Herään supistukseen. Kello on neljä aamuyöllä. Menen takaisin makuulle odottelemaan lisää. Seu-raava tuleekin heti kohta perään ja kipeä. Nousen ylös ja menen vessaan. Veristä limaa tulee, eli limatulppa on lähtenyt. Mies herää kun huokailen sohvan selkänojaa vasten ja keittää kahvit. Kyse-lee onko nälkä. En saata syödä mitään.
Supistukset tulevat heti säännöllisesti, joten lähdemme ajelemaan kohti synnäriä. Edelliset ovat tul-leet vauhdilla, joten en uskalla jäädä kotiin.
Supistukset ovat napakoita mutta eivät kestämättömiä. Haluan silti kohdunkaulan puudutuksen, kun en ole aiemmin ottanut, ja haluan kokeilla miten se auttaa. Hyvin auttaa, tunti menee nopeasti. Äk-kiä kivut yltyvät. Huohotan ja yritän rentoutua. Kätilö kysyy haluanko spinaalin ja alkaa puuhata tipan laittoa. Hän kehottaa kuitenkin kokeilemaan ilokaasua. Epäillen tartun maskiin ja henkäisen syvään. Aine turruttaa sen verran että sanon kätilölle, etten halua spinaalia. Soperran, että kyllä se syntyy tällaisilla supistuksilla tunnin sisään, niin ne on toisetkin syntyneet.
Kätilö on ihana, kannustaa ja silittelee. Juuri tällaista kätilöä kaipasinkin! Myös mies on jälleen korvaamaton, osaa hieroa juuri oikeasta kohdasta. Makaan sängyllä voimattomana ja puristan hen-keni hädässä ilokaasumaskia ja mölisen ja ulisen maskiin kun supistus on kovimmillaan. En ym-märrä miten olen saattanut synnyttää edelliset ilman kivunlievitystä. Aika tuntuu pysähtyvän, supis-tukset seuraa toistaan. En tajua ympäristöstä mitään, välähdyksiä sieltä täältä tarttuu mieleen. Olin toivonut ponnistusta pystyasennossa, mutta en voi liikahtaakaan sängyltä.
Kätilö sanoo että nyt kuulostaa jo siltä, että tarkastetaan kohdunsuun tilanne. Käännyn selälleni, täysin auki. Kätilö sanoo rauhallisesti että voit alkaa ponnistelemaan sitten kun siltä tuntuu ja kään-tyy laittamaan tarvikkeita valmiiksi. Saan kysyttyä että voinko kääntyä vielä kyljelleen kun käy niin kipeää. Kätilö lupaa ja sanoo sitten että heti kun alan ponnistamaan täytyy kääntyä selälleen ja vetää jalat koukkuun että saadaan lantio täysin auki. On kuulemma iso vauva tulossa. Sen vielä ymmär-rän. Käännyn kyljelleni. Samalla tunnen valtavaa voimaa palleasta asti, en saa pidätettyä, kuiskaan miehelle että se tulee nyt ja alan änisemään samalla lailla kun synnyttävät lehmät eläinohjelmassa. Tajunta jotenkin hämärtyy. Kätilö kääntyy ja komentaa miestä soittamaan kelloa ja minua laitta-maan jalat koukkuun. Jostakin kaivan viimeiset voimat ja otan käsillä kiinni reisien takaa. Hirveä kipu, vauva työntyy ulos ja tunnen repeämisen. Äkkiä kaikki kipu on ohi, painan pääni tyynyyn ja nyyhkäisen helpotuksesta.
Samassa havahdun katsomaan vauvaa. Poika ja pieneltähän tuo raukka näyttää. Rääkyy kovasti. Saan vauvan rintani päälle ja kohta jälkeiset syntyy. Repeämä on toisen asteen, mutta kuulemma pieni sellainen. Olen ihan voimaton! Ja vauva on ihana!
