessaan varjosta huolimatta, olet varmasti perillä.
     
  3. Toinen ihmettelijä Vierailija

    Valoselle kysymys: Miten valaistunut elää elämää täällä? Millaisia ovat valaistuneen päivät ja miten poikkeavat ei valaistuneen päivästä? Mikä on valaistuneen vastuu kärsimyksen poistamisesta? Elääkö valaistunut vain itselleen vai jaetaanko valaistumisen onni muidenkin kanssa. Jos jaetaan niin miten?
     
  4. Toinen ihmettelijä Vierailija

    Jotenkin tulee olo viestejä lukiessa, että meillä kirjoittajilla on hyvin erilaiset käsitykset valaistumisesta.

    Toiset ajattelevat sen olevan pieniä oivalluksia arkielämässä, toiset kokemuksia meditaatiossa ts. valaistumisen yksittäinen kokemus, osa tietoisuuden laajentumaa ja sen kautta synkronisaatiota sekä ihmeitä elämässä jne. Voihan se tietysti olla kaikkia näitä yhtäaikaakin ja vähittäistä etenemistä. Tuntuu, että puhumme ihan eri lähtökohdista noin isosta termistä, jonka määrittelykin tarkoittaa kirjoittajien mielessä eri asioita, mutta rikkaus siinäkin.

    Itse kallistuisin myös siihen suuntaan, että nousee itsetuntemuksen ja ykseyden kokemuksen kautta tilaan, jossa on tietoisuudessa ja virtauksessa universaalin rakkauden kanssa. Tämä on edellyttänyt monia nöyrtymisen ja oppien läpikäymistä, jossa alkaa näkemään rakkauden itsessään ja kaikessa mitä on. On parantanut haavat ja harhat itsessään monien elämien kautta ja ymmärtää rakkauden merkityksen ts. on yhtä valon kanssa ja teoissa puhuu viisaus. Läsnäolokin tällaisen ihmisen seurassa on parantavaa. Värähtely ja aura on laajentunut sisältämään valoa ja olemus on puhtaampi ts. itsekkyys ei sanele toimintaa. Ihminen näkee rakkauden ympärillään myös kaikissa ihmisissä olevan pyhyyden ja kaikkeuden voiman. Tällainen ihminen toteuttaa suurempaa hyvää, pystyy "ihmeisiin" ja saa tietoa, jota hän pystyy käyttämään hyvän lisäämiseen tietäen minkälainen toiminta tai toimimattomuus on milloinkin parhaaksi. Kanssaihmisille valaistunut on samanarvoinen eikä hän tuo itsekorostuksen nimissä itseään esille, koska tiedostaa, että kaikki ovat yhtä arvokkaita ja pyhiä. Kaikissa ihmisissä on sama rakkaus sisäisesti tallennettuna ja jokainen avautuu omaan tahtiinsa.

    Siksi itse en enää nosta yksittäisiä kokemuksia kovin suureen arvoon. Meditaatiokokemuksia on rakkausvirtauksesta, tietoisuuden laajentumia, mutta omassa olemuksessani nöyrryn ja pienenen koko ajan. Keskityn enemmän elämiseen ja olemiseen, ihmisten kohtaamiseen ja itsetututkiskeluun. En koe olevani lähelläkään valaistumista, mutta ei minulla siihen ole tarvettakaan, kun en enää halua tehdä henkisyydestä projektia, jota suoritan. Haluan vain avautua ja olla hyvä toisille ihmisille ja myös itselleni, oppia rakastamaan.

    Mutta käsityseroista huolimattakin on mielenkiintoista jakaa näkemyksiä.

    Tämänimi puhui siitä, ettei tarvitse ponnistella. Mielestäni valaistumiseen juuri tarvii itsetutkiskelua, jotta on puhdas harhasta ja omasta paremmuudesta. Se vaatii myös nöyrtymistä tulla osaksi suurempaa tietoisuutta, rakkautta ja viisautta. Mielestäni se vaatii asteittaista kasvua, värähtelyn nousua, jotta voi saada yhteyden korkeampaan tietoisuuteen ja tehdä rakkaus-viisauden ohjauksessa suurempaa hyvää ihmisten keskuudessa. Ehkä hiljaisesti tai sitten näkyvästi, mikä milloinkin on tarpeellista, mutta ohjaus ja tietoisuus olisi kuitenkin läsnä. Siksi ajattelen, että kuka vain ei pysty valaistumaan vaan tarvitaan monien elämien kehittymistä ja avautumista. Vaaditaan sydämen avautumista ja myötätuntoa, jotta ei käyttäisi tietoa väärin vaan se todella olisi ihmisten parhaaksi ja avaisi myös heitä, mikäli tarkoitus on Luojayhteyteen. Että pieni siemen alkaisi avautumaan myös muissa ympärillä ja kiitollisuus lisääntyisi kaikkiallista Rakkautta kohtaan. Ihmiset tunnistaisivat sen rakkauden olemuksen myös itsessään.

