Hirsutismi

Geenit vaikuttaa tosi paljon asiaan, mutta meikäläisen vanhemmat molemmat sysisuomalaisia ja äidillä harvaa karvoitusta. Isä tosin oli muinoin vaaleaverikkö, mutta intin jälkeen rupesi hänen tukkansa tummenemaan, ja nykyään olisi ihan pikimusta ellei kasvaisi harmaita hiuksia... Liekö tällä mitään tekemistä oman karvoitukseni kanssa.


En huomannut, että kukaan olisi maininnut tuuheiden ja tummien sääri-, reisi-, alapää-, pers-, masu-, käsi-, nänni- ja viiksikarvojen lisäksi selkäkarvoja. Itselläni on noiden aiemmin mainittujen karva-aluiden lisäksi alaselässä n. 10x15cm kokoinen alue, jolla kasvaa muuhun yläkroppaan nähden viidakko.. ja karvat ovat tummia, näkyy helposti. Jos olisin mies, niin en kauheasti kiihottuis silitellessä alaselkää, tuntuu kuin silittäisi koiraa. :I

Säärikarvat on paksuja ja mustia, siitä ei ole kiistelemistä. Moneen kertaan nauranut kavereille, jotka valittavat omista "karvaisista" sääristään, että koittakaapa meikäläisen, ja kun silittävät minun säärtä niin se O_O -ilme kertoo kaiken olennaisen. Heti muuttuu ääni kellossa, se kaverin oma sääri ei ookkaan enää niin karvainen ;D
Reisissä ei onneks kasva kauheen tummaa karvaa, mutta karvoitusta on paljon.

Bikinialue.... tartteekohan ees kertoa kun kaikki tietää jo sanomattakin; pitkiä, tuuheita ja mustia karvoja, ja yltää ihan sisäreisiin asti. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Onneks iho sentään tottumassa sheivaukseen, ärtymys ja näpyt sheivauksen jälkeen vähentynyt kun ostin giletten semmosta sheivausgeeliä, joka muuttuu vaahdoksi. Mukaan vielä semmonen höylä, jonka pää taipuu. Toimii!

Tällä hetkellä kaikista eniten mua häiritsee selkäkarvojen lisäksi persaukkoa piirittävät karvat. Pakaroiden väli suorastaan pursuaa sitä. Ei kiva, ei ei. Kerran oon poistanu veetin kuumavahalla kaikki karvat persaukon alueelta, hyvin lähti mutta aikaa siihen meni ihan tolkuttomasti! Ja asento selin makuulteen lattialla ei ollut oikeen nannaa selkärangalle, kun piti kiemurrella jotta sais karvat veks.

Käsikarvat - tummat ja tuuheet. Vaalentanu niitä jollain Surgi nimisellä tökötillä, saa mm Stockmannilta. Makso 8,90, ja ekalla värjäyskerralla vaaleni, mutta seuraavat kerrat ei oo pahemmin vaalentanu ja vaaleista käsikarvoista kerkee nauttia korkeintaan viikon, jonka jälkeen tummuus palaa hiljalleen.. Ei ne käsikarvat pikimustia kuitenkaan enää ole. Sheivannu oon joskus, mutta korkeintaan 2 kertaa, jos oikein muistan. Sheivausta en enää alota, en taho sitä sänkeä käsiin. Nej nej.

MAHA.. miehillä "pornoviiva" on seksikäs, mutta että naisilla.. hyi hyi. Sitäkin vaalentanut tällä surgi mömmöllä, mutta huonosti vaalenee.

Nänneissä kasvaa onneksi vain yhdet "tietyt" karvat, ja aina saan ne helposti pois nyppimällä. Kasvaa hitaasti ja harvoin tarttee nyppästä.
Leuassa kasvaa muutama paksu ja karhea, musta karva. Lähtee pinseteillä, ei niistä kauheasti vaivaa ole kun näkyy vain tietyssä kulmassa kun kallistaa päätä.

Suupielissä olen viimeaikoina huomannut paljon karvaa, melko tummia sellaisia. Meikkivoide/puuteri ei värjää niitä. Oon miettinyt niiden nyppimistä, mutta pelkään että kasvaa paksumpina takaisin. Ja kyllä, sanoin sen! Väittäköön kuka tahansa muuta, että "ei ne kasva sheivauksen/nyppimisen jälkeen paksumpina ja tummempina takaisin blaa blaa", niin kyllä henkilökohtaisesti oon huomannut, että masukarvat oli 100x vaaleemmat ennen kuin aloitin epiloinnin ja sheivaamisen. "Karva ohenee ja vaalenee kun se on kasvanut", sano joku kerran. Jos ihan näsäviisaaks tässä aletaan, niin kyllähän se karva tässä tapauksessa kasvaa tummempana ja paksumpana takaisin, jos se kerta on "pinnalla" vaalentunut ja ohentunut! Hohhoijaa.

Ripset ja kulmakarvat on aina ollut tummat ja tuuheat, mutta näistä en valita ollenkaan! Samoin en myöskään tuuheista hiuksista.


Jos selviää, että sairastan hirsutismia, hyväksyn sen. Mutta lähinnä tässä häiritsee se, että vaivaan saa apua e-pillereistä, mutta kun näiden käytön lopettaa, alkaa karvan kasvu taas...

 

Geenit vaikuttaa tosi paljon asiaan, mutta meikäläisen vanhemmat molemmat sysisuomalaisia ja äidillä harvaa karvoitusta. Isä tosin oli muinoin vaaleaverikkö, mutta intin jälkeen rupesi hänen tukkansa tummenemaan, ja nykyään olisi ihan pikimusta ellei kasvaisi harmaita hiuksia... Liekö tällä mitään tekemistä oman karvoitukseni kanssa.


En huomannut, että kukaan olisi maininnut tuuheiden ja tummien sääri-, reisi-, alapää-, pers-, masu-, käsi-, nänni- ja viiksikarvojen lisäksi selkäkarvoja. Itselläni on noiden aiemmin mainittujen karva-aluiden lisäksi alaselässä n. 10x15cm kokoinen alue, jolla kasvaa muuhun yläkroppaan nähden viidakko.. ja karvat ovat tummia, näkyy helposti. Jos olisin mies, niin en kauheasti kiihottuis silitellessä alaselkää, tuntuu kuin silittäisi koiraa. :I

Säärikarvat on paksuja ja mustia, siitä ei ole kiistelemistä. Moneen kertaan nauranut kavereille, jotka valittavat omista "karvaisista" sääristään, että koittakaapa meikäläisen, ja kun silittävät minun säärtä niin se O_O -ilme kertoo kaiken olennaisen. Heti muuttuu ääni kellossa, se kaverin oma sääri ei ookkaan enää niin karvainen ;D
Reisissä ei onneks kasva kauheen tummaa karvaa, mutta karvoitusta on paljon.