Synnytys kesti 4h10 min, ponnistusvaihe 2min. Vauvalla oli kokoa 4700g ja pituutta 54 cm. Pää-nymp oli 38,5. Pienisuuri mies! Rv:t 41+3
Tämä neljäs synnytys oli kivuliain koskaan kokemani asia, mutta ei kyllä mitään traumoja jäänyt, kun se kuitenkin oli ihanaa!!!!
annastiina ja kuopusnelonen
Supistukset tulevat heti säännöllisesti, joten lähdemme ajelemaan kohti synnäriä. Edelliset ovat tul-leet vauhdilla, joten en uskalla jäädä kotiin.
Supistukset ovat napakoita mutta eivät kestämättömiä. Haluan silti kohdunkaulan puudutuksen, kun en ole aiemmin ottanut, ja haluan kokeilla miten se auttaa. Hyvin auttaa, tunti menee nopeasti. Äk-kiä kivut yltyvät. Huohotan ja yritän rentoutua. Kätilö kysyy haluanko spinaalin ja alkaa puuhata tipan laittoa. Hän kehottaa kuitenkin kokeilemaan ilokaasua. Epäillen tartun maskiin ja henkäisen syvään. Aine turruttaa sen verran että sanon kätilölle, etten halua spinaalia. Soperran, että kyllä se syntyy tällaisilla supistuksilla tunnin sisään, niin ne on toisetkin syntyneet.
Kätilö on ihana, kannustaa ja silittelee. Juuri tällaista kätilöä kaipasinkin! Myös mies on jälleen korvaamaton, osaa hieroa juuri oikeasta kohdasta. Makaan sängyllä voimattomana ja puristan hen-keni hädässä ilokaasumaskia ja mölisen ja ulisen maskiin kun supistus on kovimmillaan. En ym-märrä miten olen saattanut synnyttää edelliset ilman kivunlievitystä. Aika tuntuu pysähtyvän, supis-tukset seuraa toistaan. En tajua ympäristöstä mitään, välähdyksiä sieltä täältä tarttuu mieleen. Olin toivonut ponnistusta pystyasennossa, mutta en voi liikahtaakaan sängyltä.
Kätilö sanoo että nyt kuulostaa jo siltä, että tarkastetaan kohdunsuun tilanne. Käännyn selälleni, täysin auki. Kätilö sanoo rauhallisesti että voit alkaa ponnistelemaan sitten kun siltä tuntuu ja kään-tyy laittamaan tarvikkeita valmiiksi. Saan kysyttyä että voinko kääntyä vielä kyljelleen kun käy niin kipeää. Kätilö lupaa ja sanoo sitten että heti kun alan ponnistamaan täytyy kääntyä selälleen ja vetää jalat koukkuun että saadaan lantio täysin auki. On kuulemma iso vauva tulossa. Sen vielä ymmär-rän. Käännyn kyljelleni. Samalla tunnen valtavaa voimaa palleasta asti, en saa pidätettyä, kuiskaan miehelle että se tulee nyt ja alan änisemään samalla lailla kun synnyttävät lehmät eläinohjelmassa. Tajunta jotenkin hämärtyy. Kätilö kääntyy ja komentaa miestä soittamaan kelloa ja minua laitta-maan jalat koukkuun. Jostakin kaivan viimeiset voimat ja otan käsillä kiinni reisien takaa. Hirveä kipu, vauva työntyy ulos ja tunnen repeämisen. Äkkiä kaikki kipu on ohi, painan pääni tyynyyn ja nyyhkäisen helpotuksesta.
Samassa havahdun katsomaan vauvaa. Poika ja pieneltähän tuo raukka näyttää. Rääkyy kovasti. Saan vauvan rintani päälle ja kohta jälkeiset syntyy. Repeämä on toisen asteen, mutta kuulemma pieni sellainen. Olen ihan voimaton! Ja vauva on ihana!
Synnytys kesti 4h10 min, ponnistusvaihe 2min. Vauvalla oli kokoa 4700g ja pituutta 54 cm. Pää-nymp oli 38,5. Pienisuuri mies! Rv:t 41+3
Tämä neljäs synnytys oli kivuliain koskaan kokemani asia, mutta ei kyllä mitään traumoja jäänyt, kun se kuitenkin oli ihanaa!!!!
annastiina ja kuopusnelonen
ihan pääsin fiilikseen mukaan... onnea kovasti =) :flower:
