Hirvittää velipuolen häät, joudun kohtaamaan menneisyyden haamut (äitipuolen suku)

[Piia.]

Yritän taistella tunnetta vastaan mutta kurkkua kuristaa.. Kuukauden kuluttua se sitten tapahtuu, pikkuveli (puolikas) menee naimisiin ja joudun kohtaamaan menneisyyden "kauhut". Olen veljestä 6 vuotta vanhempi ja lapsena äitipuolen suvun inhoama. Käytän inhoama -ilmaisua, koska siltä se tuntui silloin ja tuntuu näin vuosien jälkeenkin.

Muutamia yksityiskohtia mainitakseni, äitipuolen äiti tuuppasi ulos kun niiskautin nenääni "ettei tuo nuha tartu", joskus hän löi minua. Äitipuoli inhosi - sen aisti katseesta ja käytöksestä. Joskus myös hän riepotteli minua. Silti pahimpana pidin äitipuolen veljiä ja näiden vaimoja. Tuntuu että kaikki purkivat minuun jotain omia pahoja olojaan, sain osakseni halveksuntaa, loukkaavia kommentteja, ehkä näin jälkeenpäin ajatellen jopa kiusaamista.

Nyt joudun kohtaamaan veljen häissä nämä ihmiset yli vuosikymmenen jälkeen. Veljeni kanssa ollaan läheisiä ja paljon tekemisissä. En kuitenkaan halua "kaataa" hänelle hänen tärkeänä päivänä näitä asioita vaan "taistelen" yksin. En viitsi edes omalle miehelle näitä "oksentaa". Mutta mua kammottaa ja hirvittää Mitä mä sanon tai teen jos joku noista ihmisistä yrittää jotain? Loukata taas jotenkin? Varmaan murrun täysin...

 

["pöö"]

Onko pakko mennä? Jättäisin kyllä väliin.

 

[BootyPeppi]

Menet häihin pää pystyssä, sanot suvulle päivää ja muuten olet omiesi parissa nauttien häistä. Annat piupaut tuollaisille ihmisille. Pahin koskto on se, ettet näytä heille mitään tunteitasi. Toimit vain ystävällisesti mutta käännät selkäsi.

 

[nöppäri]

Eikä mitä, menet sinne rinta rottingilla, hyvässä ryhdissä.
Älä alennu tuollaisten ihmisten tasolle, hakeudu vaikka ihan muiden ihmisten seuraan ja jätä tuommoiset tunneköyhät ääliöt omaan seuraansa.

 

[Piia.]

[QUOTE="pöö";25356588]Onko pakko mennä? Jättäisin kyllä väliin.[/QUOTE]

On "pakko". Tai ei ole - mutta haluan mennä, veljeni takia. Hän on ainut sisarukseni tässä maailmassa ja yksi tärkeimmistä ihmisistä elämässäni.

 

["xyz"]

Jos nyt kuitenkin miehesi kanssa puhuisit. Saisit häneltä tarvittaessa taustatukea.

 

[Piia.]

Menet häihin pää pystyssä, sanot suvulle päivää ja muuten olet omiesi parissa nauttien häistä. Annat piupaut tuollaisille ihmisille. Pahin koskto on se, ettet näytä heille mitään tunteitasi. Toimit vain ystävällisesti mutta käännät selkäsi.

Kiitos. Tällaiseen olen yrittänyt kerätä rohkeuteni.

Oma mies on onneksi hieno tuki, samoin se tuntuu tässä hyvältä, että veljen tuleva vaimo arvostaa minua ja pitää ystävänä. Olen ajatellut että noiden lapsuuteni sairaiden ja pahojen ihmisten varjo ei enää ylety minuun, mutta kyllä se vaan tuntuu ylettyvän koska vanhat kauhut hiipivät mieleen.. Pitää koko ajan kerätä itseni ja tsempata uudestaan jotten murtuisi kun hirvittää niin..

 

[Piia.]

Eikä mitä, menet sinne rinta rottingilla, hyvässä ryhdissä.
Älä alennu tuollaisten ihmisten tasolle, hakeudu vaikka ihan muiden ihmisten seuraan ja jätä tuommoiset tunneköyhät ääliöt omaan seuraansa.

kiitos tästä tsemppaamisesta. Olisi hienoa, jos tähän pystyn. Yritän ainakin. En kuitenkaan ole koskaan tehnyt mitään pahaa heille, on se kumma miten lapsuuden jutut palaa kummittelemaan kun on kerran oikein nujerrettu.

 

["Mie"]

Vaikka olisitkin lapsena ollut vaikka riehakas tms, ei aikuisilla ole ollut oikeutta kohdella sinua huonosti! Itseänikin isäpuolen äiti kohteli tylysti lapsena, sen jälkeen kun siskoni syntyi.
Kannattaisi ehdottomasti kertoa miehellesi asioista, tuntuu vaikuttavan edelleen sinuun tuo lapsuus.
Itse en menisi näiden epämiellyttävien ihmisten kanssa jutteluetäisyydelle, muuten saattaisin kossahtaa melkoisesti jos tulisi taas kuraa..

 

["tii-"]

Pää pystyyn ja mene nauttimaan veljesi tärkeästä päivästä! Jätä muu suku omaan arvoonsa, korkeintaan päivää ja kysymyksiin vastataan lyhyesti. Vietät aikaa niiden mukavimpien ihmisten kanssa. Kerro nyt miehellesi vähän etukäteen noista, jotta hän voi olla puskurina välissä, jos tarvitsee. Tanssitte vaikka paljon, niin haukat ei pääse kimppuun

Jos pystyt puhumaan asiasta hääparille, niin pyydä ettei sinua sijoiteta noiden ihmisten kanssa samaan pöytään/vierekkäin jos on jonkinmoinen istumajärjestys. Jos et suoraan halua sanoa vihaavasi veljen äitiä ja sukua, niin pyydä että saisit istua joidenkin tiettyjen ihmisten vieressä.

 

[näin]

Mä en noteeraisi tollasia sukulaisia ollenkaan. Ja näyttäisin vaan kuinka hyvin menee, ja kuinka onnellinen olen

 

[BootyPeppi]

Kiitos. Tällaiseen olen yrittänyt kerätä rohkeuteni.

Oma mies on onneksi hieno tuki, samoin se tuntuu tässä hyvältä, että veljen tuleva vaimo arvostaa minua ja pitää ystävänä. Olen ajatellut että noiden lapsuuteni sairaiden ja pahojen ihmisten varjo ei enää ylety minuun, mutta kyllä se vaan tuntuu ylettyvän koska vanhat kauhut hiipivät mieleen.. Pitää koko ajan kerätä itseni ja tsempata uudestaan jotten murtuisi kun hirvittää niin..

Älä näytä mitään tunteita heitä kohtaan. Yritä nauttia häistä heistä huolimatta...itke vasta kotona. Tiedän, että vaatii valtavasti mutta jostain se voima tulee kun H-hetki koittaa...tsemppiä

 

["vieras"]

Jätä menemättä jos siltä tuntuu.
Itse tiedän jo varmaksi että joudun jättämään ainakin yhdet tärkeät läheisen hautajaiset joskus tulevaisuudessa väliin koska sinne tulee ihmisiä, jotka voisin tappaa, koska viha niin suuri(kyse törkeistä teoista heidän puoleltaan ja tuo sana tappaa tarkoittaa todella suurta vihaa).