K
Kohta kahden äiti
Vieras
Minulla on lapsi 2 v 3 kk. Hän saa pikkusisaruksen, kun on 2 v 5 kk. Hän puhuu enimmäkseen vain yksittäisiä sanoja, ja niitäkin ääntää epäselvästi. On myös ikäisekseen aika kömpelö. Neurologi ei antanut vielä mitään "tuomiota", vaan sanoi, että 6 kk kuluttua mietitään puhe/toimintaterapian tarvetta, jos edelleen tilanne sellainen.
Olen ymmärtänyt, että monet lapset ovat tästä syystä päivähoidossa, eli heille siis suositellaan sitä? MUTTA, mites tässä tapauksessa, kun lapsi on jo OLLUT 1-vuotiaasta asti päivähoidossa, eikä siltikään sillä ainakaan ilmeisesti ole ollut mitään ihmevaikutusta? Myöskin lapsi käyttäytyy hoidossa eri tavalla kuin kotona, eli ei kuulemma uskalla kokeilla jumppajuttuja jne, ei kokeile soittimien soittamista, vaikka kotona tekee kaiken innoissaan päätä pahkaa. Sitä en tiedä, minkä verran hän hoidossa puhuu, vai puhuuko kenties kotona enemmän.
Itse haluaisin ottaa hänet kotihoitoon pikkusisaruksen syntyessä. Olen odottanut tosi kovasti, että saisin viettää aikaa hänen kanssaan tarpeeksi, koska viime vuosi on ollut kiireinen. Lapsella on myöskin tällä hetkellä todella kova kiintymysvaihe käynnissä, eli ei enää jää mielellään hoitoon, vaikka 1-2 v ikäisenä meni mahtavasti. Nyt on äiti niin tärkeä, että kotonakin pitäisi sylissä kanniskella. Tuntuisi väärältä pitää lapsi hoidossa, jos itse olen kotona, koska selvästi hän nyt tarvitsee minua aiempaa enemmän.
Mutta miten sen puheenkehityksen kanssa? Teenköhän kardinaalivirheen, jos otan lapsen kotiin, mitä mieltä ovat ne, joilla on tästä asiasta kokemuksia? Ja voiko olla mahdollista, että joku lapsi oppisikin paremmin puhumaan, jos olisi kotihoidossa?
Olen ymmärtänyt, että monet lapset ovat tästä syystä päivähoidossa, eli heille siis suositellaan sitä? MUTTA, mites tässä tapauksessa, kun lapsi on jo OLLUT 1-vuotiaasta asti päivähoidossa, eikä siltikään sillä ainakaan ilmeisesti ole ollut mitään ihmevaikutusta? Myöskin lapsi käyttäytyy hoidossa eri tavalla kuin kotona, eli ei kuulemma uskalla kokeilla jumppajuttuja jne, ei kokeile soittimien soittamista, vaikka kotona tekee kaiken innoissaan päätä pahkaa. Sitä en tiedä, minkä verran hän hoidossa puhuu, vai puhuuko kenties kotona enemmän.
Itse haluaisin ottaa hänet kotihoitoon pikkusisaruksen syntyessä. Olen odottanut tosi kovasti, että saisin viettää aikaa hänen kanssaan tarpeeksi, koska viime vuosi on ollut kiireinen. Lapsella on myöskin tällä hetkellä todella kova kiintymysvaihe käynnissä, eli ei enää jää mielellään hoitoon, vaikka 1-2 v ikäisenä meni mahtavasti. Nyt on äiti niin tärkeä, että kotonakin pitäisi sylissä kanniskella. Tuntuisi väärältä pitää lapsi hoidossa, jos itse olen kotona, koska selvästi hän nyt tarvitsee minua aiempaa enemmän.
Mutta miten sen puheenkehityksen kanssa? Teenköhän kardinaalivirheen, jos otan lapsen kotiin, mitä mieltä ovat ne, joilla on tästä asiasta kokemuksia? Ja voiko olla mahdollista, että joku lapsi oppisikin paremmin puhumaan, jos olisi kotihoidossa?