    Arjessakin voi olla jollain tavoin tiedostavainen ja ottaa toiset huomioon, mutta ei siinä kovin paljon maapallon hyväksi voi tehdä tai ainakin se on rajallisempaa, kun arki vie voimia ja aikaa. Kuitenkin pienesti voi olla mukana energioin parantamassa maailmaa ja ihmisiä, lähipiiriä ja itseään.

    Ajattelisin aiheen ja omien kokemusten pohjalta, että valaistuminen voi olla joillekin ylisuorittamista henkisyydessä ja oman itsensä korostamista myös virheellisin perustein, eikä oikeasti olisikaan niin pitkällä kuin luulee. Käsityserot vaan tässäkin tietysti vaikuttavat, mitä valaistumisella kukin ajattelee....
     
  5. Toinen ihmettelijä Vierailija

    Kameleontin kanssa olisin yhtä mieltä noista pimeän yön tuntemuksista ja yksinjäämisestä osana henkistä avautumista ja nöyrtymistä. Se antaa meille pohjaa olla puhdas vaatimuksista korottaa itseämme ylemmäksi muita ja tiedon, että olemme osa suurempaa voimaa ja rakkautta. Emme elä ja tee asioita vain omaksi parhaaksemme vaan olemme myös toisiamme varten. Silloin tulee nöyräksi ja käyttää tietoa oikein sekä kaikkien parhaaksi, kun on nöyrtynyt tarpeeksi elämän koetuksissa. Alkaa vaalimaan rakkautta ja viisautta siinä arvossa, mikä sillä todellisuudessa on kaikkeuden suurimpana voimana. Voimana, joka pystyy mihin vain.
     
  6. Toinen ihmettelijä Vierailija

    Omasta mielestäni tuo valaistumisen määritelmä, joka oli tiede.fi sivulta tarkoittaa vain läsnäolemista hetkessä. Se on taas mielestäni eri asia kuin valaistuminen.

    Toki hetkessä eläminen vapauttaa mieltä takertumasta menneisiin tai elämisestä tulevaisuudessa, mikä on kaiken olemisen lähtökohta, mutta ei se tietoisuutta lisää siihen muotoon, että voi ymmärtää suurempia kokonaisuuksia, parantaa tai saada vastauksia monimutkaisiin asioihin - selvätietää miksi mikäkin asia on niinkuin on, jos tarvitsee sen tiedon. Mielestäni valaistumisessa on kyse myös siitä.

    Mielestäni pelkkä tyytyväisyys, onni ja ilo ei riitä laajempaan tiedostamiseen, mutta voi olla alkuaskellus siihen suuntaan.
     
  7. Kame Vierailija

    Ihania kirjoituksia, kiitos :).

    Yhtä asiaa haluan aina vain korostaa: olemme jo perillä, olemme jo täydellisiä, olemme jo voimallisia. Jokainen meistä voisi tältä istumalta ilmentää ja ilmentääkin Jumaluuttaan 100%. Verhona on vain mitätön ajatus siitä, että olisimme jotakin muuta ja se estää näkemästä, mitä todellisuudessa tapahtuu. Emme muista ja ainut mitä tarvitsee tehdä, on muistaa taas :).


    Elämästä nauttiminen - Sathya Sai - Suomi
    Elämästä nauttiminen

    Eräs maanviljelijä omisti suuren hedelmällisen pellon. Pellolla oli runsasvetinen kaivo. Koska viljelijällä oli sellainen pelto ja niin paljon vettä, hän pystyi helposti korjaamaan runsaan sadon. Niinpä hän viljeli vain pientä maapalaa kaivon ympärillä. Se pystyi tyydyttämään hänen yksinkertaiset tarpeensa. Hän vietti lopun aikansa laulaen, katsellen lintujen lentoa ja kukkien kasvua ts. nauttien elämästään. Hän oli onnellinen ja tyytyväinen ihminen.

    Eräänä päivänä eräs muukalainen kulki siitä ohi. Hän hämmästyi nähdessään viljelijän elintavan. Hän ajatteli itsekseen: Tämä viljelijä on tollo, laiska luita ja ytimiä myöten! Hän sanoi viljelijälle: ”Mitä oikein teet, makaat, laulat ja tuhlaat aikaasi, kun voisit viljellä noin suurta ja hedelmällistä peltoa?”

