Meillä ei ainakaan ollut mitään yhteyttä tv:n katsomiseen - koska sitä ei siihen aikaan iltaisin katsottu. Tosin näin kun lapset ovat kasvaneet, olen huomannut että tällä jolla kohtauksia öisin oli paljon, on aivan hillitön mielikuvitus. Esikoinen on paljon totisempi ja miten sen nyt sanoisi - vähemmän luovuutta omaava lapsi. Tämä toinen taas on kehitellyt mitä uskomattomampia tarinoita siitä alkaen kun puhumaan oppi. Olen ajatellut, että hänellä varmasti jo tuolloin pienempänä mielikuvitus jylläsi öisinkin siihen malliin, että pystyi painajaisia itselleen generoimaan vaikkei vaikutteita niihin tv:stä tms saanut. Yksilöllistä siis tämäkin.
