Hermot menee lapsen isän kanssa ja käy lasta sääliksi :/

["vieras"]

Minulla on 6kk ikäinen vauva. Miehen kanssa tuli ero raskausaikana, eikä hänestä ole sen koommin kuulunut - ennen, kuin vauva täytti 5kk. Mies otti yhteyttä, sanoi haluavansa täyttää isän velvollisuudet ja tavata lastaan, ja minulle tämä sopi mainiosti.

Isä tapasi lastaan edellisen kerran viime viikon tiistaina. Tämän jälkeen hänestä ei taas kuulunut mitään, ennen kuin eilen, jolloin kyseli, voisiko "huomenna" eli tänään, tulla katsomaan vauvaa.

Ilmoitin miehelle, että toki voi tulla - mutta kyselin samalla, miksei lapsi ole sen yhden päivän jälkeen taas viikkoon kiinnostanut lainkaan. Vastaus oli, että "Kun mulla oli niin paskamainen viikko ja paska viikonloppu."

Ilmoitin miehelle, ettei isyys tarkoita sitä, että hän käy tapaamassa lasta silloin kun hänelle itselleen sopii, mutta huonoina päivinä voi sitten sanoakin, ettei kiinnosta. Lapsi on vielä niin pieni, ettei ymmärrä, mutta itseäni harmittaa lapsen puolesta ja kyllähän tuo lapsikin nyt jossain vaiheessa alkaa käsittää.

Mies sanoi ymmärtävänsä tämän. Totesi vain, että "Kun en viitsinyt, oli niin huonoja päiviä." Kysyin, että entäs sitten, kun tulee seuraava huono päivä? Lopahtaako kiinnostus? Että ei lapsi ole mikään nukke, jolla voi leikkiä silloin kun huvittaa ja huonona hetkenä paiskata nurkkaan.

Mies jankutti vain, että "Kyllä mä ymmärrän, mulla oli vain niin huono viikko että halusin vain olla rauhassa. Kyllä mä nyt taas haluaisin tavata Maijan."

Tänään sitten kyselin, mihinkähän aikaan mahtaa olisi tulossa tänne. Vastaus kuului, että "Mulla on ollut vähän huono päivä töissä, en tiedä tulenko nyt sitten ollenkaan.." Itse tietysti kimpaannuin, ihan lapsen vuoksi. On nyt sitten kuulemma tulossa.

Sekava selitys, mutta siis mitä pitäisi tehdä, kun lapsen toinen vanhempi käyttäytyy tuolla tavalla? Että on vanhempi vain silloin, kun menee hyvin?

 

["vieras"]

Oletko sama, joka aloitti toisen ketjun isän ja lapsen tapaamisista?

 

["ehkä"]

Mun mielestä kuulostaa siltä, että miestä vain pelottaa isyys. ei ole varmasti helppoa noin pitkän ajan jälkeen ottaa yhteyttä ja yrittää olla "kunnon isä". Anna nyt hälle aikaa ja ole tyytyväinen, että käy edes joskus katsomassa. Relaa itsekin jo vähän!

 

["vieras"]

Valitettavasti tilanne taitaa olla sellainen, ettet voi tehdä asialle mitään. Sinun on vain pakko hammasta purren hyväksyä lapsen isän toiminta. Jatkossa, jos alkaa sopimaan jo sovittuja tapaamisia niistä ei varmaan kannata lapselle etukäteen kertoa, ettei hänelle tule pettymyksiä.

Toki voit kysyä esim. lv:lta tai penestä, voisiko sieltä saada apua. Lähinnähän se olisi ammattilaisen keskustelua lapsen isän kanssa. Kukaanhan ei voi pakottaa isää tapaamaan lastaan.

 

["vieras"]

Nin, ja tarinasi perusteella sanoisin, että ei kyllä tuon ikäinen ymmärrä ajasta mitään. Eli käytännössä se on ihan sama, milloin tapaa isäänsä. Noin pieni vauva on symbioosissa sinun kanssasi, eli ainoastaan lähivanhempi merkitsee,se tuo hänelle turvaa että sinä olet aina olemassa. eikä hän ymmärrä ajasta mitään, tai muista milloin isä on käynyt. Eli odotuksesi ovat aika epärealistisia, kuinka usein oletat että isä pääsee katsomaan vauvaa? Sopikaa selkeästi että vaikka kerran kahdessa viikossa, se riittää mainiosti, eikä stressaa sitten sinua liikaa, jos joka viikko tapaamisia perutaan.

Ei kuulosta kypsältä mieheltä kyllä ollenkaan, oletko varma että haluat että lapsi on paljon tekemisissä tällaisen isän kanssa? Kannattaa miettiä.

 

[mitä haluat?]

Kuinka usein sun mielestä olis tarpeeksi? Miksi ette sovi jotain tiettyjä päiviä, kun isä voi tulla lasta katsomaan? Jos hän ei sovittuna päivänä pääse, tulee sitten taas seuraavana sovittuna päivänä.

Eihän tuollaista kestä kukaan, että joka tapaaminen sovitaan erikseen. Kannattaisi varmaan käydä ihan lastenvalvojan kanssa sopimassa tapaamiset, etenkin kun lapsi on noin pieni.

 

[Blue]

No sinä nyt et ainakaan helpota lapsen isän tulevaa roolia.

Jos mies ei tähän mennessä ole ottanut yhtään vastuuta niin et voi olettaa että ihan yhtäkkiä sitten ottaakin täyden 100% vastuun. Ja tuolla jankkaamisella et tee muuta kuin aja miestä kauemmaksi.

Ja tosiasia on että etävanhempi voi sen vanhemmuuden ottaa löysemmin, ja vaikka olla tapaamatta lasta huonoina päivinä. Ja vaikka kuinka nalkutat miehelle niin et voi viedä pois miehen/lapsen oikeuksia nähdä lastaan vaikkei teekään sitä niinkuin sinä haluat.

Koita sopeutua ja anna miehen olla isä ettei hänen tarvitse viedä sitä esim. oikeuteen asti. Käykää tarvittaessa lastenvalvojalla sopimassa molempia tyydyttävät tapaamiset.

 

[---]

Sun viestin perusteella enpä ihmettele että teille tuli ero. Sä oot aloittaja kamala nalkuttaja.

 

[pönt]

1. Sopikaa selvät ajat. Esim tiistaisin ja torstaisin, klo 17-20.

2. Sopikaa miten toimitaan perumistilanteessa. Pyydä miestä ilmoittamaan jos ei saavu, mutta älä vaadi selityksiä. Te ette enää ole parisuhteessa; hän saa päättää itse mitä elämällään tekee. Hän saa myös itse päättää minkälainen isä aikoo lapselleen olla. Karua, mutta totta. Muista tämä. Keskustelkaa mikä on sinun puolelta riittävä syy perua tapaaminen. Tämäkin on epäreilua mutta sen hyväksyminen helpottaa elämää huomattavasti: Etä voi jättää pienestäkin syystä tapaamatta lastaan, mutta sinä et voi perua tapaamista ilman todella painavia syitä.

3. Älä yritä määritellä hänen isyyttään. Tämä tulikin osittain jo kakkosessa esille. Keskity olemaan lapsellesi hyvä äiti. Isä on sellainen kuin on, sinä et voi asialle mitään. Motkottaminen ja nalkuttaminen vain syövät hänen isyyttään ja tekee hänen työstään hankalampaa.

4. Jatka elämääsi.

5. Kun tulee vaikeeta ja sinua turhauttaa, suututtaa ja raivostuttaa, pura pahaa mieltäsi luotettavalle ystävälle tai sukulaiselle - älä lapselle tai etälle. Se ei hyödytä ketään.

Nämä siis jos tahdot, että etäisä on mukana lapsensa elämässä ja haluat lapsellesi parasta.

 

[ap...]

[QUOTE="vieras";27599197]Oletko sama, joka aloitti toisen ketjun isän ja lapsen tapaamisista?[/QUOTE]

En...

 

[vast]

ota lastenvalvojaan yhteyttä ja menette sinne sopimaan tarkat tapaamisajat (tapaamissopimus, huoltosopimus ja isyydentunnustus jos ei ole tehty). ei tuollanen käy että sä sata kokoajan olla ja ihmetellä tuleeko vaiko eikö se isä ja millon.. väärin kaikille. eli soitto lastenvalvojalle ja siellä sovitte asiat.

 

["vieras"]

Olet jo nyt muutaman tapaamisen jälkeen jo täysin tarrautunut mieheen. Se on täysin miehen asia, milloin haluaa/jaksaa tavata vauvaa, turhaan kyselet miksi ei viikkoon ole kiinnostanut, tai muuta turhaa.
Sekoitat vaan oman arkirutiinisi kun alat odotella isältä aivan liikoja. Selkeä peli-sopikaa lastenvalvojan kanssa kuinka usein tapaamisia on, ja sen ulkopuolella ei sun tarvitse olla yhteydessä miehen kanssa, miksi olisit?Oletko itse miettinyt kuinka usein haluat että hän tapaa vauvaa? Oletko valmis antamaan yökyläänkin jos mies haluaa? Mieti itse mihin olet valmis, ja tehkää sitten virallinen sopimus. Tuollainen huopaaminen ja soutaminen puhelimessa, ja toisen huonojen ja hyvien päivien kanssa pelleily- ei tuota muuta kuin täysin tulehtuneet välit, ja sitä tuskin haluat lapsellesi?

Ota myös huomioon että 6kk vanha ei tod. tajua, jos isä peruu tapaamisen.
Taidat pitää lasta jo tosi isona, vaikka hän on vielä täysin vauva. Näin käy helposti esikoisen kanssa, totuus lapsen ymmärryksestä ja kyvyistä vääristyy...
Olet jo nyt sotatantereella miehen kanssa isyydestä, ja mitä enemmän toivot ja vaadit, sitä enemmän pilaat lapsen ja isän välejä...

 

[Katylina]

Mitä tahansa teetkin, älä anna yhteishuoltajuutta, musta tuntuu että te tappelisitte vain jatkuvasti. Tapaamissopimuksen suosittelen tekemään. Aluksi isä voisi tavata lasta vaikka jonain päivänä joka viikko muutaman tunnin kun olet paikalla.

 

[ap...]

Jep, siis eihän pointti olekaan siinä että lapsi vielä ymmärtää asiasta mitään - mutta tulee kyllä ymmärtämään. Mitäs, kun isä lupaa tavata häntä vaikkapa tiistaina, keskiviikkona ja lauantiana mutta ei sitten ilmaannu paikalle tai ota mitään yhteyttä?

Tietysti etävanhempi voi ottaa rennommin, mutta lupauksista pitäisi mielestäni pitää kiinni. Ja etävanhempikin on vanhempi, ei sitä vanhemmuutta oikeasti voi vain heittää nurkkaan silloin kun on paha päivä. Entäs, jos lapsi menee omatoimisesti tapaamaan isäänsä ja isä sanoo, että ei isiä just nyt huvita, kun työpäivä oli niin huono?

Totta kai nämä asiat vaativat aikansa, mutta kun ei tuo mies tunnu tajuavan (keskusteluista huolimatta) niin tympii lapsen puolesta jo valmiiksi.

 

[ap...]

ota lastenvalvojaan yhteyttä ja menette sinne sopimaan tarkat tapaamisajat (tapaamissopimus, huoltosopimus ja isyydentunnustus jos ei ole tehty). ei tuollanen käy että sä sata kokoajan olla ja ihmetellä tuleeko vaiko eikö se isä ja millon.. väärin kaikille. eli soitto lastenvalvojalle ja siellä sovitte asiat.

No siis tuo olikin se, mitä hain, moni vain ei tuntunut käsittävän sitä.

Täällä on nyt sanottu, että olen täysin tarrautunut mieheen - näin ei ole. Mutta totta kai olisi suotavaa, ettei mies yhtäkkiä muuttaisi mieltään siitä mitään ilmoittamatta. Ihan lasta ajatellen..

 

[Katylina]

Jep, siis eihän pointti olekaan siinä että lapsi vielä ymmärtää asiasta mitään - mutta tulee kyllä ymmärtämään. Mitäs, kun isä lupaa tavata häntä vaikkapa tiistaina, keskiviikkona ja lauantiana mutta ei sitten ilmaannu paikalle tai ota mitään yhteyttä?

Tietysti etävanhempi voi ottaa rennommin, mutta lupauksista pitäisi mielestäni pitää kiinni. Ja etävanhempikin on vanhempi, ei sitä vanhemmuutta oikeasti voi vain heittää nurkkaan silloin kun on paha päivä. Entäs, jos lapsi menee omatoimisesti tapaamaan isäänsä ja isä sanoo, että ei isiä just nyt huvita, kun työpäivä oli niin huono?

Totta kai nämä asiat vaativat aikansa, mutta kun ei tuo mies tunnu tajuavan (keskusteluista huolimatta) niin tympii lapsen puolesta jo valmiiksi.

No mun lapsen isä on varsin samanlainen, lupailee tulla eikä aina tulekaan. En vain jaksa välittää, sillä lain mukaan isän ei ole pakko lasta tavata. Tapaamissopimuksessa lukee, että tapaamisista me sovitaan keskenämme, en koskaan tee mitään suunnitelmia noiden tapaamisten varaan.

Viime la tytön isä haki tytön pariksi tunniksi serkuille ja soittikin 2 tuntia myöhemmin että jäävät yöksi. Meillä tuo systeemi toimii, sillä olen tullut tulokseen, etten voita mitään hermoja menettämällä enää.

 

[kokemus]

meilläkin oli samanlainen "isä". ensin tuli ja meni kun huvitti ja yritti vongata multa seksiä siinä sivussa. jos ei huvittanut tai vaikka teki kaljaa mieli niin saatto perua sovitut tapaamiset. ei vahingossakaan sopinut etukäteen mitään vaan soitti just edellisenä samana päivänä tm. jossain vaiheessa pakotin sopimaan päivät ja niitä sitten skippaili miten huvitti. lopulta vuoden jälkeen meni hermot ja ilmotin että saa keskenään hakea isän oikeutensa ja tapaamisoikeudet lastenvalvojalta ja pistin yhteydenpidon poikki. nyt ei vuoteen oo nähnyt lasta, ilmeisesti ei ylepys anna periksi sopia asioista. lastenvalvojaan kaiketi oli yhteydessä mutta sitä odottelen millon asioista päästäis sopimaan. jotkut vaan ei osaa olla vanhempia.

 

[Blue]

No siis tuo olikin se, mitä hain, moni vain ei tuntunut käsittävän sitä.

Täällä on nyt sanottu, että olen täysin tarrautunut mieheen - näin ei ole. Mutta totta kai olisi suotavaa, ettei mies yhtäkkiä muuttaisi mieltään siitä mitään ilmoittamatta. Ihan lasta ajatellen..

Mitä sitten oli utelu että miksi lapsi ei kiinnosta, Tai paasauksesi siitä minkälainen isän pitää sinun mielestäsi olla?

Nämä asiat eivät sinulle kuulu mitenkään päin.

Vain sen voit sanoa isälle että menette tekemään tapaamissopimuksen johon kirjataan molempien toiveet.

 

["vieras"]

Jep, siis eihän pointti olekaan siinä että lapsi vielä ymmärtää asiasta mitään - mutta tulee kyllä ymmärtämään. Mitäs, kun isä lupaa tavata häntä vaikkapa tiistaina, keskiviikkona ja lauantiana mutta ei sitten ilmaannu paikalle tai ota mitään yhteyttä?