    Viljelijä vastasi: ”Nautin elämästä. Rakastan katsella taivasta, lintuja ja kukkien kasvamista. Olen hyvin onnellinen. Nautin elämästä!”
    Tuntematon sanoi: ”Etkö ymmärrä, että jos työskentelet kovemmin ja muokkaat enemmän maata, saat suuremmat sadot ja ansaitset enemmän rahaa?”
    ”Kyllä, tiedän sen”, mies vastasi tyynesti, ”mutta entä sitten, mitä teen tuolla rahalla?”
    ”Mitäkö”, vieras sanoi, ”voisit ostaa kaksi härkää ja saada enemmän viljeltyä maata.”
    Viljelijä kysyi: ”Entä mitä sitten?” Vieras vastasi hämmentyneenä: ”Mitäkö sitten? Voisit ostaa moottorikäyttöisen pumpun, nostaa enemmän vettä kaivosta ja viljellä yhä enemmän maata ja saada enemmän voittoa!”

    ”Kyllä, kyllä, ymmärrän, mitä tarkoitat”, viljelijä sanoi, ”mutta entä sitten, mitä teen noilla voitoilla?”
    ”Voisit hyvin ostaa traktorin ja kykenisit viljelemään koko peltoa! Etkö ymmärrä, sillä tavalla saisit ison kasan rahaa!”
    Päätään nyökyttäen viljelijä vastasi purevasti: ”Ymmärrän, että se oikein hyvä ajatus, mutta sano totuuden nimissä, mitä tekisin tuolla suurella rahakasalla?”

    Vieras lisäsi voiton riemuisena: ”Tietysti, kun rikastut ja tulet vanhaksi, kykenet nauttimaan elämästä tarvitsematta enää tehdä työtä.”

    Vallattomasti virnistäen viljelijä vastasi kärkevästi: ”Se on hassua! Millaista elämän tuhlausta, ystäväni! Miksi minun tulisi puurtaa koko pitkän elämäni kyetäkseni nauttimaan vanhuudessani onnellisuudesta, joka jo nyt on oikeuteni?”

    Nava Sarathi 2005 heinäkuu
     
  8. Rubybaby Vierailija

    Totta. Itse uskon niihin, jotka ovat "keksineet" valaistumisen, koska termi on heiltä peräisin, tahdon kunnoittaa sitä. Valaistuminen = lopullinen tila, johon henki pyrkii ja johon yhtyessään luopuu ruumistaan ja ykseydestään. Hänestä tulee ei-mikään. Tämän tilan voi saavuttaa vain ruumistaan luopumisen jälkeen (eli kuoleman jälkeen). Jokaisen kuoleman aikana tämä prosessi käynnistyy ja monesta asiasta riippuen sitten se menee loppuun asti tai ei.

    Ne valaistumiskokemukset, joita länsimainen new-age ajattelun sisäistänyt henkilö kokee on lähinnä itseoivalluksia. Osana valaistumisprosessia toki nekin, mutta ne läpikäyneenä ei ole valaistunut. On kokenut oivalluksia. Niitä väheksymättä. Kukin varmaan itse muistaa kuinka upeaa on TAJUTA jotain.

    Vähän mutkia oikoen, ei tarvitse kenenkään lukea seuraava kirjaimellisesti:
    Valaistunut ei ole valossa, koska hän on oivaltanut, että sekin oli harhaa. Eikä koe tuovansa rakkautta tai olevansa rakkaudessa, koska nuokin käsitteet ovat arvolatauksellisia eikä rakkaudessa ole mitään musta-valkoinen tai valo-pimeä tai muuta vastakohta-asettelua. Siksi valaistunut ei myöskään kerro olevansa valossa tai rakkaudessa, koska niin tekemällä hän samalla sanoisi, että joku muu ei ole siellä ja hän on, siispä hän on muiden yläpuolella. Valaistuneelle siis ei ole mitään vastaikkainasetteluja. Hän on päässyt kaikkien harhojen ylöpuolelle.
     
  9. Toinen ihmettelijä Vierailija

    Olemme jo perillä. Näin on. Kaikki on meissä ihan jokaisessa. Ei tarvitse pakonomaisesti etsiä, vain rauhoittua kiitollisuuden tunteeseen ja tietoon, että kaikki on hyvin juuri näin.

    Sitä vain mietin, voiko olla valaistunut vain itselleen ja minkälainen on valaistuneen vastuu muista? Onko sellaista vai voiko vain ajatella, valaistunut on tiensä kulkenut, kulkekoot muut omansa. Onnitella itseään ja nostaa valtakirja seinälle, että katsokaa olen valaistunut.