Bikinialue.... tartteekohan ees kertoa kun kaikki tietää jo sanomattakin; pitkiä, tuuheita ja mustia karvoja, ja yltää ihan sisäreisiin asti. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Onneks iho sentään tottumassa sheivaukseen, ärtymys ja näpyt sheivauksen jälkeen vähentynyt kun ostin giletten semmosta sheivausgeeliä, joka muuttuu vaahdoksi. Mukaan vielä semmonen höylä, jonka pää taipuu. Toimii!

Tällä hetkellä kaikista eniten mua häiritsee selkäkarvojen lisäksi persaukkoa piirittävät karvat. Pakaroiden väli suorastaan pursuaa sitä. Ei kiva, ei ei. Kerran oon poistanu veetin kuumavahalla kaikki karvat persaukon alueelta, hyvin lähti mutta aikaa siihen meni ihan tolkuttomasti! Ja asento selin makuulteen lattialla ei ollut oikeen nannaa selkärangalle, kun piti kiemurrella jotta sais karvat veks.

Käsikarvat - tummat ja tuuheet. Vaalentanu niitä jollain Surgi nimisellä tökötillä, saa mm Stockmannilta. Makso 8,90, ja ekalla värjäyskerralla vaaleni, mutta seuraavat kerrat ei oo pahemmin vaalentanu ja vaaleista käsikarvoista kerkee nauttia korkeintaan viikon, jonka jälkeen tummuus palaa hiljalleen.. Ei ne käsikarvat pikimustia kuitenkaan enää ole. Sheivannu oon joskus, mutta korkeintaan 2 kertaa, jos oikein muistan. Sheivausta en enää alota, en taho sitä sänkeä käsiin. Nej nej.

MAHA.. miehillä "pornoviiva" on seksikäs, mutta että naisilla.. hyi hyi. Sitäkin vaalentanut tällä surgi mömmöllä, mutta huonosti vaalenee.

Nänneissä kasvaa onneksi vain yhdet "tietyt" karvat, ja aina saan ne helposti pois nyppimällä. Kasvaa hitaasti ja harvoin tarttee nyppästä.
Leuassa kasvaa muutama paksu ja karhea, musta karva. Lähtee pinseteillä, ei niistä kauheasti vaivaa ole kun näkyy vain tietyssä kulmassa kun kallistaa päätä.

Suupielissä olen viimeaikoina huomannut paljon karvaa, melko tummia sellaisia. Meikkivoide/puuteri ei värjää niitä. Oon miettinyt niiden nyppimistä, mutta pelkään että kasvaa paksumpina takaisin. Ja kyllä, sanoin sen! Väittäköön kuka tahansa muuta, että "ei ne kasva sheivauksen/nyppimisen jälkeen paksumpina ja tummempina takaisin blaa blaa", niin kyllä henkilökohtaisesti oon huomannut, että masukarvat oli 100x vaaleemmat ennen kuin aloitin epiloinnin ja sheivaamisen. "Karva ohenee ja vaalenee kun se on kasvanut", sano joku kerran. Jos ihan näsäviisaaks tässä aletaan, niin kyllähän se karva tässä tapauksessa kasvaa tummempana ja paksumpana takaisin, jos se kerta on "pinnalla" vaalentunut ja ohentunut! Hohhoijaa.

Ripset ja kulmakarvat on aina ollut tummat ja tuuheat, mutta näistä en valita ollenkaan! Samoin en myöskään tuuheista hiuksista.


Jos selviää, että sairastan hirsutismia, hyväksyn sen. Mutta lähinnä tässä häiritsee se, että vaivaan saa apua e-pillereistä, mutta kun näiden käytön lopettaa, alkaa karvan kasvu taas...

Minkä ikäinen muuten olet? huh toisaalta helpoitus lukea tuota sinun tekstiä koska minulla on tasan tarkkaan nuo samat ongelmat ja vaikuttaa paljon itsetuntoon!

 

Mulla alkoi tulla sellaista fyysistä pahoinvointia mun karvoista. Oksennusta yms, ja muutenkin kauhean paha olo. Mulle on tullut karvafobia, inhoan karvoja ihan järkyttävän paljon. Jos näen karvaisen ihmisen (sukupuolella ei väliä), mua alkaa kuvottaa (jos karvainen ihminen on lihava tai ruma). Kuullostaa überpinnalliselta, ("EI OLE KOIRAA KARVOIHIN KATSOMINEN!") mutta en voi sille itse mitään. Ja tuo karvakompleksi on jotenkin aiheuttanut myös lihavuuden ja alastomuuden kammoksumisen.

No, kävin sitten äiskän kanssa gynellä pariin kertaan juttelemassa ja jotain vakuutusyhtiön kanssa säädeltiin ja, TADAA: Vakuutusyhtiö antoi maksusitoomuksen, jotta pääsen lääkärille laserhoitoihin maksamatta itse mitään. (Saan käydä hoidoissa "tarvittavan määrän" ja kun yksi hoitokerta minun karvaisuusprosenteillani maksaa noin tonnin, joten ihan merkittävästä summasta on kyse). Oon nyt käynyt kolme kertaa, ja kaikki alueet nenän alapuolelta on käsitelty. Luulen, että varmaan vielä ainakin toiset kolme kertaa joudun käymään. Ihan hemmetisti se sattuu, etenkin bikiniraja, vaikka käytössä onkin joku Alexander-tekniikka, joka on joku huippu-uusi ja "kivuton" menetelmä. Tai sitten olen vaan herkkä kivulle, tiedä sitä.

Aloitan hormonipillerit ehkä joskus hämäräisessä tulevaisuudessa, sitten kun pituuskasvu on varmasti loppu. Jos teillä tai teidän karvaisilla kersoillanne a) psyykkisiä oireita karvaisuudesta! ja b) joku sairausvakuutus, koittakaa ihmeessä saada maksusitoomusta laserhoitoihin.

