Henkistä väkivaltaako?

[inhottaa jo tuollaiset naiset....]

' yhdessä olemme olleet ALLE 2 vuotta..


hei,mua ainakin alkoi yököttää sun oma käytös ,eli miten tyhmä ja selkärangaton nainen olet ,ja miten sä suhtaudut tuohoin paskaan jonka kanssa yhdessä saman katon alla asut.

" Hän saattaa innostua haukkumaan minua vaikka raflassa, lastensa kuullen tai missä vain."

et itse huomaa ja luulet vielä kaiken päälle että rakastat sitä paskaa vaikka saat VAIN huonoa kohtelua,niin että joo älä hauku sitä miestä vaan katso itse peiliin miksi hyväksyt ja alistut paskalle?

" Hän saattaa innostua haukkumaan minua vaikka raflassa, lastensa kuullen tai missä vain."

No tuo on jo huippua...mies on oikeasti sairas,psykopaatin kanssa elät.

 

[inhottaa jo tuollaiset naiset....]

" olen sokeasti rakastunut ja rakastan sitä niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin .....( siis SOKEASTI nainen on rakastunut vaikka mies kohtelee kuin paskaa ??????)

ajattelet vain tuonta miestä niin paljon että...

unohdat kysyä itseltäsi ,rakastaako se minua?

No ei se vaan sinua rakasta kirjoituksestasi päätellen.

Voi teitä naisia,että on vielä tuollaisia pelkuri-naisia miesten suhteen olemassa anno 2007????? USKOMATONTA!

Ei se mies pidä mennä hoitoon ,vaan te naiset itse jotka tuollaista paskaa hyväksyy,alistutte jne jne.
Miettikää itsekin vähän,neuvoa tietä aina voi mutta, ette kuitenkaan sitä paskaa jätä ja tämä on kaiken pahinta. huomenna aurinko taas paistaa ja nainen unohtaa taas kaiket eikö vain? ja mies on taas niiin ihana...oh,kun mä rakastan sitä niiiii...'
onni kestää pari päivää ja sitten tulette taas ruikuttaa tänne kirjoittamaan älyttömän pitkiä kirjoituksia, kysytte neuvoa mutta,ette toimi ettekä ota toisten neuvoista kantaa... kun enemmistö naisista jotka tuollaisen K.pään kanssa elää ei tule enää kommentoimaan,eli miten hänellä nyt menee en paskan kanssa?.

Oma valintahan tuo? jos tykkää, että mies kohtelee kuin paskaa häh?
saatko siitä jotkain kiksejä? ulkopuoliset voisi alkaa luulla tuollaista.

noh,have fun sit ! ;D

 

[Tuottaako iloa lyödä lyötyä?]

^ Ei sitä voi ulkopuolinen tietää, mikä naisen (miksei miehenkin) tuollaisessa suhteessa pitää, ellei ole itse kokenut samaa. Itse olen ollut samanlaisessa suhteessa ja ymmärrään, ettei lähteminen ole todellakaan helppoa eikä se ole mistään nyhveröydestä tai selkärangan puutteesta kiinni. Kun kaikki voimat menevät selviytymiseen ja henkisiltä iskuilta suojautumiseen, hyvin harvalta riittää voimia niin energiaa vaativaan tekoon kuin eroaminen, tämä on ihan psykologinen fakta! Tuollalailla sairaan (oli sitten narsisti tai ei) ihmisen kanssa eläessä vaan menee itseltäkin hyvin nopeasti suhteellisuudentaju siitä millainen käytös on normaalia ja millainen ei. Itse voin suhteessani todella huonosti, mutta mies käytöksellään ja puheillaan sai minut kerta toisensa jälkeen uskomaan, että meillä on kaikki ihan hyvin ja että minä nyt olen vain luonteeltani tämmöinen asioiden liioittelija joka pystyy vääristelemään minkä tahansa asian negatiiviseksi tai keksimään valittamista mistä tahansa vaikka hän on kaikkensa tehnyt minun eteeni tai että vaikeudet johtuvat vain siitä, että minä olen niin mahdottoman hankala ihminen, että kanssani on ihan mahdotonta elää vaikka hän on ollut ihan harvinaisen kärsivällinen, tai yrittäessäni ottaa jotain ongelmaa puheeksi, hän väitti että muistan väärin eikä tuollaista ole koskaan tapahtunutkaan.

Huomaamattani lakkasin vähitellen luottamasta kokonaan omaan arvostelukykyyni, vaikka hälytyskellot soivat, ajattelin että varmasti taas vaan ylireagoin. Mieshän rakasti minua niin paljon, kuulin usein hänen kavereiltaankin, kuinka hän oli puhunut minusta heille elämänsä naisena. Tajusin vasta jälkeenpäin päästyäni suhteesta irti, kuinka pielessä ja kaukana normaalista moni asia oli ollut. Miestäni pitivät kaikki tuttavatkin niin mukavana, että kun jälkeenpäin olen kertonut tapahtuneita asioita suhteestamme, monella on ollut todella suuria vaikeuksia uskoa että niin kiva mies olisi voinut tehdä tai sanoa sellaista.