    Tietoisuuden ja valon lähettiläänä lienee on paikallaan jakaa myös ympärilleen hyvää, jos joku sitä kaipaa tai harhoissaan murehtii itsensä näännyksiin. Mietin vain noita avataaroja, että heillä on jonkinlainen suurempi pyrkimys tehdä elämässään hyvää ja lisätä hyvinvointia ympärillään, tuoda lisää rakkautta, ymmärrystä ja välittämistä.

    Voiko olla itsekkäästi valaistunut, vaikka saada tietoa itsekkäisiin tarkoituksiin, mutta ei ole myötätuntoa eikä sydäntä muiden kärsimykselle?
     
  10. heliopolis Uusi jäsen

    liittynyt:
    22.06.2006
    Viestejä:
    466
    Saadut tykkäykset:
    0
    Henk koht minulle valaistuminen on juuri hetkessä elämistä ja syvää oman itsen kuuntelua jolloin on yhteistyössä maailmankaikkeuden kanssa. Se on syvää ymmärrystä omasta paikastaan maailmassa ja uskon että siihen sisältyy juuri tuo : ei kanna vanhoja taakkoja eikä murehdi huomisesta vaan luottaa yhteistyöhön kaikkeuden kanssa joka toteutuu itsen syvää ääntä kuunnellen.

    Yksittäiset valaistumiskokemukset ovat ihan ookoo mutta ne eivät muuta välttämättä yhtään mitään. Tai no, toki ne muuttavat ihmisen ajattelua. (Perun typerän lausumani)

    Luulen että valaistumista ei voi saavuttaa siihen pyrkimällä, eli periaatteessa se on varmasti vaivatonta. Kuitenkin uskon että se vaatii kasvamista johon sisältyvät kullakin yksilölliset kokemukset joihin jollakin liittyy henkisisä kokemuksia, mutta eipä välttämättä.

    En usko että se on laajemman kuvan saamista maailmankaikkeudesta, mutta se on ehkä oivallusta sen luonteesta. (ihmettelee itsekin viiemsitä lausetta)
     
  11. heliopolis Uusi jäsen

    liittynyt:
    22.06.2006
    Viestejä:
    466
    Saadut tykkäykset:
    0

    Luulisin että valaistuneesti elävä ihminen automaattisesti auttaa toisia. Luulen ettei se aina välttämättä ole sellaista apua mikä näkyy tai mitä me edes arvostamme apuna. Luulen ettei hän läheskään aina edes huomaa auttavansa. Lisäksi arvelen että hän ei tee numeroa itselleen mistään, hän on maailmanaikkeuden käytössä niin itselleen kuin muillekin vailla sen kummempia ambitioita.
    Luulen myös ettei valaistunutkaan aina ole valaistuneessa tilassa mutta löytää sinne aina takaisin.
     
  12. Toinen ihmettelijä Vierailija


    Tässä oli jotain puhuttelevaa, ettei ole vastakkainasetteluja eikä valo-pimeä kontrastia. Ei tarvitse tuoda itseään esille. Voisiko valaistuminen olla luopumista egosta, kokemuksellisesta näkökulmasta jota elämien ketju edustaa, tulla siksi mistä on lähtenyt - osaksi kaikkeutta ja ei mitään. Mielenkiintoinen ja hyvin mahdollinen näkökulma, jos ymmärsin oikein, mitä tarkoitat. Hyväksyy asiat niinkuin ne ovat?

    Itse myös vieroksun tuota itsensä korottamista, että on maan päällä valaistunut. Tulee jotenkin outo olo ja kaiku, jos joku kokee olevansa niin "korkealla". Koen samalla tavoin, että oivaltaa voi asioita, mutta ne ovat askelluksia matkalla. Tärkeitä toki, mutta askelluksia vain. Onhan se mieletön tunne saada kokemuksia tietoisuudesta ja rakkaudesta ja sen voimasta vaan silti on vielä ymmärrys "lapsen kengissä". Ihmisenä tuskin täydellistä ymmärrystä koskaan tulee. Ehkä paremmin taas ymmärtää elämän jälkeen asioita ja niiden tarkoituksia. Oppiminen liene jatkuu sitten henkimaailmassakin.
     
  13. Kame Vierailija

    Toinen ihmettelijä kirjoitit "Siksi itse en enää nosta yksittäisiä kokemuksia kovin suureen arvoon. Meditaatiokokemuksia on rakkausvirtauksesta, tietoisuuden laajentumia, mutta omassa olemuksessani nöyrryn ja pienenen koko ajan."

