V
"vieras"
Vieras
Äitienpäivänä 2006 Hesarissa julkaistiin seuraava juttu, kopsailenpa sen nyt tänne:
Heidi Jalid hoitaa yksin seitsemää lastaan
Äitienpäivänä käydään mäkkärissä. Se on luksusta.
JouniKantola
Helsingin Sanomat
Heidi Jalidin kotona on päivän hiljainen hetki. Kaksi vanhinta lasta on koulussa kolme päiväkodissa ja perheen kuopus Safiya nukahtaa imettyään mahansa täyteen. Yhdeksänvuotiaan Yasimin kanssa on käyty yhdessä lääkärissä ja hän on saanut luvan jäädä kotiin. Poika pitelee nukkuvaa vauvaa tottuneesti sylissään.
Heidi Jalid on 31-vuotias yksinhuoltaja. Lapsilla on kolme eri isää. Minäkin unelmoin aikanaan perheestä, jossa olisi yksi isä ja oltaisiin aina yhdessä. Elämä nyt ei vain mennyt sitä tietä, Jalid sanoo. Hän kertoo olevansa itse suuresta perheestä ja halunneensa paljon lapsia jo nuorena.
Lapset ovat syntyneet minun ja miesteni rakkaudesta. Rakkaus ja miehet ovat lähteneet lapset pysyvät.
Isät tapaavat lapsiaan satunnaisesti ja osallistuvat kukin tavallaan. Kasvatuksellinen vastuu on kuitenkin minulla, Jalid toteaa.
Arki käy työstä seitsemän lapsen äidille. Kun lapset ovat koulussa ja päiväkodissa, Heidi käy vauvan kanssa kaupassa ja hoitelee asioita. Koulun jälkeen äiti kulkee mukana harrastuksissa. Omaa autoa ei ole, vaan matkat tehdään julkisilla. Illalla syödään yhdessä ja katsotaan Salatut elämät, jonka jälkeen on vuorossa iltapesut ja nukkumaan meno. Yhdeksältä ollaan jo pedissä ja viimeistään kymmeneltä kaikki lapset nukkuvat.
Meillä on tällaisia rutiineja, ettei joka asiasta tarvitse neuvotella erikseen.
Ruoanlaittoon ja siivoamiseen lapset osallistuvat innokkaasti. Imuroimisesta jopa tapellaan.
Äitiys on kaikki kaikessa Heidi Jalidille. Lasten tekemisen ohessa hän on opiskellut lähihoitajaksi, mutta työelämään ei ole vielä kiirettä. Lasten kuvat ovat näkyvästi esillä olohuoneen seinillä ja kirjahyllyn hyllyt on täytetty pelkillä valokuva-albumeilla. Kaikki Jalidin kodissa viestittää lapsista.
Pienet asiat ovat niitä suuria. Me nauramme paljon, kun lapset ovat eri ikäisiä ja heittävät niin erilaista juttua. Sitten jotkut apupyörien jättämiset, maitohampaat ja matseissa tehdyt maalit ovat niitä päivän kohokohtia. Raskaita päiviä ovat ne, jolloin lapset riitelevät keskenään tai lapsia joutuu komentamaan jatkuvasti. Jos vaikka kauppareissu meinaa karata käsistä ja pitää kauheasti julkisesti komentaa, niin se väsyttää.
Mutta useimmiten arki sujuu. Lapset tietävät, että jos reissut menevät huutamiseksi ja äiti on pahalla tuulella, Linnanmäki tai Särkänniemi jää väliin.
Äitienpäivänä Heidi saa lasten itse tekemiä lahjoja. Lapset käyvät myös ostamassa valmiskakun aamuksi ja laulavat äidin hereille. Päivä vietetään yhdessä ja mennään kaupungille syömään. Mäkkäriin, se on meidän perheelle luksusta, Jalid nauraa.
Heidi Jalid hoitaa yksin seitsemää lastaan
Äitienpäivänä käydään mäkkärissä. Se on luksusta.
JouniKantola
Helsingin Sanomat
Heidi Jalidin kotona on päivän hiljainen hetki. Kaksi vanhinta lasta on koulussa kolme päiväkodissa ja perheen kuopus Safiya nukahtaa imettyään mahansa täyteen. Yhdeksänvuotiaan Yasimin kanssa on käyty yhdessä lääkärissä ja hän on saanut luvan jäädä kotiin. Poika pitelee nukkuvaa vauvaa tottuneesti sylissään.
Heidi Jalid on 31-vuotias yksinhuoltaja. Lapsilla on kolme eri isää. Minäkin unelmoin aikanaan perheestä, jossa olisi yksi isä ja oltaisiin aina yhdessä. Elämä nyt ei vain mennyt sitä tietä, Jalid sanoo. Hän kertoo olevansa itse suuresta perheestä ja halunneensa paljon lapsia jo nuorena.
Lapset ovat syntyneet minun ja miesteni rakkaudesta. Rakkaus ja miehet ovat lähteneet lapset pysyvät.
Isät tapaavat lapsiaan satunnaisesti ja osallistuvat kukin tavallaan. Kasvatuksellinen vastuu on kuitenkin minulla, Jalid toteaa.
Arki käy työstä seitsemän lapsen äidille. Kun lapset ovat koulussa ja päiväkodissa, Heidi käy vauvan kanssa kaupassa ja hoitelee asioita. Koulun jälkeen äiti kulkee mukana harrastuksissa. Omaa autoa ei ole, vaan matkat tehdään julkisilla. Illalla syödään yhdessä ja katsotaan Salatut elämät, jonka jälkeen on vuorossa iltapesut ja nukkumaan meno. Yhdeksältä ollaan jo pedissä ja viimeistään kymmeneltä kaikki lapset nukkuvat.
Meillä on tällaisia rutiineja, ettei joka asiasta tarvitse neuvotella erikseen.
Ruoanlaittoon ja siivoamiseen lapset osallistuvat innokkaasti. Imuroimisesta jopa tapellaan.
Äitiys on kaikki kaikessa Heidi Jalidille. Lasten tekemisen ohessa hän on opiskellut lähihoitajaksi, mutta työelämään ei ole vielä kiirettä. Lasten kuvat ovat näkyvästi esillä olohuoneen seinillä ja kirjahyllyn hyllyt on täytetty pelkillä valokuva-albumeilla. Kaikki Jalidin kodissa viestittää lapsista.
Pienet asiat ovat niitä suuria. Me nauramme paljon, kun lapset ovat eri ikäisiä ja heittävät niin erilaista juttua. Sitten jotkut apupyörien jättämiset, maitohampaat ja matseissa tehdyt maalit ovat niitä päivän kohokohtia. Raskaita päiviä ovat ne, jolloin lapset riitelevät keskenään tai lapsia joutuu komentamaan jatkuvasti. Jos vaikka kauppareissu meinaa karata käsistä ja pitää kauheasti julkisesti komentaa, niin se väsyttää.
Mutta useimmiten arki sujuu. Lapset tietävät, että jos reissut menevät huutamiseksi ja äiti on pahalla tuulella, Linnanmäki tai Särkänniemi jää väliin.
Äitienpäivänä Heidi saa lasten itse tekemiä lahjoja. Lapset käyvät myös ostamassa valmiskakun aamuksi ja laulavat äidin hereille. Päivä vietetään yhdessä ja mennään kaupungille syömään. Mäkkäriin, se on meidän perheelle luksusta, Jalid nauraa.
Salkkareita en ymmärrä, mutta eipä kaikkea tarvikaan 