Tietysti etävanhempi voi ottaa rennommin, mutta lupauksista pitäisi mielestäni pitää kiinni. Ja etävanhempikin on vanhempi, ei sitä vanhemmuutta oikeasti voi vain heittää nurkkaan silloin kun on paha päivä. Entäs, jos lapsi menee omatoimisesti tapaamaan isäänsä ja isä sanoo, että ei isiä just nyt huvita, kun työpäivä oli niin huono?

Totta kai nämä asiat vaativat aikansa, mutta kun ei tuo mies tunnu tajuavan (keskusteluista huolimatta) niin tympii lapsen puolesta jo valmiiksi.

No kyllä mun mielestä 6kk vanhan vauvan isä saa päättää, että jos on ollut huono päivä, ei tule tapaamaan lasta. Ei se lapsi siitä rikki mene. Tietenkin sopimuksista pidetään kiinni(sitten kun selkeästi sovitte ne tapaamiset), mutta nythän itse annat avoimilla sopimuksilla hänen käyttäytyä näin.
Ja jos nyt ajatellaan lapsen ikää, niin aika kauan kestää että hän pettyisi jostain, eihän sun tarvitse vauvalle sanoa ääneen milloin isä on tulossa, varsinkin tiedät nyt miten hän toimii. Isomman lapsen kanssa tekisit ihan samoin, et lupaa mitään mistä et tiedä toteutuuko se. ja tietenkin sovitte etukäteen tapaamiset,joista yritetään pitää kiinni.

Jotenkin tuntuu ettet ihan nyt tajua missä mennään, isähän on vasta tutustumassa lapseen, ei sulla ole oikeutta määritellä mikä on hyvä isä, ja miten usein pitäisi tavata. Elät tulevaisuudessa, lapsi saa kasvaa vielä aika monta vuotta, että alkaa tajuta ajankulusta mitään, ja siitä että milloin viimeksi isä on käynyt.

Ja koska asutte erillään, ettekä ole suhteessa, niin kyllä mun mielestä se etäisä voi itse määritellä onko tarpeeksi hyvällä tuulella tullakseen tapaamaan lasta. Jos on ns.paskaa takana kokonainen viikko, miksi haluaisit sellaisen isän lapsesi lähelle?

Tulee selkeästi sellainen tunne, ettet tule lainkaan juttuun tämän miehen kanssa?
Miten teille tuli lapsi?

 

["Vieras"]

Aika outoja vastauksia olet saanut kyllä, taas näitä että miehet voi tehdä ihan mitä huvittaa... Jos lapsen isä on nyt päättänyt olla osa lapsen elämää niin tosiaan ihan virallista kautta sovitte tapaamis ajat. Kyllä sen miehenkin täytyy vastuuta ottaa eikä mennä mielensä mukaan jos haluaa tosiaan olla isä lapselle. Jos ei tapaamiset hänelle sovi niin voit ilmoittaa että ei tarvitse vaivautua laisinkaan.

 

[Sanna80]

Mun käy sitä miestä sääliksi! Jos hän itse on ottanut yhteyttä ja haluaa pitää yhteyttä lapseen, ni miten hitossa sä oot parin tapaamisen jälkeen jo noin kilari asian suhteen! Ei se lapsi osaa vielä isää kaivata ja odottaa etkä sä voi ihmettä odottaa mieheltä. Anna sen totutella pikkuhiljaa lapseen ja käydä tapaamassa omaan tahtiinsa. Mitä iloa sulle tai vauvalle on isästä jolla on ollut paska päivä ja on väsynyt ja pahalla tuulella?!?!? Tuolla kiukuttelulla karkotat miehen vaan pois lapsesi elämästä. Anna ajan kulua, miehen tottua lapseen ja uuteen vastuuseen ja sitten pikkuhiljaa sitä vastuuta lisää kun lapsi kasvaa ja alkaa jo tajuta asiasta jotain ja osaa jo kaivata isää. Tuo tivaaminen ja hilluminen ei auta kyllä mitään, päinvastoin!!!