    Jokainen tietoisuuden laajeneminen ja rakkauden kokemus pienentää egoa eli sitä pientä minää.
    Nostin tuon lauseesi tähän, en tiedä tarkoititko sitä, että omien kokemusten kertominen olisi niillä "leuhkimista"? Sellaista mielipidettä olen näkevinäni täällä välillä ja siksi haluan tuoda esille toisen tavan katsoa samaa ilmiötä. Kaikki lahjat kuuluvat kaikille. Siinä mitä minä koen ei ole mitään erityistä verrattuna muihin. Minä jaksan ihmetellä jokaista kokemustani, sillä minulle ne ovat jokainen Jumalan suuria ihmeitä. Tarve jakaa kokemukseni on Jumalan ihailua eli jaksaisin "laulaa" ihan loputtomasti Jumalan rakkaudesta ja Hänen lahjojensa suuruudesta. Kokemus, vaikka minä olen siinä mukana, on aina kuitenkin Jumalan innoittama ja Hänelle kiitoksen ja kunnioituksen annan jakamalla kokemukseni, pitämällä niitä arvokkaina. En ole pitänyt itseäni "paljon minään" ja että Jumala kuitenkin yhä näkee minussa itsensä, kuten näkee saman kaikissa muissakin, on todella kiitoksen ja kunnioituksen arvoista, kerrassaan ihmeellistä :).
     
  14. Toinen ihmettelijä Vierailija

    Tavoitan tuon saman kunnioituksen, mistä kerrot kokemustesi myötä. Minusta on tärkeää jakaa kokemuksia ja mielelläänhän niitä lukee, onhan se luojan suuruuden ylistämistä ja keino ymmärtää kokemuksiaan. Jos porukoidutaan ja ylistetään vaan toinen toistansa, niin silloin voi joillakin ihmisillä tulla ulkopuolisuuden tunne. Sitä en niin haluaisi tapahtuvan, vaikka ihmisyyteen kuuluvaa kasvua sekin. Hän ehkä kokee mitättömyyttä ja että ei kuulu porukkaan tai on jotenkin huonompi. Omasta kokemusmaailmasta tahtoisin sen hyvän laajentaa muillekin joillain keinoin ja tiedän, että sinäkin niin haluat. Omaa mitättömyyttäni olen minäkin parantanut ja siksi yliluonnolliset kokemukset ovat olleet enemmän kuin tarpeen. Nyt on jotain täyttynyt, enkä enää hamua kokemuksia vaan enemmän elämistä ja hyväksymistä ja sitä kautta rakastamista. Tiedä sitten onko paikallaan polkemista vai mitä, mutta se tuntuu hyvältä nyt.

    Ei minusta suoranaisesti ja aina ole kysymys vain egolähtöisestä "minä olen pitemmällä kuin toiset"- ajattelusta, kun kokemuksia kerrotaan. Pohjavireen tunnistaa, milloin on ja milloin ei. Jokainen tulkitsee oman kokemusmaailman perusteella viestejä, piti se paikkansa tai sitten ei ja kommentoi niitä kokemusmaailmastaan lähtöisin. Osatotuus ja näkökulma asioihin muodostuu näin. Ymmärrämme varmasti asioita jakamalla niitä. Absoluuttista totuutta ei täällä kokemuksien vertailuilla tulla kuitenkaan koskaan löytämään - vain matkan variaatioita, oivalluksia ja kohtaamisia.

    Minulla on nyt hiljainen vaihe, mikä on tarpeeseen. Ehkä haen tasapainoa sisälläni ja prosessoin nopeaa muutosta, jota olen vuosien mittaan läpikäynyt ja tunnustelen missä menen nyt totuudellisesti ja oikeasti, ilman suorittamista. Altistan itseni elämälle ja rakkaudelle, en pyri tekemään ihmeitä vain olemaan ja elämään- tunnistelemaan sisintäni, mitä aidosti tunnen ja missä minulla vielä kipupaikkoja on. Nyt on helpompi olla ja ihmiset voivat ympärilläni paremmin. Olen hyväksyvämpi ja rakastavampi. Ei tarvitse muuttaa ketään ympärilläni. Jos joku apuani pyytää tai koen tarpeelliseksi, silloin esitän pyynnön ylös. Voin itsekin paremmin nyt, vaikka hidastan. Kiitollisuus lisääntyy, mutta tämä on vain minun tieni. Teillä jokaisella on tienne ja niin arvokkaat elämät, mikään ei ole oikeampi tai väärämpi. Vain tulkintoja elämästä ja oppimistiestä.
     