Inhottaa jo tuollaiset naiset - kaltaisillesi ihmisille on ehkä turha selittää mitään, mutta haluan aloittajalle vain sanoa, että tuskin harvalla noista "ootko vähän tyhmä kun et lähde"-haukkujista olisi itselläkään kanttia tuosta vaan lähteä kävelemään jos olisivat tarpeeksi pitkään kokeneet samanlaista kohtelua kuin sinä suhteessaan. Normaalia tuollainen ei missään tapauksessa ole, sinua ei siitä voi syyttää (edes siinä tapauksessa, ettet vielä pystyisi miestä jättämään), ja jotenkin sinun on saatava itsesi irti tuosta suhteesta. Yritä kerätä taustajoukkoja päätöksesi tueksi, selvitä olisiko sinulla mahdollista saada vaikka sossusta tai kirkolta jotain apua, että ainakaan taloudellisen riippuvaisuuden takia ei tarvitse tuohon jäädä...mitä tahansa, mutta älä usko, että ansaitsisit tuollaista käytöstä!

 

[lillanni]

kadut vuosien päästä, miksi et osannut aiemmin lähteä. Mutta sinun on valinta, teet mitä teet ja miten teet.
Aito rakkaus on antamista ja saamista, tasapuolisesti molemmilta molemmille, ei vain toisen ehtojen mukaan elämistä.

 

[samaa mieltä]

^ Ei sitä voi ulkopuolinen tietää, mikä naisen (miksei miehenkin) tuollaisessa suhteessa pitää, ellei ole itse kokenut samaa. Itse olen ollut samanlaisessa suhteessa ja ymmärrään, ettei lähteminen ole todellakaan helppoa eikä se ole mistään nyhveröydestä tai selkärangan puutteesta kiinni. Kun kaikki voimat menevät selviytymiseen ja henkisiltä iskuilta suojautumiseen, hyvin harvalta riittää voimia niin energiaa vaativaan tekoon kuin eroaminen, tämä on ihan psykologinen fakta! Tuollalailla sairaan (oli sitten narsisti tai ei) ihmisen kanssa eläessä vaan menee itseltäkin hyvin nopeasti suhteellisuudentaju siitä millainen käytös on normaalia ja millainen ei. Itse voin suhteessani todella huonosti, mutta mies käytöksellään ja puheillaan sai minut kerta toisensa jälkeen uskomaan, että meillä on kaikki ihan hyvin ja että minä nyt olen vain luonteeltani tämmöinen asioiden liioittelija joka pystyy vääristelemään minkä tahansa asian negatiiviseksi tai keksimään valittamista mistä tahansa vaikka hän on kaikkensa tehnyt minun eteeni tai että vaikeudet johtuvat vain siitä, että minä olen niin mahdottoman hankala ihminen, että kanssani on ihan mahdotonta elää vaikka hän on ollut ihan harvinaisen kärsivällinen, tai yrittäessäni ottaa jotain ongelmaa puheeksi, hän väitti että muistan väärin eikä tuollaista ole koskaan tapahtunutkaan.

Huomaamattani lakkasin vähitellen luottamasta kokonaan omaan arvostelukykyyni, vaikka hälytyskellot soivat, ajattelin että varmasti taas vaan ylireagoin. Mieshän rakasti minua niin paljon, kuulin usein hänen kavereiltaankin, kuinka hän oli puhunut minusta heille elämänsä naisena. Tajusin vasta jälkeenpäin päästyäni suhteesta irti, kuinka pielessä ja kaukana normaalista moni asia oli ollut. Miestäni pitivät kaikki tuttavatkin niin mukavana, että kun jälkeenpäin olen kertonut tapahtuneita asioita suhteestamme, monella on ollut todella suuria vaikeuksia uskoa että niin kiva mies olisi voinut tehdä tai sanoa sellaista.

Inhottaa jo tuollaiset naiset - kaltaisillesi ihmisille on ehkä turha selittää mitään, mutta haluan aloittajalle vain sanoa, että tuskin harvalla noista "ootko vähän tyhmä kun et lähde"-haukkujista olisi itselläkään kanttia tuosta vaan lähteä kävelemään jos olisivat tarpeeksi pitkään kokeneet samanlaista kohtelua kuin sinä suhteessaan. Normaalia tuollainen ei missään tapauksessa ole, sinua ei siitä voi syyttää (edes siinä tapauksessa, ettet vielä pystyisi miestä jättämään), ja jotenkin sinun on saatava itsesi irti tuosta suhteesta. Yritä kerätä taustajoukkoja päätöksesi tueksi, selvitä olisiko sinulla mahdollista saada vaikka sossusta tai kirkolta jotain apua, että ainakaan taloudellisen riippuvaisuuden takia ei tarvitse tuohon jäädä...mitä tahansa, mutta älä usko, että ansaitsisit tuollaista käytöstä!

' Inhottaa jo tuollaiset naiset - kaltaisillesi ihmisille on ehkä turha selittää mitään...

Alkuperäisen kaltaisille naisille neuvot ei mene perille.niille on turha selittää/neuvoa yhtään mitään.
kuitenkin jatkaavat suhdetta paskan kanssa.

 

[Tuottaako iloa lyödä lyötyä?]

Alkuperäisen kaltaisille naisille neuvot ei mene perille.niille on turha selittää/neuvoa yhtään mitään.
kuitenkin jatkaavat suhdetta paskan kanssa.

Ja mitenhän se sinun elämääsi haittaa niin paljon, että pitää tulla hädässä olevalle ihmiselle nälvimään ja haukkumaan? Sinäkö se tarjoat alkuperäiselle asunnon, kun hänellä ei ole mitään paikkaa mihin miehen jätettyään mennä? Tuet ja kuuntelet ja autat näin saamaan takaisin uskon siihen että pärjää ilman inhottavaa miestä ja rohkeutta lähteä? Olisin itsekin "jatkanut suhdetta paskan kanssa", ellen olisi saanut ihan mieletöntä määrää tukea ja rohkaisua muilta niin käytännön tekoina kuin sanoinakin. Olin kyllä hyvin pitkään jo ymmärtänyt, että pitäisi lähteä, jopa senkin, että terveyteni, ehkä henkenikin on vaarassa jos jään suhteeseen, mutta olin henkisesti niin romuna vuosien huonon kohtelun jälkeen, etten yksinkertaisesti vain pystynyt siihen. Jostain piti saada ensin kerättyä vähän lisää voimia ja luottamusta itseen ja siihen tarvitsin ymmärtävien ihmisten apua, tuomitseminen ja omasta tilanteesta syyllistäminen olisi vaan vienyt ne vähäisetkin voimat. Helppohan se on aina "kaikkitietävänä" neuvoja jaella, mutta ei tuolla asenteella annetut neuvot auta tositilanteessa paskaakaan. Tuskin monikaan jää huonoon suhteeseen siksi, etteikö tietäisi että voi erotakin. Se eroaminen vaan ei psyykkisistä ja joskus käytännöllisistäkin syistä (mm. asunto, raha, väkivallan pelko) ole niin helppoa, että lähteminen kävisi pelkällä päätöksellä. Suosittelisin sinua lukemaan vaikkapa tutkimuksia siitä, miten lamauttavia vaikutuksia henkisellä tai fyysisellä lähisuhdeväkivallalla on uhrin psyykeen ja toimintakykyyn. Jos tietäisit enemmän, ehkä tuomitsisit vähemmän.

 

[czx]

oikeassa pahoinpitelytilanteessa, jopa avun hakeminen on toivotonta, sillä puhelin on rikottu, ovet on lukossa ja huuto ei kuulu minnekkään. Monikaan, henkisesti tai ruumiillisesti pahoinpidelty ihminen ei ilkeä puhua osastaan, sitten suku ja naapurit ihmetelee huuli pyöreänä, että "niin sopusa pari, miten ne nyt noin?"..jos sattuu henki lähtemään tai joutuu sairaalaan. Monella itseään hoidattaneella on kymmenen hyvää selitystä. mistä vammat on tulleet ja henkisiä vammojahan ei edes päälle näy, nehän on sukuperintönä saatua hulluutta! Uskon, että hoitohenkilökuntakaan, ei osaa ajatella, kun vammoja näkee, että ne voisi olla pahoinpitelyn tulosta, ainakin omalla kohdallani, kaikki paskapuheet menee läpi kuin vesi siivilästä, vaikka monet kerrat toivoin, että olisivat edes epäilyksen esittäneet, olisi ollut paljon helpompi, sitten itselleen myöntää, missä mennään.
Molemmilla väkivallan muodoilla, on niin veriä seisauttava vaikutus uhriin, ettei se ole tosikaan ja kun siihen lisätään vielä uhkailut päälle, niin sitä vaille, ettei käy kuin Lootin vaimolle.
Meistä kukaan ei tiedä, mitä naapurin seinien sisällä, verhojen takana tapahtuu. Mutta ihminen joka on itse elänyt sen helvetin, jostain kumman syystä melkein vaistoaa ja näkee ihmisistä, mitä on ulkokuoren takana, mutta, miten sen voi ääneen mennä sanomaan...ei mitenkään.