 

["hmm"]

Varmaan ihan hyvä idea käydä lastenvalvojalla juttelemassa. Siellä sovitte kirjallisesti vaikka 1 päivä viikossa, milloin isä tapaa lastaan ja kun lapsi on vanhempi voi tapaamisia lisätä. Meillä ei tapaamiset onnistunut. Bio-isä käy kattomassa 1-2krt/vuodessa 2h kerrallaan 4,5v tyttöään minun luonani. Eipä tuo tyttö suostu menemäänkään bio isänsä kanssa mihinkään, kun näkevät niin harvoin. Mutta eipä tuo haittaa me ollaan kanssa erottu jo raskaus aikana, joten tyttö ei edes teidä muusta. On tyytyväinen nykyiseen perhetilanteeseen ja iskään ei kaipaa edes bio isää, mutta voi nähdä sitä kuitenkin joskus niin, että minä tai joku muu tuttu on hänen kanssaan.

 

["viera"]

[QUOTE="Vieras";27599391]Aika outoja vastauksia olet saanut kyllä, taas näitä että miehet voi tehdä ihan mitä huvittaa... Jos lapsen isä on nyt päättänyt olla osa lapsen elämää niin tosiaan ihan virallista kautta sovitte tapaamis ajat. Kyllä sen miehenkin täytyy vastuuta ottaa eikä mennä mielensä mukaan jos haluaa tosiaan olla isä lapselle. Jos ei tapaamiset hänelle sovi niin voit ilmoittaa että ei tarvitse vaivautua laisinkaan.[/QUOTE]

Mikä laki velvoittaa vanhempia ottamaan vastuun lapsestaan? Ei mikään. Jos isä ei huolehdi lapsesta, voi toivoa, että äiti ottaa vastuun. Tai toisinpäin. Jos kumpaakaan ei kiinnosta, viranomaiset määräävät lapselle huoltajan.

 

["..."]

[QUOTE="Vieras";27599391]Aika outoja vastauksia olet saanut kyllä, taas näitä että miehet voi tehdä ihan mitä huvittaa... Jos lapsen isä on nyt päättänyt olla osa lapsen elämää niin tosiaan ihan virallista kautta sovitte tapaamis ajat. Kyllä sen miehenkin täytyy vastuuta ottaa eikä mennä mielensä mukaan jos haluaa tosiaan olla isä lapselle. Jos ei tapaamiset hänelle sovi niin voit ilmoittaa että ei tarvitse vaivautua laisinkaan.[/QUOTE]

Peesi!

Ei todellakaan kuulu olla niin, että yksi tuuliviiri pyörittää koko perhettä, johon ei itse edes kuulu. Mies on lapsen isä ja olisihan hienoa, että lapsi saisi isänsä elämäänsä, mutta ei se homma nyt ihan noin pyöri! Samaa mieltä, että lastenvalvojalle sopimaan tapaamisajat ja muut asiat, niin saat itsekin elää omaa elämääsi lapsen kanssa.

 

["..."]

Mun käy sitä miestä sääliksi! Jos hän itse on ottanut yhteyttä ja haluaa pitää yhteyttä lapseen, ni miten hitossa sä oot parin tapaamisen jälkeen jo noin kilari asian suhteen! Ei se lapsi osaa vielä isää kaivata ja odottaa etkä sä voi ihmettä odottaa mieheltä. Anna sen totutella pikkuhiljaa lapseen ja käydä tapaamassa omaan tahtiinsa. Mitä iloa sulle tai vauvalle on isästä jolla on ollut paska päivä ja on väsynyt ja pahalla tuulella?!?!? Tuolla kiukuttelulla karkotat miehen vaan pois lapsesi elämästä. Anna ajan kulua, miehen tottua lapseen ja uuteen vastuuseen ja sitten pikkuhiljaa sitä vastuuta lisää kun lapsi kasvaa ja alkaa jo tajuta asiasta jotain ja osaa jo kaivata isää. Tuo tivaaminen ja hilluminen ei auta kyllä mitään, päinvastoin!!!

:O

Se on mies eikä lapsi! Ei sitä tarvitse paapoa.