  15. valonen Vierailija

    kutakuinkin samalla tavalla elelen kuin ennekin, lakia ja järjestystä, kaupan aukioloja noudattaen. en ole koskaan pyrkinyt tai tavoitellut valaistumista, se vain tapahtui, toki olen vuosia meditoinut, omaksi ilokseni.
    koskaan en ole kenellekään kertonut valaistumisestani, mutta heti valaistumisen jälkeen tarkkasilmäinen, nuori työtoverini huomasi asian ja kysyi, mitä mulle on tapahtunut, olet aivan kuin valaistunut. ja siihen kysymykseenkin vastasin ilosella naurahduksella.

    monet ihmiset huomaavat valoni ja se saa heidät haluamaan koskettaa minua, joten erilaisiin olantaputuksiin, käsivarresta kiinniottoon ja halauksiin olen saanut totutella, ventovierailta ihmisiltä ja siihen tietenkin olen tottunut, että ihmisten katse seuraa minua pitkään. muutaman kerran joku rohkea on kysynyt, olenko uskovainen, kun kasvoistani paistaa valo?
     
  16. Toinen ihmettelijä Vierailija

    Kiitos jakamisesta ja rohkeudesta valonen! Mielenkiintoista kuulla elämästä valaistuneena. Minkälainen on tietoisuutesi ja vaikutus muihin? Parannatko tai miten koet nyt olosi erilaiseksi suuressa suunnitelmassa? Oletko perheellinen vai yksineläjä? Miten elämä onnistuu perheellisenä jos joku on valaistunut ja toinen ei, aiheuttaako se närää. Vai sulavatko kaikki tuohon valoon - koetko vastarintaa ja miten vastaat siihen?
     
  17. Kame Vierailija

    Minä koin eilen aamulla tulevani ulos "putkesta". Nyt uskallan sanoa, että en ollut aika ajoin varma selviänkö tuosta prosessista. Olin välillä niin kaukana kaikesta, että ajattelin jääväni leijailevaksi alieniksi tuonne jonnekin avaraan avaruuteen tai sitten möyrimään tuonne alitajunnan järjettömiin luomuksiin :). No nyt olen täysin itsessäni ja tuntuu aivan uskomattoman ihanalta.

    Auttaminen tuntui tulevan heti uudessa muodossa esiin. Toki ajattelin ennenkin kasvavani auttajaksi, mutta siinä oli joku "rasitusvamma" eli ei tuntunut hyvältä niin eikä näin. Haaveilin rahasta ja talosta järven rannalla ja marmorilattioista jne. Nyt yhtäkkiä koen olevani ihan 200% turvassa ja minulla on kaikkea yllin kyllin. En löydä itsestäni yhtään pelkoa siitä, selviänkö tai olenko jatkossa onnellinen. Samalla muutama autettava nousi näköpiiriin. Hoitoja pyytävät, kyllä annan. Kipeänä siellä vielä näen puhtaan rahan tarpeen. Pyysin vaikkapa voittoa ässäarvasta. n. 5000€. 4000€ jaan ja lopuilla maksan yhden erääntyvän velkani. En ole kyllä siitäkään huolissani, joten sanoin, että "antakaa voitto sen suuruisena, kuin näette hyväksi. Ensin autan sitä tuntematonta". Rahat tahdon antaa tuntemattomana "lahjana Jumalalta".

    En ole vielä mennyt ostamaan arpaa, eikä se ole nyt pääasia. Pääasia on se, että ensimmäistä kertaa elämässäni todella tiedän miltä tuntuu antaa runsaudestaan. Ainut tie minun saada asioita, on lahjoittaa toisille ja heidän kauttaan saan sitten itsekin. Näin kävi tyttärelläni. Hän on aina jakamassa. Äitinä olen ollut välillä todella vihainen kun pyörät ja muut ovat milloin kenelläkin kaverilla. Nyt hän yrittää pitää pienillä tuloillaan autoa ja antaa sitä lainaksi lähialueen köyhille yh-äideille, kaltaisilleen. Siitäkin olen joskus häntä arvostellut ja varoitellut, että huonosti käy. Tänä jouluna tyttö sai naapurilta uudet kintaat. Tyttö raasu itki onnellisena, että ne ovat ainoat, joita hän tarvitsi. Vanhat oli 15v. vanhat ja käsiä paleli lapsen kanssa ulkoillessa. Lisäksi toinen ihminen soitti, että PH sanoi, että hänen on avustettava sinua. Hän antaa avustukseen varaamansa rahat sinulle, anna tilinumero. Sieltä tuli lapselle lahjat. Nyt minä ymmärrän, että kun laitan kaiken kiertoon, se tulee minulle moninkertaisena takaisin. Oli kyse rahasta, ystävyydestä tai rakkaudesta. Antaminen hampaat irvissä omasta "köyhyydestään" ei lämmitä, mutta antaminen siksi, että luottaa ehtymättömään lähteeseen on mahdollistanut suuret teot, joita Amma ja Sai Babakin tekevät. Minua auttaminen ei rasita, vaan se on taas yksi iloiseksi ja autuaaksi tekevä asia, kun voin ja osaan auttaa monin tavoin, eikä tarvitse katsoa avuttomana toisen kurjuutta. Mitä muuta tekisin ? Eihän minulla ole muuta tekemistä enää, kun minulla on jo kaikki !
     
