V
vierailija
Vieras
Helsingin Sanomat:
"KEVÄÄLLÄ 90 vuotta sitten nälänhätä Ukrainassa oli pahimmillaan.
Noin 10 000 ihmistä kuoli joka päivä nälkään. Ihmiset söivät juuria, voikukkia, tammenkuorta, sammalta, kissoja, rottia, hiiriä, sammakoita, muurahaisia, matoja, kuolleita hevosia, mätiä perunoita, teurasjätteitä.
Lasten mahat turposivat ja päät näyttivät suurilta palloilta. Joskus lapsia kuoli pulpettiin kesken koulupäivän.
”Ihmiset kuolivat kuin kärpäset”, kertoi 1921 syntynyt nosovkalainen Jemets Andriivna. ”Joskus kokonaisia perheitä kuoli päivässä.”
Vuonna 1920 syntynyt nosovkalainen Tetjana Kirilenko kertoi, että heitä oli kuusi lasta. Ruuan puutteessa he laihtuivat ja turposivat. Ensin kuoli kolmevuotias, sitten Tetjanan kaksoisveli, sitten perheen tokaluokkalainen.
Monilla iho muuttui keltamustaksi ja haurastui haavoille. He vain istuivat hiljaa paikallaan.
Kuolleita lojui teiden ja polkujen varsilla, rautatieasemilla ja kaupunkien kaduilla. Mätänevien ruumiiden löyhkä oli kaikkialla.
Leivän vuoksi tapettiin. Leipävarkaita tapettiin. Lapsetkin saattoivat tappaa toisiaan ruuan takia.
Vanhemmat lähettivät lapsiaan kaupunkeihin kerjäämään ja jättivät lapsia rautatieasemille siinä toivossa, että joku pelastaisi heidät, ehkä kaupunkiin.
Nälkä teki ihmisistä primitiivisiä. Jotkut vanhemmat antoivat lastensa kuolla nälkään ja söivät itse sen vähän ruuan, joka heillä oli.
Kannibalismia ilmeni paljon. Noin 2500 ihmistä tuomittiin siitä, mutta tapauksia oli paljon enemmän. Jopa perheenjäsenet söivät toisiaan. Ihmislihalle syntyi omat pimeät markkinansa.
Nykyarvion mukaan noin neljä miljoonaa ukrainalaista kuoli nälkään."
"KEVÄÄLLÄ 90 vuotta sitten nälänhätä Ukrainassa oli pahimmillaan.
Noin 10 000 ihmistä kuoli joka päivä nälkään. Ihmiset söivät juuria, voikukkia, tammenkuorta, sammalta, kissoja, rottia, hiiriä, sammakoita, muurahaisia, matoja, kuolleita hevosia, mätiä perunoita, teurasjätteitä.
Lasten mahat turposivat ja päät näyttivät suurilta palloilta. Joskus lapsia kuoli pulpettiin kesken koulupäivän.
”Ihmiset kuolivat kuin kärpäset”, kertoi 1921 syntynyt nosovkalainen Jemets Andriivna. ”Joskus kokonaisia perheitä kuoli päivässä.”
Vuonna 1920 syntynyt nosovkalainen Tetjana Kirilenko kertoi, että heitä oli kuusi lasta. Ruuan puutteessa he laihtuivat ja turposivat. Ensin kuoli kolmevuotias, sitten Tetjanan kaksoisveli, sitten perheen tokaluokkalainen.
Monilla iho muuttui keltamustaksi ja haurastui haavoille. He vain istuivat hiljaa paikallaan.
Kuolleita lojui teiden ja polkujen varsilla, rautatieasemilla ja kaupunkien kaduilla. Mätänevien ruumiiden löyhkä oli kaikkialla.
Leivän vuoksi tapettiin. Leipävarkaita tapettiin. Lapsetkin saattoivat tappaa toisiaan ruuan takia.
Vanhemmat lähettivät lapsiaan kaupunkeihin kerjäämään ja jättivät lapsia rautatieasemille siinä toivossa, että joku pelastaisi heidät, ehkä kaupunkiin.
Nälkä teki ihmisistä primitiivisiä. Jotkut vanhemmat antoivat lastensa kuolla nälkään ja söivät itse sen vähän ruuan, joka heillä oli.
Kannibalismia ilmeni paljon. Noin 2500 ihmistä tuomittiin siitä, mutta tapauksia oli paljon enemmän. Jopa perheenjäsenet söivät toisiaan. Ihmislihalle syntyi omat pimeät markkinansa.
Nykyarvion mukaan noin neljä miljoonaa ukrainalaista kuoli nälkään."