 

Joo ite oon just täyttämäsä 18v, kauhulla odotan sitä "ihanaa" baarireissua ja niitä katseita. "Apua, huomasko joku mun partakarvat?! entäs pulisongit?" Enkä todellakaan uskalla nukkua kenenkään miespuolisen vieresä ku pelkään että se parransänki huomataan ja sehä se vasta inhottas, mutta voin myöntää että kyllä sitä kosketusta ja lämpöä tarvittisin, jopa minä. Ei sitä yksin jaksa koko elämää olla. Uimahallit ja kaikki yleisetrannat ehdoton Ei Ei.

Nii itelä alko nää ongelmat siinä 13-vuotiaana ja nyt ei puhuta mistään nukkakarvasta eeei todellakaan. Jumankavita jos parran jättää aamula ajamatta nii koko kylä tietää siitä! Ei mitenkään mieltänostattavaa tää joka päivänen parran/pulisonkien ajaminen/ nyppiminen, ihoki alkanu kärsimään siitä, punottaa haavoja tulee helposti tosi ärtysän näkönen..:/ ... nooh eihä mulla koskaan mitään suhdetta ole ollu ku häpeen niin helvetisti tätä karvasta olemustani.. Maha/sääret/reidet(myös takana)/kädet/alapään karvotus/navanympärys/persuksen päällä oleva notko siinäki karvaa! näytän ihan gorillalta muutenki.

Ei joo tosiaan ole mitenkään naisellinen olo ja joo kyllä on vähän ylipainoa ja mää pudottaisin sitä jos tää ihra nyt sattuis vaa haluamaan lähtee tästä mihkään, mutta ei nii ei ja kaikki pakkaantuu tulemaan toho mahan kohale tällänen omena ku olen, ja toinen mikä vituttaa on mun alapää, joka ei todellakkaan ole kaunis; liian suuret uloimmathäpyhuulet, siis ihan tosi se näyttää ihan viien lapsen äitin karvalaukulta (en halua haukkua ketään! täähä on vaan sanonta!) naurakaa vaa jos naurattaa mua ei ainakaa... ja rinnat MITKÄ rinnat, kummatki ihan selvästi eriparia ja en valehtele, tää ei ole mun pienen pääni tuotosta. Eli kaikenkaikkiaan näytän iha mieheltä..

Kaikkee oon yrittäny kuntoilun lisäämistä, ruuantarkkailua, syön kerran tai 2 päiväsä, en mitenkään liikaa vaan sopivasti, karkkeja joskus jos rahatilanne sallii (mikä harvoin sallii...) Noh tähänhä mää oon vasta keksinykki ratkasun ja se on alkoholi! Mukava nautinto aine joka mukavasti kadottaa estot .. ei oo hääviä ei :/

 

On kiva lukea, että monilla muillakin on sama tilanne. Runsas tumma karvoitus on minulle ollut aina asia, jonka kanssa olen paininut.

En niin, että haluaisin kaikkia karvoja pois. En halua olla karvaton. Siksi en missään tapauksessa menisi esimerkiksi laserhoitoihin! Tummat ihokarvat ovat osa minäkuvaani, naisellisuuttani. Ne alkoivat kasvaa murrosiässä ja olivat pian samanlaiset kuin äidilläni. Kauniilla ja erittäin tyylikkäällä naisella, joka ajoi ne säännöllisesti, piti ajelua samantapaisena pikkujuttuna kuin meikkaamista tai hiusten muotoilua kampaajalla, eikä tehnyt asiasta numeroa.

Äitini oli kaunis karvoineen. Vaikka hän ajoi ne pois ja oli hameissaan siis vaalein säärin vaaleissa sukkahousuissa, tiesin, että hänellä on luonnostaan hyvin karvaiset sääret. Ihana tumma tukka ja upeat kulmakarvat ja ripset liittyvät siten mielessäni tummaan karvoitukseen.

Nyt kärsin karvoistani, koska ne eivät sovi yhteiskunnan kuvaan kauniista naisesta. Yhteiskunnallinen ilmapiiri on jyrkentynyt viime vuosikymmeninä. Äitini aikoina vielä suvaittiin karvoja enemmän kuin nyt. Hänellä ei ollut sellaista pakkoa niiden täydelliseen poistamiseen kuin minulla, vaikka hän niitä ajelikin.

En silti voi haluta karvojani kokonaan poiskaan. Mikä ihmeen karvaton olento sitten olisin, en ainakaan minä itse? Miltä oikein näyttäisin, puolikkaalta naiselta, puolikkaalta itseltäni...?

Jos saisin valita, ottaisin ehkä sellaisen (mahdollisimman luonnonmukaisen) hoidon, joka hiukan vähentäisi karvojeni määrää. Uskaltaisin näyttää kadulla tummasti karvoittuneet sääret, jos niitä karvoja ei olisi ihan NIIN paljon kuin nyt. Riskinottokykyä minulla on, mutta ei niin paljon kuin tarvittaisiin.

Uimahallissa käyn poistamatta karvojani. Olen löytänyt uimahallin, jossa on rauhallisempi ilmapiiri, ei kauheasti väkeä.

Minulla ei ole velvollisuutta poistaa karvojani sen enempää kuin miehilläkään. On väärin, että yhteiskunta kasaa naisille sellaisia paineita, että esim. bikinirajaa "siistimättä" ei katsota voitavan mennä yleisille paikoille. Kuvottavaa, että miesten bikiniraja ja koko ruumis saa rehottaa ihan miten vaan, eikä sitä pidetä minään. Naisen luonnollinen karvoitus taas nähdään jotenkin epäpuhtaana.

Karvanpoisto olisi mielestäni OK, jos se olisi vapaaehtoista. Nythän se ei ole kenellekään vapaaehtoista. Voisin poistaa karvojani osittain tai kokonaankin joskus, jos voisin tehdä sen kuten esim. hiustenhoidon tai muun kauneudenhoidon, oman valintani mukaan. Mutta ympäröivä pakko saa minut vastahankaan. Karvoissani ei ole mitään vikaa, enkä ole sairas. Karvanpoistovälineiden valmistajat rikastukoot muiden kustannuksella.

 

*En ole väittänytkään tietäväni kenenkään sairauksista, joten kommenttisi meni asian vierestä. Totesin vaan, että parrankasvu on pientä esim. syövän rinnalla.

Kyllä kaikki karvaiset ihmiset sen tietääkin, eikä heitä kiinnostaiskaa nii paljoa ne hemmetin karvat jos siitä ei kuulis muilta ja ne hyväksyttäis helpommin.