  18. Toinen ihmettelijä Vierailija

    Voiko valaistuneena toimia aina korkeimman parhaan mukaan ja toteuttaako valaistunut aina Luojan tahtoa? Onko valaistunut enää koskaan itsekäs ja itsekeskeinen ja minkälaista sellainen elämä olisi? Heliopolis mietti, ettei valaistuminen ole pysyvä tila, mutta siihen voi palata. Onko tietoisuuden kasvu sitten pysyvä tila, vai voiko sieltäkin tippua alemmas? Miten valaistuminen eroaa tietoisuuden kasvusta ja henkisistä kyvyistä/henkilökohtaisesta voimasta?

    Itse taidan olla vielä niin keskenkasvuinen, että haluankin kuulla kasvukivuista. Se antaa tunteen samasta päämäärästä ja pienistä heräämisistä, vaikka auttamisenhalusta ja jakamisesta. Elämän ponnisteluista, niinkuin kame kertoi tyttärestään.

    Ihmisenä kai epätäydellisyys kiehtoo, kun meissä on vielä särmiä, mutta silti voimme pieninä hetkinä kokea suuruutta, rakastamista ja ykseyttä.
     
  19. valonen Vierailija


    tietoisuus on erilaista kuin ennen oli, laajempi, ehyempi, kokonaisvaltaisempi. menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus vaikuttavat yhtäaikaisesti. ja tavallaan näen tietoisuuden taustalle, miten yksi viaton asia johtaa toiseen tai kolmanteen, jotka eivät sitten olekaan enää niin viattomia, näen eräällä tavalla pyrkimyksen tai tavoittelun polun asioihin.

    perhe-elämä on harmonisoitunut, toki nykyään tarvitsen enemmän yksityisyyttä ja rakastan omaa rauhaani.
    vastarintaa osuu kohdalleni edelleen ja yllättäviltä tahoilta, mutten vastaa siihen vastarinnalla vaan ratkaisuilla ja vaihtoehdoilla, aikaa ja ajateltavaa antamalla.
     
  20. Kame Vierailija

    Eräs hoidettava ”suli” täysin hoitopöydälle ja nousi täysin muuttuneena. Hän kertoi myöhemmin, että ihmiset tietenkin tulevat luokse ja puhuvat surujaan. Toinen ilmiö oli, että miehet saattoivat jättää vaimonsa ja lentää hänen kaulaansa ”rakastan sniua, en ole koskaan nähnyt mitään noin kaunista, enkä kokenut mitään näin ihanaa”. Nainen työnsi miehet kauemmas ja sanoi ”Olen antanut Jumalan tulla minuun. Jumalan sinä minussa näet. Et sinä minua rakasta, vaan Jumalaa minussa.” Näin hän sai miehet kauemmaksi ja ehkä sitten sai heidät etsimään myös Jumalaa, koska tavallaan miehet olivat ”ihmeen” nähneet, Jumalan kauneuden naisessa.

    Vielä tuosta kokemusten kirjoittamisesta. Sehän tapahtuu täällä pallolla anonyymina. Täällä yliluonnollista palstalla se kuuluu asiaan. Asiat, joista täällä puhutaan ja koetaan, pitää saada toimimaan vielä reaali elämässä, sillä vasta arjessa, minussa, näkyvät pelot ja rajoitteet.
    Toisaalta hyvä puhua sitten vaikka täällä, sillä kuten huomaamme, suurin osa on kokenut ja kokee jatkuvasti, niinpä nämä asiat voisivat kohta olla luonnollista palstalla. Sinne ne kuuluisivat. Tässä nyt, lumisella Suomen maalla, normaali arjessa, ihmiset valaistuvat tai tuo on minulle vieras käsite, sanon mieluummin heräilevät. Siinä ei ole mitään outoa tai yliluonnollista, vaan se on tämän matkamme juoni, Itsen löytäminen. Se on kuitenkin niin ihmeellistä, että kiitos ja kunnia pitää muistaa aina. On se enemmän kuin ruisleivän syömistä, mutta mikään ei estä syömästä ruisleipää Jumalan kanssa.

    Joku sanoi rakastavansa näitä arkielämän haasteita eikä halunnut luopua niistä. Minun tämän hetken onnellisuuteni syntyy siitä, että eilinen muistoineen on saanut kultareunukset ja tie joka mielettömän raskaalta tuntui, näyttääkin nyt aurinkoiselta. Elämässä on kuin kaksi virtaa vierekkäin, kaksi tapaa kohdata asiat. Toinen on vain kärsimyksen näkeminen. Toinen tapa on vain pelastuksen näkeminen. Aion pysyä jatkossa elämässä tuolla pelastuksen puolella, niin matka taittuu rakkaudessa ja auringossa eteenpäin. Ihan kuin Jeeuksen ristiinnaulitseminen. Maailma muistaa vain sen ja unohtaa, miten Jeesus ylösnousi, loi vielä uuden kehon jne. Ihan kuin rakastuessa näemme puolison vain niin ihanan kauniina ja eron jälkeen useimmiten toisin. Sama ihminen siinä on koko ajan töröttänyt. Yksi valinta joka hetki: rakkaus vai pelko. Joka hetki uusi mahdollisuus anteeksiantaa erehdys ja valita toisin.....
     
  21. Toinen ihmettelijä Vierailija


    Olipa kiva kuulla näistä kokemuksista! Antaa enemmän kuulijalle, kun kokija kertoo asioita syvemmin, kuin vain toteamalla olevansa valaistunut. Irrallisena toteamuksena voi tuntua vähän erikoiselta vain ilmoittaa muille, että olen valaistunut :)

    Itselläni on ollut ihan tarpeeksi miettimistä omassa olemuksessa ja historiassani monien elämien ymmärtämisenä. Tähteläistausta on vielä vaikeuttanut suhdetta maahan ja omaa elämäntehtävää. Senkin takia on ollut tärkeää löytää ihmisyys itsessään ja rakkaus ihmisyyteen. Tähteläisyys on tuonut liikaakin odotuksia ja velvollisuuksia ihmiskuntaa kohtaan. Nyt se ei enää tunnu liian merkittävältä asialta. Antaa vain perspektiivia ja ymmärrystä elämää kohtaan.
     
  22. Toinen ihmettelijä Vierailija

    Hieno kertomus taas Kamelta. Rakastua valoon ja jumalaan, joka toisessa loistaa, niinkuin tuolla naisella oli. Voisipa tuon loisteen vielä siirtää toiseen tai saada toinenkin loistamaan ja ehkä se energioiden vaihdolla ja puhdistumisella onnistuukin ainakin jollain tavoin :) Kun rakastaa luojaa toisessa rakastuu myös luojaan itsessään. Rakastaa ehjäksi!

    Itseen tutustumista ja sen rakkauden muotojen leikkiä maailmassa, sehän olisi unelma elämästä. Jakaa ihmeitä ja rakkautta sen itsensä vuoksi ja Luojarakkauden kunniaksi.

    On se anonyymina kiva kirjoitella itsestään ja varsinkin, kun uskaltaa tulla myös kaikkine puolineen esiin myös niine särmineen, joita meillä vielä on. Se ainakin itselläni herättää myötätuntoa ja empatiaa, kuin kaikki kaipauksemme olisivat samaa Luojarakkauden kaipuuta ja sen muotoja.

    Erimielisyyteen ja suoranaiseen negatiivisuuteenkin oppii suhtautumaan ajan myötä, kun vahvistuu. Totuushan on ettei kaikkia voi miellyttää ja aina on ihmisiä edessä joilla on haavoja, arvottomuutta ja rakkaudettomuuden tunnetta. Elävä elämä nämä opinpaikat meille antaa eteen. Siinä sitten punnitaan viisauden ja rakkauden olemus.

    Tuntuu vain ettei enää halua tietää henkisyydestä vain tiedon itsensä vuoksi, vaan siksi että sillä jokin merkitys olisi minulle tai toisen kasvulle ja että se toisi lisää rakkautta tai ymmärrystä.

    Sulaa Luojaolemuksen rakkauteen, valoon ja viisauteen sepä olisi ihanaa. Ehkäpä hyvinkin mahdollistakin. Kiitos näistä pohdinnoista taas :)
     
  23. Aivan Vierailija

    älyttömän hieno ketju. Kiitos.
     
  24. Vesimies -70 Tunnettu jäsen

    liittynyt:
    05.07.2006
    Viestejä:
    28 394
    Saadut tykkäykset:
    1 827

    Mä olen käsiytänyt jotta adhd ihminen on ylivilkas. Tuo ihminen mikä mulla oli esimerkinä tuossa niin ei ole ylivilkas vaan paremminkin rauhallinen. Juu epilespsiahan periaatteessa voi ilmetä "poissaolevuutena" mutta oisko noin usein? Tutuu siis että tämä ihminen on kokoajan vähän ainakin osittain "muualla".
     
  25. hepo Vierailija

    no voisiko olla vaan huolia niin paljon mielen päällä ettei oikein jaksa olla läsnä?
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti