Toggle sidebar

HERMOT MENEE TUON 11 VUOTIAAN KANSSA! Onko teillä muilla tämmöistä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
JOKA hemmetin asiaan sanoo vastaan, ei tottele käskyjä kuin ehkä seitsemännellä kehotuksella ja väkättää vastaan. Joka päivä saa kiristää ja uhkailla. Välillä ei toimi vasta kuin isänsä on TODELLA lujaa ja käskevästi karjaissut.
Kun minä olen koneella, tulee viereen tuoliin istumaan ja oikein sillai VITUN ärsyttävällä näsäviisaan äänellä kysyy; Mitä säkin luulet sieltä etsiväsi? Mitä sä tommosia luet jne.

Väittää, että minä jäkätän ja valitan jatkusvasti. (Niin kai teenkin, mutta kun tuolle ei normi puhe auta ). Ei tottele, niskottelee ja muljauttelee silmiään ja nakkelee niskojaan joka asiaan.

Jumankauta huokaisen helpotuksesta kun koulu alkaa ja tuo on monta tuntia putkeen pois kotoa :ashamed:...

Onko teillä muilla ollut tämmöistä? Kuinka kauan tämä kestää? :headwall:
 
No, jos kyseessä on poika niin sitten tulee väärää sukupuolta mutta itselläni oli tuossa iässä esimurrosikä, joka oli paljon pahempi kuin se "varsinainen". Äitini ei varmaankaan ikinä myöntäisi, mutta sen on täytynyt vähintään ajatella noin hetkittäin....

Se kesti ehken vuoden, tai ei sitäkään koska kuudennella olin jo rauhallinen viilipytty.
 
Ah..mulla on aivan ihanat lapset rakastan jokaista, mutta miksi, oi miksi mulla on niin mahdoton 11-vuotias rinsessa?! Vakiovastaukset ovat "mitä sitten!?" "Ei kiinnosta!" "En varmana tee/mee/usko" Oikeasti tässä taloudessa asuu myös 15-vuotias teini, joka on itse enkeli, kun vertaa nuorempaan sisarukseensa.

Niin saakelin ärsyttävää, kuin neitosen käytös on, niin vielä ärsyttävämpää on se, etten ymmärrä, en mitenkään päin, mitä teen väärin ja missä olen hoitanut niin vikaan, että on niin erimaata isosiskonsa kanssa?!

Toisaaltaan..olen salaa ylpeä (vaikka kauhuissani) sillä tiedän, että tuon neidin jaloille ei tallo ikinä koskaan kukaan. Yksikään mies ei todennäköisesti tule tyttöä ovimattona pitämään..toivottavasti tyttökään ei näin aio miehille tehdä (pahoin kyllä pelkään).

Kyllä..osaa olla ivallinen ja tietää tasan mistä naruista vetää, että höyrynousee korvista, MUTTA jos totta puhutaan meidän perheessä kukaan ei pidä niin hyvää huolta koirastamme kuin hän. Tykkää leikkiä/leikittää pienempä lapsia ja ottaa heidät huomioon. Tuntee varmaan jokaikisen naapurin ja on sosiaalinen kuin mikä, muistaa koirien ja kummien kaimojen nimet. Auttaa kotona paljon ja omaa hyvän huumorintajun.

Koettelee rajoja ja rakkautta, mutta niin kuuluukin. Mistäs muuten tietäisi että oikeasti rakastan? Ja niinkuin olen tytölleni sanonut "Siinä vaiheessa kun mua ei kiinnosta enää pätkääkään mitä teet ja minne meet, niin siinä vaiheessa tiedät etten enää rakasta. JOTEN kun tässä raivoan ja vedän rajoja niin se johtuu vaan siitä että niin paljon rakastan ja VÄLITÄN."

Jahei..pakkohan niiden on tapella, jotta haluaisivat muuttaa omilleen ja tietäisivät, ettei se vanhempi mihinkään katoa..vaikka ei saman katon alla asuttaisi..ei ne muuten edes uskaltaisi omille siivilleen lähteä ;)
 
Toiset lapset vaan on PALJON vaikeampia kuin toiset. Minulla toinen lapsista liitelee kepeästi ja sulavasti kuin onnen keiju läpi elämän ja toiselle näyttää kasautuvan kaikki riiviömäisyys. En ole keksinyt muuta kuin sen, että yritän suhtautua rauhallisesti ja ottaa murkusta "vapaata" välillä. Vapaa tarkoittaa sitä, että harrastan itse jotakin kivaa ja murkku on omissa menoissaan/ vanhempani hoitavat. Sen olen huomannut, että liika tiukkuus ei poikaan auta, vaan sopiva sekoitus järkähtämättömyyttä ja joustavuutta.
Tsemppiä...
 
"ei tottele käskyjä "

Mitä jos aloittaisit vaikka nostamalla lapsen koiran asemasta ihmisen asemaan.

Lapsesi on esiteini eli toisin sanoen lapsi ei kykene hallitsemaan käytöstään täysin vaikka kuinka karjuisitte vieressä ja käskyttäisitte. Suosittelen ihan puhetta, keskustelua jne. Lapsesi ei ole enää vain pikkulapsi, jota ohjataan sujuvasti haluttuun suuntaan ja saadaan hiljaiseksi sormia napauttamalla. Hän saattaa kaivata jo toisen tasoista keskustelua angstaamisensa vastapainoksi.

Istutte pöydän ääreen ja kerrot noita asioita, jotka hänen käytöksessään sinua ärsyttää ihan käytetystä kielestä tottelemattomuuteen ja välinpitämättömyyteen
 
Ap ihan kuin meidän 9v poika! Tätä on jatkunut nyt vuoden verran, samaa meillä mietitään että miten kauan mahtaa kestää :( Nyt on viikon tietsikkakielto menossa, kun mikään muu ei auttanut kun ei lopettanut pelaamista vaikka piti mökille lähteä, väkisin sitten suljettiin ja mies raahasi pojan autoon (hetken mökötti autossa, sitten alkoi tavallinen riehakas meno, ja mökillä sillä oli tosi hauskaa).
 
Meillä on kovin kiltti 11 vuotias poika. Kyllähän se aukoo päätään tämän tästä ja viisastelee, mutta tottelee kumminkin. Se, mikä hieman ärsyttää, on se sen tapa holhota meitä ja esittää aikuista.
 
'Kunnioita isääsi ja äitiäsi'.. kyllähän tuota pientä murrosiän alkuun kuuluvaa niskoittelua on havaittavissa, mutta olen kitkenyt alkuunsa vanhempia kohtaan tapahtuvan huonokäytöksisyyden. En salli näsäviisautta, mun edessäni joutuu nöyrtymään jos yrittääkin. Muuten meillä kyllä saa näyttää jos on paha päivä, taikka muuten maailma kaatuu niskaan, mutta vittuilut loppuu alkuunsa!
 
"Ihanaa" kuulla, että muillakin on saman suuntaisia ongelmia.
Tuolla kun joku kehotti ottamaan lapsen pois koiran asemesta, niin tarkoitin tällä "käskyttämisellä" esim joka ilta toistuvia rutiineja; hammaspesu, suihku jne. Ei toimi vaikka kymmenettä kertaa käsken. Venuu vaan koneella, kirjan vieressä, pleikalla kunnes kihisen kiukusta ja lastelen kaikki mieleeni tulevat uhkailut. Tyyliin, klo on puoli yksi yöllä, eikä lapsi ole vieläkään pessyt hampaitaan tai tee elettäkään hankkiakseen nukkumaanmenoa, uhkailen, että jää viikkoraha saamatta ja se ja se kiva kokematta. Lopulta huokaisee, että miksi häntä on rangaistu NOIN ikävällä ja epäreilulla äitillä ja menee jupisten / sadatellen iltahommiinsa.

Mä olen vaan NIIN väsynyt tähän käskemiseen ja komenteluun, luulisi nyt että vitosluokalle menevä jo hiukan tajuaisi itsekin, että tapoja joita on noudatettu 11 vuotta, noudatetaan edelleen ilman että KOKO ajan jompi kumpi vanhemmista käskee tai patistaa...
 
löysimpä tällaisen vanhan viestin kun googletin aiheesta =) pakko vaan sanoa että on niiiiiin samat ongelmat ja olotilat itellä kun tuntuu että joka päivä ja aamusta iltaan juuri tuollasta, yksinkertaisesti EI TOTTELE. ei vaikka sanot ja pyydät kauniisti monen monta kertaa, ei vaikka jankutat ja ei vaikka karjaisisit. Plus valehtelua yms. Tosi voimaton olo vähän väliä.
 
Mä annan kellonajan ja silloin pitää pleikka tms olla kiinni. Huomautus kerran.. odotan viis minuuttia. . Jos ei toimi huomautan taas ja kerron sammuttavani itse koneen tms. Viis minsaa ja ei toimintaa = naks.
Jos vielä kitistään niin kävellään käsikädessä tekemään homma.. ei oo meillä jaksettu viikkoo enempää taistella.
Toki joustamaan ja neuvotellaan, mut ei hygieniasta / terveys jutuissa.
 
entäs jos se lapsi laittaa hanttiin kun koitat kävellä käsi kädessä tekeen asioita..? meillä niin ja huutaa ja haukkuu... ja esim kokeeseen lukemisesta voi vaan sanoa että EN LUE. mitäs sitten? tai kun laitat rauhoittumaan omaan huoneeseen, kulkee perässä pois sieltä, avaa ovee, kulkee vieressäs ja suu käy kokoajan, mitäs sitten? sitten kun on pienempiä sisaruksia, kauheaa kuunnella sitä raivoa jatkuvasti =(
 