 

*En ole väittänytkään tietäväni kenenkään sairauksista, joten kommenttisi meni asian vierestä. Totesin vaan, että parrankasvu on pientä esim. syövän rinnalla.

Ottaisin mieluummin syövän. Siihen sentään saa hoitoa.

 

Huh, ompa helpottavaa lukea, että meitä karvaisia naisia on enemmänkin. Heihin kun ei törmää missään, niin luulee ettei muita olekaan. Mutta kyse onkin siitä, että karvaiset naiset karttavat tilanteita, joissa karvat paljastuu! Avartavaa ymmärtää tämä

Voin lämpimästi suositella Veetin lämminvahaa. Itselläni on todella voimakas, tumma, paksu ja laaja karvoitus bikinialueella ja olen jo vuosia vannonut lämminvahan nimeen. Välillä käyn sokeroinnissa kun kyllästyn operoimaan itse, mutta se sokerointi hävettää aina niin kauheasti! Kun säännöllisesti vahailee, alkaa homma käydä nopeasti. Eilen selvisin urakasta 10minuutissa Mulla on sellaisia kangasliuskoja, joilla homma hoituu näppärästi. Oisko Bodyshopista joskus aikoinaan ostettu ja ne toimii paremmin kuin ne Veetin omat paperit.

Joku aika sitten kohtasin vuosia jännitämäni tilanteen; synnytys. Miten ihmeessä siitä selviää kuolematta häpeään? No, selvisin aika hyvin. Pystyin notkeudella vahaamaan myös koko raskausajan ja olin kohtalaisen siistissä kunnossa kun synnytys käynnistyi. Silti vielä synnytyshuoneessa tuskaisena kuuman suihkun alla siistin paikat!!!! Siis järkyttävää mitkä mittasuhteet karvat onkaan saaneet!!

Se on helppo sanoa, että kyseessä on pikkujuttu ja onneksi ei ole syöpä, mutta ei ne tunteet vaan niin mene. Kun hävettää, niin hävettää. Ei se ujollekaan auta sanoa, että ole reippaampi.

 

Onko kellään parran kasvua? Minulla on kovia tummia sänkipiikkejä leuassa ja ylähuulten molemmin puolin. Parta vain lisääntyy minkä enemmän sitä nypin. Kalliisiin hoitoihin ei ole varaa mennä, seurustelusta ei kannata haaveillakaan. En kestäisi sitä häpeää, että minulla olisi karkeampi leuka kuin miehellä. Gynellä olen käynyt, siellä ei ole mitään vikaa (kohtu poistettu muutama vuosi sitten). Karvan kasvu alkoi jo ennen kohdun poistoa. Onko kukaan saanut parrankasvuun apua homeopaatilta? Olen yli nelikymppinen ja tämä vaiva on minulle todella suuri ongelma. Sääri-, kainalo- ja partakarvat kasvaa, mutta hiukset ovat ohuet ja hennot. Inhoan omaa ulkonäköäni ja kärisin karvoista.

 

Tutulta kuulostaa, karvoja on monenlaista ja monessa paikassa. Jalkojen ja kainaloiden sheivaus ei ole ongelma, bikinirajanki saa siistiksi ilman suurempaa operaatiota. Viiksikarvoista sain kommenttia joskus 13-vuotiaana (silloiselta poikakaverilta!) ja siitä lähtien olen sitten niitä sheivannut ja eipä voi lopettaa enää sitäkään....! (ja se ottaa päähän, kun näin 10 vuotta myöhemmin, olen vielä samassa venessä)
Partakarvoja on ilmestynyt nyt lähiaikoina (sanotaanko että varmaan puolen vuoden sisään) ja niistä olen pisimpiä ja huomattavimpia nyppinyt pois.

Muiden karvojen kans olen kyllä ihan sujut, vaa nuo viikset ja partahaivenet on semmoisia, joista kyllä mielelläni eroon pääsisin ihan vain pysyvästi ja mielellään ilman sheivausta Vinkkejä otetaan vastaan

 

Tulin tänne hakemaan vertaistukea, kun mulla on hyvin hyvin karvainen olo. Näiden kertomusten perusteella en ehkä sittenkään ole ihan Suomen karvaisimpia naisia, kun mun selkä ja etupäässä reidetkin on melkein karvavapaata aluetta. Sääri-, kainalo- ja pimppikarvoja olen kuitenkin ajellut päivittäin vuosien ajan ja parta kasvaa...

Laskin äsken, että leuan alueella kasvaa noin 40 hentoa mutta tummaa karvaa. Olen kasvatellut niitä + säärien ja bikinialueen karvoja tiistaita varten, jolloin menen taas valoimpulssihoitoon. Se on toiminut mulle ihan hyvin, sillä en ole koskaan nyppinyt karvoja. Sääriin olen ottanut hoidon kahdesti, ja vaikutuksen jo huomaa: karvat ovat pehmeämpiä ja niiden kasvu hitaampaa kuin ennen, vaikka määrä onkin pysynyt melkein samana. Leukaa ja ylähuulta hoidin joskus aiemmin, ja hoito tehosi silloisiin karvoihin, esimerkiksi viiksiä mulla ei enää juuri ole. Partakarvoja on kuitenkin ilmestynyt uusiin paikkoihin...

Mutta sota jatkuu. Yritän seuraavat kaksi päivää taas sulautua partakarvoineni tapettiin, ennen kuin pääsen niitä valohoitoon nirhaamaan. Sitten taas sheivailen kuukauden, ennen kuin otan uuden valohoiden. Loputtoman tuntuinen tarina, mutta en aio vielä luovuttaa!

 

Tämä on näköjään jo vuosia vanha keskustelu, mutta vastaanpa tähän silti. En lukenut ihan jokaista viestiä läpi, joten on hyvin paljon mahdollista että joku toinen on sanonut jo saman asian, mutta siis aiheeseen; tuo runsas, tumma karvoitus naisella johtuu mieshormonin liikavaikutuksesta. En ymmärrä miksi tästä asiasta kärsivät tyytyvät vain sheivaamaan ja epiloimaan karvojansa kun lääkärireissulla asia saataisiin kuntoon. Toki nämä asiat on ihan lapsellisen helppo googlettaa itsekin, mutta niin. Lääkäriin siis!

