N
nro 40
Vieras
Tyttömme osallistui ensimmäistä kertaa elämässään hippo-hiihtoihin. Hänellä oli alkuun kova jännitys siitä, että hän haluaa niin kovasti saada mitalin että entäs jos ei sitä tulekaan. Olimme etukäteen puhuneet asiasta, että hiihtää omaan tahtiinsa ja jos menee nurin niin rohkeasti vain ylös ja matka jatkuu. Luulimme, että kaikki osallistujat alle kouluikäisissä saavat mitalit.
Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, ja lasten ilo oli ylimmillään ja oma vuoro jännitti jokaista osallistujaa. Lähtö sujui jouhevasti, omaa tahtia maaliin saavuttiin ja hymy oli herkässä. Maalissa selvisi, että -03 syntyneistä eteen päin olevissa 3 ensimmäistä saavat mitalit ihan niin kuin kuuluukin. Jäimme kannustamaan muita ja odottelemaan tuloksia josko vauhti olisi ollut niinkin hurja, että ukille ja mummolle pääsisi soittamaan ihan mitali-hiihdosta.
Tulokset 6-vuotiaiden sarjassa otettiin käsin, joten ne olivat viimeiset jotka selvisivät kun muut ajat oli otettu koneella. Kun kaikki sarjat olivat ohitse ja viimeinenkin osallistuja päässyt maaliin, tuli 6-vuotiaiden lista seinälle. Siellähän se neidin nimi komeili kolmen ensimmäisen joukossa. Ajattelimme lisätä tytön iloa, emmekä kertoneet etukäteen, että hän on mitalinsa ansainnut. Kuuluttaja kuulutti kaikki 3 mitalistia palkintopallille, kuvia otettiin ja kaikki taputtivat. Ihan silmäkulma kostui itselläkin, kun näki toisen ilon miten pienestä se kuplii. Tytöt olivat jo laskeutumassa, kun kuulutus kävi, että on tullut virhe, ja nämä eivät ole 3 ensimmäistä. Uudet nimet tulivat saman tien, ja OIKEAT mitalistit nousivat aiempien viereen ja tylysti otettiin mitalit vääriltä kilpailijoilta pois kaulasta. Väärät tytöt laskeutuivat palkintopallilta päät painuneina, ilo ja riemu oli vaihtunut pettymyksen karvaaksi tunteeksi silmän räpäyksessä. Lähdimme autolle ja selvitimme tytölle, että ajat on menneet sekaisin ja hiihdit hyvin, se on pääasia. Itku pääsi tytöltä kotimatkalla, "Eikö niillä sedillä olisi ollut ylimääräisiä mitaleja, ettei olisi tarvinnut kaulasta viedä."
Niimpä, vanhempana olen jo ehtinyt totuttautua ajatukseen siitä, että lapselle tulee pettymyksiä elämässä eteen vaikka kuinka parhaansa yrittäisi, ja niistä huolimatta täytyy jatkaa eteen päin ja valaa lapseen uskoa omasta onnistumisesta ja katse luoda tulevaisuuteen. En olisi vain uskonut sitä, että pankin toimesta kohdataan ensimmäiset pettymykset elämässä, eikö tosiaan ollut kolmea ylimääräistä mitalia, että ei aikuisten ihmisten olisi tarvinnut lapsilta pois kaulasta palkontoja viedä?
Onneksi ehdimme ottaa monta valokuvaa kolmesta iloisesta tytöstä palkintopallilla, joten kotona niitä ihailemme vaikka mitali otettiinkin pois. Kyllä jäi pankin puolesta hävetys, ei voi muuta sanoa. Kuvittele omalle kohdalle tunne, saavutat ensimmäistä kertaa jotakin mistä olet haaveillut ja jännittänyt. Sitten se viedään pois. Onneksi on vielä monet hiihtokisat edessä, mutta jäi kyllä ensimmäisistä paha maku suuhun vanhemmille sekä lapselle suuri pettymys.
Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, ja lasten ilo oli ylimmillään ja oma vuoro jännitti jokaista osallistujaa. Lähtö sujui jouhevasti, omaa tahtia maaliin saavuttiin ja hymy oli herkässä. Maalissa selvisi, että -03 syntyneistä eteen päin olevissa 3 ensimmäistä saavat mitalit ihan niin kuin kuuluukin. Jäimme kannustamaan muita ja odottelemaan tuloksia josko vauhti olisi ollut niinkin hurja, että ukille ja mummolle pääsisi soittamaan ihan mitali-hiihdosta.
Tulokset 6-vuotiaiden sarjassa otettiin käsin, joten ne olivat viimeiset jotka selvisivät kun muut ajat oli otettu koneella. Kun kaikki sarjat olivat ohitse ja viimeinenkin osallistuja päässyt maaliin, tuli 6-vuotiaiden lista seinälle. Siellähän se neidin nimi komeili kolmen ensimmäisen joukossa. Ajattelimme lisätä tytön iloa, emmekä kertoneet etukäteen, että hän on mitalinsa ansainnut. Kuuluttaja kuulutti kaikki 3 mitalistia palkintopallille, kuvia otettiin ja kaikki taputtivat. Ihan silmäkulma kostui itselläkin, kun näki toisen ilon miten pienestä se kuplii. Tytöt olivat jo laskeutumassa, kun kuulutus kävi, että on tullut virhe, ja nämä eivät ole 3 ensimmäistä. Uudet nimet tulivat saman tien, ja OIKEAT mitalistit nousivat aiempien viereen ja tylysti otettiin mitalit vääriltä kilpailijoilta pois kaulasta. Väärät tytöt laskeutuivat palkintopallilta päät painuneina, ilo ja riemu oli vaihtunut pettymyksen karvaaksi tunteeksi silmän räpäyksessä. Lähdimme autolle ja selvitimme tytölle, että ajat on menneet sekaisin ja hiihdit hyvin, se on pääasia. Itku pääsi tytöltä kotimatkalla, "Eikö niillä sedillä olisi ollut ylimääräisiä mitaleja, ettei olisi tarvinnut kaulasta viedä."
Niimpä, vanhempana olen jo ehtinyt totuttautua ajatukseen siitä, että lapselle tulee pettymyksiä elämässä eteen vaikka kuinka parhaansa yrittäisi, ja niistä huolimatta täytyy jatkaa eteen päin ja valaa lapseen uskoa omasta onnistumisesta ja katse luoda tulevaisuuteen. En olisi vain uskonut sitä, että pankin toimesta kohdataan ensimmäiset pettymykset elämässä, eikö tosiaan ollut kolmea ylimääräistä mitalia, että ei aikuisten ihmisten olisi tarvinnut lapsilta pois kaulasta palkontoja viedä?
Onneksi ehdimme ottaa monta valokuvaa kolmesta iloisesta tytöstä palkintopallilla, joten kotona niitä ihailemme vaikka mitali otettiinkin pois. Kyllä jäi pankin puolesta hävetys, ei voi muuta sanoa. Kuvittele omalle kohdalle tunne, saavutat ensimmäistä kertaa jotakin mistä olet haaveillut ja jännittänyt. Sitten se viedään pois. Onneksi on vielä monet hiihtokisat edessä, mutta jäi kyllä ensimmäisistä paha maku suuhun vanhemmille sekä lapselle suuri pettymys.
