Hitsi, kun kaveri lyö!

[Kimalainen]

Moikka!

Meillä on käynyt kurjasti, kun tytön paras kaveri on alkanut kohdella ikävästi. Jatkuvasti ollaan puremassa, lyömässä, raapimassa ja pitämässä väkisin kiinni. Aikaisemmin tyttö ei ole sen kummemmin reagoinut ennen kuin kipu yllättää, mutta nyt alkaa kirkuna jo, kun toinen tulee lähelle. Esim. syöttötuolissa istuessa toinen tulee viereen niin alkaa huuto, pois läpsiminen ja potkiminen. Tytölle on siis tullut mitta täyteen jatkuvasta pahoinpitelystä eikä sulata kaveria enää kosketusetäisyydella. Harmin paikka koko homma! Toisen äiti ei toki antaisi satuttaa, mutta ei sille oikein mitään voikaan! Kun meidän lapsi on koko ajan kirkumassa ja ajamassa toista pois, menee kaikki helposti hänen piikkiinsä: "Kyllä täytyy toisenkin antaa tulla leikkimään sinne, tänne ja tonne..." Vaikka kyse selvästi on pelosta ja kiukusta, kun toinen sekunnissa ehtii jo repäistä posken naarmuille tai puraista kipeästi. Ja näitä "merkkejä" jää useita jokaisen leikkikerran jäljiltä.

Täytyy kai ottaa vähän etäisyyttä. Kurjaa, kun muuten viihdyttäisiin hyvin yhdessä ja elämäntilanne on tosi samankaltainen .

 

[BornToLose]

Jaksamisia! Täällä samanlaista ollut noin vuoden ja syksystä lähtien ei olla enää käyty kylässä. Mutta tämän lapsen vanhemmat eivät komenna kun kiusaa meidän lasta, se harmittaa kaikista eniten |O

:hug:

 

[mariawm]

Siis miten niin se äiti ei sille mitään voi??? Totta kai se voi jos haluaa! Kieltää joka kerralla, ottaa pois toisen luota, pitää sylissään jos ei usko, ja sanoo että jos ei lopu tuo niin lähdemme kotiin. Ja sitten kanssa heti lähtee jos lapsi ei usko. Luulisi että tuolla alkaa vähenemään! Kyllä pienikin lapsi tajuaa ja oppii kun on johdonmukainen!

 

[Kimalainen]

Ongelmana ton estämisen kanssa on se, että yksin ei ipanoita voisi jättää hetkeksikään! Lapsi tosiaan "iskee" sekunnissa. Ja kiellettäessä nauraa päälle ja innostuu vaan lisää! Ihmettelen kovasti kuinka hän vielä pitkänkin ajan päästä jaksaa käyttäytyä näin? Itse toimisin varmasti toisella tavalla. Vaikka sitten pitäisin kiinni enkä laskisi toisen luo. Se tuntuisi tässä tapauksessa olevan se ainoa toimiva vaihtoehto. Mutta eihän sitä voi toisen puolesta toimia. Ja tilanne on tosiaan kärjistynyt siihen, että meidän tyttö ei siedä enää edes toisen lähestymistä ja saa raivarin pelkästä toisen läsnäolosta...

 

[mariawm]

No jos se äiti ei tajua tehdä jotain, niin en enää tapaisi tuota perhettä. En tiedä sun tilannetta, että löytyykö helpolla muita samassa tilanteessa olevia, mutta vaikka ei löytyisi niin en haluaisi altistaa lastani tuolle, meinaan jos tyttösi nyt jo reagoi noin selvästi tilanteeseen....