 

Tämä on näköjään jo vuosia vanha keskustelu, mutta vastaanpa tähän silti. En lukenut ihan jokaista viestiä läpi, joten on hyvin paljon mahdollista että joku toinen on sanonut jo saman asian, mutta siis aiheeseen; tuo runsas, tumma karvoitus naisella johtuu mieshormonin liikavaikutuksesta. En ymmärrä miksi tästä asiasta kärsivät tyytyvät vain sheivaamaan ja epiloimaan karvojansa kun lääkärireissulla asia saataisiin kuntoon. Toki nämä asiat on ihan lapsellisen helppo googlettaa itsekin, mutta niin. Lääkäriin siis!

Sori vaan, idiootti, mutta aina asia ei ole noin yksinkertainen. Kävin lääkärissä, mutta hormoniarvoissa ei ollut vikaa, todettiin vain, että voi voi, satut nyt olemaan karvainen.

Sitäpaitsi, miten ihmeessä kuvittelet, että lääkärissä käyminen ja jonkun ihmekuurin syöminen pudottaisi karvat pois? Jos asia olisi noin yksinkertainen, Suomessa ei olisi yhtään karvaista naista, paitsi ne, jotka haluaisivat olla karvaisia.

 

Sori vaan, idiootti, mutta aina asia ei ole noin yksinkertainen. Kävin lääkärissä, mutta hormoniarvoissa ei ollut vikaa, todettiin vain, että voi voi, satut nyt olemaan karvainen.

Sitäpaitsi, miten ihmeessä kuvittelet, että lääkärissä käyminen ja jonkun ihmekuurin syöminen pudottaisi karvat pois? Jos asia olisi noin yksinkertainen, Suomessa ei olisi yhtään karvaista naista, paitsi ne, jotka haluaisivat olla karvaisia.

Kyllä lääkärit ottaa kantaa ihan oikeasti, tehtyäni toisen lapsen 38 v, niin en edes itse huomannut että takareisiin polviin saakka oli kasvanut kamalan pitkät mustat karvat, tuuheat, mies ei sanonut niistä yhtään mitään. Naapurin mies tölläsi kerran minua pitkään reisiäni sivusta kun oli shortsit jalassa ja poika sylissä n. 1,5 v. taisi olla. No minä siinä kurkkimaan takamustani että mitä? Kyllä ällistyin näkyä, n. 5cm oli pitimmät mustat karvat ja minä kun olen täysin vaalea.
Sitten ne kasvoi salamavauhtia takaa polviin saakka, sivuista säärten sisäpuolelta ja alapään karvoitus levisi aivan mahtavaksi ja mustaksi jaloissakin, ennen ne oli vaaleat mutta "kolmio" on ollut koko ikäni musta.
Minä menin gynelle, siitä laitettiin yliop. sairaalaan jossa tutkittiin ja hutkittiin joka paikka, kävin myös magneetissa jossa koko eukko syynättiin, munuaiset ym. varmaan pääkin, 2 kertaa. Etsittiin kasvaimia ym... onneksi niitä ei löytynyt. Siinä juostiin endolla ja gynellä varmaan pari vuotta vuoron perään, mutta mitään vaarallista ei löytynyt, sanottiin että voisin saada verenpainelääkkeen (siihen aikaan spirolaktonia), mutten ottanut. Siis ajelin karvat jaloista.
Mutta pari vuotta sen jälkeen sain mahtavan kilpirauhastulehduksen, olin niin sairas että olisi pitänyt olla osastohoidossa, mutta jäin kotiin, kun itsekkin olin sairaalassa työssä niin uskalsin.
Lääkkeiden turvin selvisin n.3 kk. kesti. Nyt on pieni kilpisrauhaslääkitys. Elikkä kun ikää on tullut lisää karvojen kasvu on heikentynyt, ne ei enää jaksa kasvaa sitä tahtia, tosin siivoan reiteni yläosan kun lähden aurinkorannoille. Lääkäri sanoi että ne ei koskaan tipu kokonaan kun ovat kasvaneet, mutta iän myötä vähenee ja näin on käynyt.
Minulla oli testoteroni ihan tapissaan silloin kun tämä tapahtui, en tiedä miksi raskauden jälkeen ne ilmestyi eikä lääkäritkään saaneet ajankohdan vuoksi mitään konkreettista. Olivat vaan tyytyväisiä että mitään vaarallista ei ollut.
Että menkää lääkäriin, minun jutusta on aikaa yli 15 v. jotta nykyään hoitokeinot on varmasti paremmat ja karvoille voidaan tehdä jotain lisää mitä takavuosina oli.
Silloin sain parhaan hoidon ja tiedon mitä oli käytettävissä.
Joku kirjoitti että mies voi jättää, ei ainakaan meillä, vaan yhä on tallattu yhdessä, päinvastoin mies on yhtä kiinnostunut kuin ennenkin, onhan minulla testoteronia vielä omasta takaa ja kiinteät lihakset joita huollan kuntosalissa ei liikaa mutta kohtalaisesti, en halua olla löllö ja se etu tulee omasta takaa ikääkin on yli 50v. pieni annos laastaria takapuolessa ja hyvä tulee.

 

Lääkärit puuttuu tuohon silloin kun karvojen kasvu alkaa lisääntymään aikuisena.

Minulta on gynet kysyneet muutaman kerran, että "oletko aina ollut näin karvainen". Ja kun vastaus on kyllä, homma jää siihen. Se on hirsutismi.

 

Vanha ketju mutta kirjoitan kuitenkin.
Minulla ei ole mitään positiivista sanottavaa lääkäreistä. Kävin Hyvinkään sairaalassa hirsutismin vuoksi. Naisten tautien ja synnytysten joku-ylilääkäri väitti, ettei minulla ole ko. ongelmaa ollenkaan. Hän sanoi, ettei näe kasvoissani mitään karvoihin viittaavaa. Niin, tutkimushuoneessa ei ollut valoja ja hän katsoi n. 2 metrin päästä. Pitkin hampain määräsi lopuksi sokeritautilääkkeen Metmorfin. Sitä ennen suositteli Mirena-kierukkaa, josta tuli helvetillinen akne ja karvat kasvoivat potenssiin sata. Otatin Mirenan pois n. vuoden jälkeen, kun vuodot lisääntyivät, vatsa turposi jättiläismäiseksi palloksi, enkä kestänyt enää androgeenisyyteni lisääntymistä. Metformin ei auttanut kuin hiukan ja koska minulla ei ole varsinaista sokeritautia ja koska ko. lääkkeen käyttäminen lisää taas muita riskejä, jätin senkin pois reilun vuoden käytön jälkeen.

 

http://www.drugwatch.com/mirena/lawsuit/
Tässä lisätietoa Mirenasta.

Hyvinkään sairaalan naistentautien lääkäri Ritva Hurskainen määrää mielellään Mirenaa. Hyvä, hyvä!
Hänen suhtautumisensa hirsutismiini oli vähättelevä, alentuva, epäilevä. Niin kuin nyt joku huvikseen, valehdellakseen menisi lääkäriin valittamaan parran kasvua. Onko typerämpää kuultu!

Ylipäätään gynekologeja kiinnostaa vain synnytykset. Hirsutismipotilaita ei hoideta mielellään julkisessa terveydenhuollossa, koska ehkäisyneuvolat ovat synnyttäjiä varten ja hirsutismipotilas kärsii useimmiten lapsettomuudesta. Hirsutismi on ainut sairaus, jota ei hoideta julkisessa sairaanhoidossa. Potilaan on hakeuduttava yksityiselle puolelle, jos on varaa.

Omaan tapaukseeni sen verran, että söin aikoinaan hirsutismiin noin 10 vuotta Diane Novaa. Se oli 1. hormonivalmisteeni hirsutismin hoitoon. Ei mitään vaikutusta karvan kasvuun. Ei siis mitään! Diane Nova tehoaa hiukan akneen muttei hirsutismiin lainkaan. Koska kärsin tuona aikana aurallisesta migreenistä ja minulla on suonikohjuja sekä suvussa sokeri- sekä sepelvaltimotautia ja kaikki sukulaiset kuolevat aivoverenvuotoon tai vastaavaan, niin päätin ITSE lopettaa Diane Novan käytön. Lääkärit eivät koskaan olleet huolissaan e.m. sairauksien tuomista riskeistä e-pillereitä käytettäessä. Olen Diane Novaan petyttyäni kokeillut myös Yasminea, Qlairaa jne. Ei vaikutusta hirsutismiin.

Siskollani on PCO. Minä sain aikoinaan Hyvinkään sairaalasta endometrioosi-diagnoosin. Kun se on potilastiedoissa, ovat kaikki lääkärit automaattisesti poissulkeneet PCO:n. Itse olen havainnut, että karvojen kasvu lisääntyy hiilihydraatteja sisältävästä ruoasta. Ja tästä päästäänkin tämän aterian lihaan eli pihviin: minulla on todennäköisesti insuliiniresistenssi ja sen seurauksena PCO. Olen aina ollut normaalipainoinen tai piirun verran yli mutta epäilen ja omat havaintoni tukevat väitettäni, että jokin saatanallinen sokeriaineenvaihduntaan liittyvä epätasapaino on tässä taustalla. Jos syön nyt viikon verran leipää ja pussin-pari karkkia, niin karvat kasvavat todella runsaina. Koska vanhemmillani ja suvussa riehuu diabetes, olen todennäköisesti saanut lahjaksi geenit, jotka tuovat tullessaan herkkyyden kaikelle sokerille. Sokeriarvoni ovat kuitenkin olleet normaalit mutta kyse ei olekaan niistä vaan ilmeisesti insuliiniarvoista, joiden mittaaminen onkin jo toinen juttu.

Mielenkiintoista myös se, että muutama muu kirjoitti kilpirauhasesta. Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta kuten myös siskollani, jolla on PCO...

Tällä hetkellä en käytä mitään lääkettä tai valmistetta gynesairauksiini. Eikä se lääkäreitä edes kiinnosta, että sairastan endometrioosia tai PCO:ta. Kohdun rungon syöpä ym. mukavaa on riskinä mutta näillä mennään. Kun otatin Mirenan pois, niin Järvenpään terveyskeskuksen lääkärillä oli niin kiire vanhusten vuodeosaston kierrolle ettei hän ehtinyt/ kiinnostunut 40-vuotiaan naisen terveydestä sen vertaa, että olisi miettinyt jatkohoitoa.

Ok. Hyvinkään sairaalan naistentautien ylilääkäri Ritva Hurskainen ei nähnyt hirsutismiani. Muut ovat sen kyllä huomanneet. Ainutkaan nainen ei ole vittuillut siitä mutta aikuinen veljeni on pariin otteeseen viritellyt keskustelua hormonihäiriöstäni. Hän kun on niin v...n täydellinen. Myös eräs exäni on joskus ikäänkuin vitsinä maininnut parran kasvusta ja kerran suuttuessaan sanoi: " Sinäkö muka nainen!"

Minulle lapsettomuus ja hirsutismi sekä lääkärien ja läheisten ala-arvoinen käytös ovat olleet monien kyyneleiden aihe. Ymmärrän hyvin sitä, joka kirjoitti ottavansa ennemmin syövän. Niin ottaisin minäkin. Mitä väliä elämällä, kun on henkisesti kuollut jo aikoja sitten.

 

Jatkan, kun tuli mieleen pari asiaa. Täällä jotkut vähättelevät pitkääkin partaa ja toisia häiritsee kaikki ihokarvat. Tässäkin voi mennä aidat ja seipäät sekaisin. Nimittäin tummahiuksisilla on ihokarvatkin todennäk. tummia muttei se hirsutismia ole. Myös ihokarvojen sekä hiusten kasvunopeus ja tiheys vaihtelee. Ihokarvoja on kehossamme lähestulkoon koko ihon alueella lukuunottamatta kämmeniä ja jalkapohjia.

Se on epänormaalia, että naisella kasvaa ns. parta-alueella eli poskissa, leuassa, ylähuulessa paksuja tummia tai vaaleita piikkimäisiä, jouhimaisia karvoja. Niin ei kuulu olla. Se, että etelässä naisilla näkyy olevan "parta" johtuu juuri tummista hiuksista ja siten myös tummista ihokarvoista. He eivät kuitenkaan kärsi mistään hormonihäiriöstä. Hirsutismiin kuuluvat juuri nimenomaan miesmäiset piirteet eli paksut partakarvat, jotka voivat olla vaikka ihan vaaleita.

Ihokarvojen vaalentaminen ei sitten - siskot - tee niitä näkymättömiksi. Aurinko paljastaa valitettavasti karun totuuden.

Olisipa kiva, jos joku lääkäri gynen puolelta lukisi tämän ketjun ja ottaisi opikseen. Olen huomannut tietäväni tästäkin aiheesta enemmän kuin keskiverto lekuri. Siitä muuten tuli mieleen, että eräs lääkäri väitti, ettei sellaista sairautta kuin vesitystauti ole olemassa tai sitten se on jollain toisella nimellä. Vesitystauti (diabetes insipidus). No, tästä opimme sen, että kuunnelkaa lekurit potilaitanne.

Hirsutismi on mahdollisesti oire endokrinologisesta sairaudesta, jolla on myös gynekologisia vaikutuksia. Suomeksi: Naisten parrankasvu johtuu mahdollisesti sokeriaineenvaihdunnan häiriöstä, joka ilmenee myös esim lapsettomuutena.

Parempi siis painella endokrinologin pakeille, jos gynekologi ei ymmärrä mitään.

Pahoittelen tekstissä mahdollisesti ilmeneviä kirjoitusvirheitä. Se johtuu väsymyksestä.

 

Hirsutismi naisilla littyy mieshormoonin liikaeritykseen, jolloin voi myöskin olla monirakkulaiset munasarjat. Hoitona lääkitys ja laserhoidot. Lääkityksen aloittamisesta karvankasvu vähenee vasta kolmen kuukauden jälkeen. Ongelma erityisesti ylipainoisilla.

 

Laitan tähän alle yhden linkin monista, jossa on lisätietoa insuliiniresistenssistä ja hirsutismista ( PCO). Kannattaa lukea erityisesti kohta "munasarjojen monirakkulaoireyhtymä, pco" .

http://www.seijakorhonen.fi/tekstit/insuliiniresistenssi_naisilla.pdf

Netistä löytyy esim. Terveyskirjaston ja Tohtori.fi - sivuilta luotettavaa tietoa eli googleen hakusanoiksi esim. PCO, polykystiset ovariot, munasarjojen monirakkulaoireyhtymä, insuliiniresistenssi, hyperinsulemia, hyperandrogenismi, metabolinen oireyhtymä, hirsutismi jne.

Älkää tyytykö vain ajelemaan ja muuten mekaanisesti poistamaan karvojanne vaan vaatikaa - te, joilla on vielä voimia tapella - lääkäreitä tutkimaan teitä perusteellisemmin. Parrankasvun taustalla voi olla vakava sairaus, joka voi hyvässä lykyssä viedä hengen eli metabolinen oireyhtymä. En yritä leikkiä lääkäriä: olen vain tällainen maallikko, joka on vuosia paininut tämän sairauden kanssa saamatta apua ja kunnollista hoitoa. Itse olen kaiken tiedon onkinut esille. Yksikään lääkäri ei ole minulle näistä puhunut. Kuten kerroin, on hoitona ollut lapsettomalle määrätyt ehkäisyvalmisteet (huvittavaa), joiden teho on kohdallani ollut olematon tai jopa pahentanut tilaani. Eräs niinikään Hyvinkään sairaalan naislääkäri tiuskaisi minulle puhelimessa, että "antaa niiden karvojen vaan kasvaa. Nyppiminen vain kiihdyttää niiden kasvua!" Kyseinen emäntä puhkaisi vatsaontelon tähystyksessä erään potilaansa kohdun. Näin meillä....

Ja pakko kommentoida joidenkin kirjoituksia, joissa kertoivat, ettei mies välitä karvoista. Jos niin, hyvä. Olette silloin löytäneet näiltä osin fiksun kumppanin. Mutta silti väitän, ettei yksikään normaali mies tahtomalla tahdo kumppanikseen nimenomaan parrakasta tai muuten maskuliinista naista. Siis tyyliin: "Voi vitsi kun löytäisin jostain naisen, jolle kasvaa kunnon parta! Menisin kyllä heti vihille, jos jostain vain sellaisen löytäisin!" Enkä kyllä usko, että ainutkaan naisena itseään pitävä hlö toivoo itselleen partaa. Se on hyvä, jos on niin itsevarma, että rohkenee kulkea ympäriinsä sirkuksen parrakkaana naisena. Itse en halua, että minuun sen asian takia huomio kiinnittyy, kun naiselle kasvavat turpajouhet kertovat hoitamattomasta sairaudesta ja vaikeuksista lisääntymispuolella. No, nyt lopetan tähän. Voimia! Ja muistakaa, ettei kaikki tummat ihokarvat ole hirsutismia tai muuten epänormaalia. Mutta jos epäilette hormonihäiriötä, niin kyllä se pitää tutkia ja hoitaa. Näinä päivinä vaan tuntuu olevan todella vaikeaa päästä tutkimuksiin. Liekö Kela antanut lääkäreille ohjeet...

 

Kirjoitan tähän nyt asioita joita en ole koskaan kertonut kenellekään. Toivon että mahdollisesti saamani palaute on sen mukaista, eikä "lyötyä enää lyödä lisää". Jotkut kirjoittamani asiat voivat varmaan huvittaa, mutta en pelleile enkä liioittele.

Olen 25-vuotias nainen, en ole koskaan seurustellut, ollut treffeillä tai suudellut -muusta puhumattakaan. Häpeän vartaloani niin hirveästi, etten koskaan voi esimerkiksi pukeutua/vaihtaa uikkareita toisten seurassa.

Syy: olen tumma ja tulinen suomalainen ja se on tuonut mukaan runsaalaisen karvoituksen (juu, tiedän, nyt on varmaan tosi hauskaa), sääreni eivät ole kovin kauniit yhdistettynä lihaksikkaisiin reisiin ja rintani rumat. Miten niitä kuvailisi, no, kauniit kun on kylmä jne (sellaiset pyöreät), muuten sitten eivät niin kauniit.

Tilanne on ollut edellisen kaltainen jo 10 vuotta, jonka aikana olen systemaattisesti AINA vältellyt oman vartaloni näyttämistä. En voi/kykene/pysty olemaan alasti/puolialasti toisten läheisyydessä. En ole käynyt gynekologilla (vaikka ehkä pitäisi), en käy uimahalleissa, en sauno toisten kanssa ja mikä pahinta, välttelen fyysistä kontaktia toisten kanssa.

Häpeän tätä kirjoittaessankin ihan valtavasti, enkä valitettavasti saa kaikkea kirjoittamaani järkevään muotoon.

Suurin ongelma lienee se, että ystävät alkavat saamaan lapsia, menevät naimisiin, ja minullapa ei ole sellaisia uutisia ollut koskaan kerrottavana. Voin vain kuvitella sitä tunnetta kun on joku josta välittää yli kaiken ja jota rakastaa enemmän kuin itseään. Miksi minulta on evätty mahdollisuus rakkauteen? Ei kai kukaan voi rakastaa minunlaistani?

Häpeä vartaloani kohtaan on siis ollut niin suuri, että en ole edes koskaan ajatellut alkavani seurustella. Mitä järkeä minun olisi edes mennä treffeille, kun en voi koskaan alkaa seurustella vakavasti! Jossain vaiheessahan eteen tulisi mahdollisesti seksi ja se (heikon käsitykseni mukaan edellyttäisi vaatteiden riisumista. Enhän minä VOI antaa kenenkään nähdä vartaloani. Tai koskettaa.

Olen karvainen, mitä sitä kieltämään. Kukaan muuhan tästä ei tiedä kuin minä. Se, että on runsaat tummat hiukset, ei paljon lohduta, jos runsaita ja tummia karvoja on joka puolella. Pääseehän niistä toki eroon, mutta tuloksena on ihoa ärsyttävä sänki jo illalla. Sävähdän kosketusta, mitä jos joku hipaisee säärtäni jossa jo pistelee sänki? Sanotaan nyt vaikka niin, että ei minua sirkukseen huolittaisi ja karvat sheivattuna näytän AIVAN normaalilta, mutta jos tätä "normaaliutta" kestää puoli päivää... En voi kuvitella meneväni kosmetologille karvojen poistoon, en vain pysty. Ei varmaan edes pystyisi koskemaan minuun. Voisi siinä mennä epilaattori tukkoon. ;-)

Todettakoon tähän väliin että en edes tiedä miksi kirjoitan. Kai kymmenen vuoden "suru" täytyy jossain vaiheessa jakaa, edes netin kautta. En halua sääliä tms.

Enemmän kuin mitään muuta kaipaan mahdollisuutta saada rakastaa ja tulla rakastetuksi. En kuvittele olevani kovinkaan "seksuaalinen", toki minullakin on tarpeeni mutta minulla on VALTAVA läheisyyden tarve. Siis fyysisen. En ole koskaan päässyt sitä testaamaan, mutta olemassa se on. Kuinka olisi ihanaa vain olla toisen (miehen) lähellä ja tuntea toinen...

Nyt alan hävetä kokemattomuuttani ja seurustelemattomuuttani sosiaalisista syistä johtuen. Äitini kesällä ihmetteli kun minulla ei ole koskaan ollut ketään ja vahingossa (?) nimitti minua "ylijäämäksi". Tähän asti asia ei ole minua haitannut, mutta kun 25 vuotta tuli täyteen, olen alkanut miettiä kuinka kauan tilanne voi jatkua näin. Missä vaiheessa muutun kaikkien mielessä aivan täysin epänormaaliksi? Kyllä kaikki varmasti ihmettelevät jo nyt miksi en koskaan puhu miehistä tms. Kun ei ole paljoa kerrottavaa..

Tiedän että kaikki ajattelevat nyt minun olevan naama mutrussa kulkeva jonkinlainen potentiaalinen syrjäytyjä tai vastaavaa. Ylijäämä. Hylkiö.

Vaan kun ei.

Minulla on ihana perhe, koira, ystäviä, harrastuksia, töitä ja opiskelupaikka yliopistossa. En anna tämän häpeäni näkyä, koska en sitä tunne normaalin arkipäivän tiimellyksessä. Harrastan hevosia, valokuvaamista, lukemista, ihan normaaleja juttuja. Osaan puhua ja olla hiljaa, olen sosiaalinen, mutta bileitä ja isoja ihmisjoukkoja (juhlia) hieman vierastan, pidän yksinolosta (mutta en koko loppuelämääni.. ;-), olen huumorintajuinen ja kuulemma hauskaa seuraa. Minun kanssani on helppo tulla toimeen. Olen hyvin ystävällinen ja kiltti. Minulla on tummat, puolipitkät hiukset, kauniita hampaat, pari miestä on jopa kehunut kauniiksi. Vartaloni on päällisin puolin ok, 160 cm ja vajaat 60 kg. Olen liikunnallinen. Pukeuden nätisti, leikittelen eri tyyleillä jne. Itsetuntoni ja -luottamukseni on tässä esitelyjä syitä lukuunottamatta hyvä. Olen kunnianhimoinen ja välillä jopa älykäskin! Hymyilen ja nauran paljon. Olen kuitenkin ujo, en ikinä uskalla sanoa kenellekään miehelle mitään. Oikeastaan en taida osata puhua ikäisilleni miehille ollenkaan.. En tosin heitä juurikaan tapaa, opiskelen naisvaltaisella alalla.

Baareissa en käy, en ole koskaan käynyt, enkä halua koskaan käydä. Tai olen kerrran ollut, enkä saa siitä mitään irti. En ole silti mikään nipo, siiderillä voi aina käydä. Tansseissakaan en käy, sama juttu kuin edellisen kohdalla. En siis tapaa miehiä. Ja vaikka tapaisin, miten voin voittaa estoni?

Miten voittaa näin voimakas häpeä? En halua olla koko loppueläämäni yksin!! Tähän asti energiani on kulunut opiskeluissa ja töissä, olen löytänyt suunnan elämälleni, mutta ei kunnianhimoni opiskeluissani riitä minulle elämäni sisällöksi enää kovin pitkäksi aikaa... Tuntuu että en ole vielä elänyt ollenkaan, elämäni on ollut ja on vain puolittaista elämää.

Voiko kukaan mies rakastaa näin puuttellista naista? Miten voin uskaltaa luottaa toiseen että hän ei vetäydy säikähtäen pois luotani "kauneusvirheeni" havaittuani?

Miten jaksan elää valtavan läheisyyden tarpeeni kanssa yksin? Tajusin vasta nyt kuinka voimakas se on ja ihan säikähdin!

Pahoittelen sekavaa kirjotustani, pakko oli purkautua. Jos haluat vinoilla tai jotain, älä tee sitä, itse asiassa ensimmäiset kyyneleet tekevät tuloaan juuri näillä hetkillä...

Kiinnostaisi nyt monen vuoden päästä kuulla, miten sinulla nyt menee ?

 

Vaniqa - euroclinix.net/fi/hirsutismi/vaniqa Tulosten näkymisessä voi kestää jonkun aikaa, mutta ajan kanssa se kyllä toimii.