Henkisesti paskana, en jaksa opiskella

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap.

Vieras
Olen ollut monta vuotta vaikeasti masentunut. Lisäksi sosiaalisten tilanteiden pelko. Luulin olevani jo hieman paremmassa kunnossa. Hain kouluun, pääsin, mutta en kykene enää opiskelemaan. Pelkkä koulun ajatteleminenkin ahdistaa. Joka aamu yritän mennä, mutta käännyn takaisin kotiin. Pelkään ihmisiä. Hyvä että jaksan käydä kaupassa.

Mietin koulun keskeyttämistä, mutta siitä seuraisi työkkärin kautta karenssi. Mistä sitten saisin rahaa?? Lapsikin tulisi kuitenkin elättää. Suurimman osan olen ollut sairaslomalla opiskeluajasta. Hemmetin hemmetti. Kun tämän olisi tiennyt, niin en olisi hakenut koko kouluun. Hirveä syyllisyys ja häpeä, en kehtaa kenellekään kertoa tästä. Ei ammattia, ei työtä, mielenterveys pilalla.

Mitähän tässä nyt tekisi..
 
Jos sulla on vaikea sosiaalinen pelko ja olet lääkityksellä voisit hakea työkyvyttömyyseläkettä. Ehkä saisit,riippuen kuinka sairaaksi sinut todetaan. Juttele lääkärisi kanssa eläkkeelle siirtymisestä.
 
Kiitos vain, käyn säännöllisesti terapiassa ja lääkitys on. Ei vaan auta, ja tätä on jatkunut ihan lapsuudesta asti. Välillä voinut paremmin välillä huonommin. Toivo alkaa loppumaan.
 
Opiskelijalla on oikeus sairastaa, ja jos anot pidempää sairaslomaa, saat sairauspäivärahaa. Älä keskeytä koulua/luovu opiskelupaikastasi. On parempi pitää opiskelupaikka, sillä sinulla on sitten jotakin, mihin palata kun olet paremmassa kunnossa.

Ja kun kerran olet jo terapiassa ja lääkitys on, on asiasi jo melko helppo viedä eteenpäin. Työkyvyttömyyseläkettä tuskin vielä saat, varsinkaan jo olet nuori. Ano sairauslomaa, hae kelalta sairauspäiväraha ja jatka hoitoasi. Älä silti jää kotiin, vaan liiku ihmisten ilmoilla sen mitä voit.

Et ole ongelmasi kanssa yksin, tiedän työni puolesta kymmeniä kaltaisiasi nuoria aikuisia. Sinulla ei ole syytä tuntea itseäsi kummalliseksi.
 
ihme mies, olo on kyllä ihan tarpeeksi paha ilman syyllistämistäkin. Olen lapsuuteni elänyt mielenterveysongelmaisten kanssa, en itselleni sellaisia lähtökohtia valinnut. Olen yrittänyt ja taistellut koko elämäni päävikojeni kanssa. Olen pahoillani, että olen yhteiskunnalle taakka. Ja tietysti kiitollinen siitä että verorahoilla maksetaan tälläisen hylkiön elämää ja kuntoutusta. Ennen vanhaan minut kai olisi vain suljettu johonkin liekaan sekoilemaan.
 
Olen itse ollut samassa tilanteessa ja ongelmaan oli ratkaisu: beetasalpaajat!!!!! Sen jälkeen uskalsin mitä vaan, ei koskaan jännittänyt. Ihan uskomatonta. Aiemmin ongelmaani tarjottiin masennus yms. lääkkeitä mutta eivät ne toimineet. nyt olen työssä, missä joudun joskus puhumaan sadallekin ihmiselle kerrallaan.
 
Onko koulussasi opiskelijahuolto? kuraattori, oppilaitospsykologi? Opiskelijahuolto on sitä varten, että he miettivät yhdessä kanssasi miten koulunkäynti saadaan järjestymään. Voidaan tehdä henkilökohtainen etenemissuunnitelma, etätehtäviä, erillisiä tenttitilaisuuksia jos suuret ryhmätilanteet jännittävät jne.

Ystäväni sai avun opiskelijahuollosta, ja koulussa käynnistyi myös "pelkoryhmä" koska koulussa oli muitakin samassa tilanteessa olevia, joku jo kertaalleen opintonsa keskeyttänytkin! Pelkoryhmässä harjoiteltiin pienesti vapautumaan sosiaalisistä jännitteistä.

Katso koulun nettisivuilta yhteystiedot ja näppäile vaikka sähköpostia, hetimmiten. Sinäkin pärjäät! :)
 

Yhteistyössä