Minusta sekin voi pahentaa oloa jos luulee, että vanhemmat ei välitä yhtään (kokemusta on). Joten en en siis halua komentaa tai määrätä, mutta ehkä kannattaisi koittaa puhua vaikka, että oikeasti välittää, vaikka välillä (esim. huutaa). Kyllä se lapsikin varmaan sisimmässään välittää vanhemmistaan ja haluaa auttaa heitä, kunhan vanhemmatkin on mukavia edes välillä (:
 
Alkuperäinen kirjoittaja "vieras":
JOKA hemmetin asiaan sanoo vastaan, ei tottele käskyjä kuin ehkä seitsemännellä kehotuksella ja väkättää vastaan. Joka päivä saa kiristää ja uhkailla. Välillä ei toimi vasta kuin isänsä on TODELLA lujaa ja käskevästi karjaissut.
Kun minä olen koneella, tulee viereen tuoliin istumaan ja oikein sillai VITUN ärsyttävällä näsäviisaan äänellä kysyy; Mitä säkin luulet sieltä etsiväsi? Mitä sä tommosia luet jne.

Väittää, että minä jäkätän ja valitan jatkusvasti. (Niin kai teenkin, mutta kun tuolle ei normi puhe auta ). Ei tottele, niskottelee ja muljauttelee silmiään ja nakkelee niskojaan joka asiaan.

Jumankauta huokaisen helpotuksesta kun koulu alkaa ja tuo on monta tuntia putkeen pois kotoa :ashamed:...

Onko teillä muilla ollut tämmöistä? Kuinka kauan tämä kestää? :headwall:
Click to expand...
Itselläni on ollut samanlaista...hain apua perhe neuvolasta he kehottivat positiivisen huomaamiseen kehumiseen ja kannustamiseen......itse huomasin että meidän suhdetta pitää vahvistaa ja minun tulee kuunnella ja huomioida poikani mielipiteet.....viettää enemmän kivaa aikaa yhdessä joskus vaan olla yhdessä ilman mitään vaatimuksia......ja rupeeahan se alku teini ikä jo pikkuhiljaa...silloin kuuluukin kapinoida...ollaan isoja ja pieniä...pitää jotenkin yrittää ymmärtää ja pitää kiinni muutamasta säännöstä ja nekin voidaan tehdä yhdessä....aion yrittää ja tehdä parhaani nämä ovat rankkoja aikoja sekä lapselle että vanhemmalle mutta lapselle todella tärkeä aika tulevalle elämälle....vanhempana meidän velvollisuus on yrittää parhaamme
 
Jos lapsella on epäkunnioittava asenne vanhempiin, niin ei sen kanssa pidä lähteä kinastelemaan eikä varsinkaan katsoa sitä epäkunnioittavuutta sormien välistä, jos haluaa olla auktoriteetti lapselle.

Sen sijaan sille pitää todeta, että sinä tottelet, tai seuraa sitä ja sitä. Juuri niin armeijassakin tehdään. Ei siellä jäädä kinastelemaan alaisten kanssa, vaan jos alainen ei tottele, niin ensimmäinen vaihtoehto on tiukka puhuttelu, ja jos se ei auta, niin laitetaan sellaiset painostuskeinot tiskiin, että tottelunhalut lopulta löytyvät. Alkaen vaikka punnerruksista ja kasarmin ympärijuoksusta, jatkuen poistumiskieltoon, putkaan, lisäpalvelukseen, oikeusjuttuun jne.

Auktoriteetin ylläpitämiselle on pahinta mahdollista myrkkiä se, että auktoriteetti sallii itseensä kohdistuvan nenäkkyyden ja halveksunnan .
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
'Kunnioita isääsi ja äitiäsi'.. kyllähän tuota pientä murrosiän alkuun kuuluvaa niskoittelua on havaittavissa, mutta olen kitkenyt alkuunsa vanhempia kohtaan tapahtuvan huonokäytöksisyyden. En salli näsäviisautta, mun edessäni joutuu nöyrtymään jos yrittääkin. Muuten meillä kyllä saa näyttää jos on paha päivä, taikka muuten maailma kaatuu niskaan, mutta vittuilut loppuu alkuunsa!
Click to expand...
kuinka paat sen vittuilun loppumaan?konkreettisia neuvoja etsin
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Similar threads

V
Vanhemmat eri mieltä kasvatusasioista. Onko teillä muilla tämmöistä?
Viestiä
3
Luettu
454
Aihe vapaa
Horse Dick
H

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa