Hevostelusta - kertokaa harrastajat!?

[ei jummarra]

Olen itse ollut hevosen selässä elämäni aikana tasa kaksi kertaa; kerran lapsena ja kerran aikuisena. Kummallakin kerralla suurinpiirtein kauhusta kankeana. Ei tullut mitään flowfiiliksiä siis.

Siksi kysynkin, kun useasti olen pohtinut, mikä siinä hevostelussa niin oikein viehättää ja koukuttaa? Mikä siinä on niin mahtavaa sitten? Useat kaveritkin facessa hehkuttaa ja postaa (mun silmääni) tosi tylsiä kuvia kopukasta edestä, takaa, sivulta. Välillä on joku rastastamassa. Hevonen siellä, hevonen täällä. Ratsastustunneista hehkutetaan, miten "Jollella" mentiin sitä tai tätä ja se teki sitä. En vaan totaalitajua sitä "juttua" joten voisko joku mulle selventää??

 

[ei jummarra]

Niin siis että mikä siinä on niin fantastista?

 

["hmm"]

No onhan se aika hieno tunne kun saat niinkin ison eläin kuin hevonen on niin tekee mitä pyydät... Ja varsinkin kun saat sen esim. kulkemaan muodossa ja pysähtymään vatsalihaksia jännittämällä yms yms.

 

["moi"]

Olen harrastanut ratsastusta lapsena.
Mutta en ole kymmeneen vuoteen hevosen selässä ollut.

Sen sijaan on ihan turha kysyä mikä siinä on niin fantastista. Jos sinä et sitä itse pysty kokemaan, niin et sitä myöskään ymmärrä selitettynä. Mikä joidenkin mielestä on niin hyvää pinaatissa, toisista paahtoleivässä.
Jotkut tykkää, jotkut ei.

Tuskin nyt kuitenkaan kellekkään mikään taikasauvan isku, kun istutetaan hevosen selkään. Siinä täytyy olla halu oppia ratsastamaan, että siitä voi saada mitään irti.
Sen sijaan, sinä tunnut ennemminkin olevan jotenkin "mustasukkainen" hevosille kavereistasi.

 

[meah]

Varmaan just se fiilis, kun saat sen useamman sata kiloa pakovietillä siunattua pihvilihaa toimimaan just sun mielen mukaan ihan uskomattoman pienillä eleillä.
Yhteyden ja yhteisymmärryksen tunne jonkun sellaisen kanssa, jonka kanssa lähtökohtaisesti ei ole mitään yhteistä kieltä. Luottamus ihmisen ja eläimen välillä.

Ja ainakin mulle myös varmaan se vauhti ja vaara, mistä joku muu repii riemua esimerkiksi moottoripyöräilyssä.

Mutta ihmisillä on erilaisia mielenkiinnon kohteita, ei se kaikkien laji ole. En mäkään ymmärrä viehtymystä jossain muumikippojen keräilyssä, mutta suon sen ilomielin niille, jotka siitä tykkää.

 

["sori"]

Mut missä vois aikuinen aloittaa ratsastusharrastuksen? Onko aikuisille jotain alkeisryhmiä?

 

["Samu"]

[QUOTE="sori";30342435]Mut missä vois aikuinen aloittaa ratsastusharrastuksen? Onko aikuisille jotain alkeisryhmiä?[/QUOTE]

On ainakin pk-seudulla. Varmaan muuallakin. Ota yhteyttä lähimpään ratsastustalliisi ja kysy.

 

[Lispetti harmaana]

Meah jo vastasikin aika tyhjentävästi...


Mä ihastuin jo skidinä hevosiin ja harrastin ridausta ja talleilua ihan aktiivisesti.
Hevonen eläimenä kiehtoi/kiehtoo mua, ja kaikki oheishärpäke siinä sivussa. Opin aikoinaan myös valjastamaan pollen kärrin eteen. Ajelussa on erityistä tunnelmaa. (ehkä jotain ennen ajan tuntua jopa)

Jotkut ovat kiinnostuneita/tykkää korista tai kissoista ja touhuilevat niiden kanssa kaikkea, toiset sitten vaikka hevosista. Ei siinä mitään sen kummempaa ole.

 

[TiiBii]

Se vaan tuntuu upealta!

Se iso ja karvainen otus joka selkeästi tunnisti sut kun taas tulit. Nuuhki ja tunki päätään lähemmäs saadakseen taputuksia ja silitystä. Sen korvien asennosta huomaa, että se odottaa jo käskyä. Ja kun hieman painat pohkeilla ja teet kantapäällä liikkeen, muuttuu tärisevä ravi keinutttavaksi laukaksi mikä saa vatsanpohjan perhosparven kutittelemaan hymyn kasvoille.

Mulle se siis on sosiaalinen kontakti upean eläimen kanssa ja lisäksi vauhdin hurmaa.

 

[leijona76]

Siinä on jotain niin rauhoittavaa ja rentouttavaa olla selässä. Oma lapsenikin muuttuu kun taikaiskusta päästessään talliin ja hepan selkään. Ei oo tietoakaan siitä ylivillistä koheltajasta.