Hmm...miksi jotkut pätee ja ylpeilee lastensa pituudella?

[lfkdo]

Vai onko tuttavani vain ainoa laatuaan? =D Hän nimittäin muistaa usein mainita, kuinka HÄNEN lapsensa ovat kasvaneet ihan hirveää vauhtia ja ovat jo PALJON keskimääräistä pitempiä. Ok, 4-v poika on kyllä pitkä ikäisekseen, mutta on sillä lapsella ylipainoakin. 6-v tyttö taas on ihan normaalimittainen, oma 6-vuotiaani on häntä pitempi ja tämäkös aina jaksaa yllättää kaveriani.

Justiinsa olin lenkillä tämän tuttavani kanssa ja hän ihan erikseen kertoi huvittuneena, miten oli yllättynyt nähdessään erän kolmannen tuttavan lapset, kun nämä olivat NIIN lyhyitä! Ihan nauroi päälle :/ Ja totesi, että kaipa heistä tulee aika pieniä, koska heidän äitinsäkin on niin lyhytkasvuinen (= varmaan n. 160cm).

Tuttavani ja hänen miehensä ovat pitkiä, yli 180 senttisiä, joten tottakai heidän lapsensakin ovat pitkiä. Mutta on näillä vanhemmilla reilusti sitä ylipainoakin, kuten heidän "isolla" 4-vuotiaallakin...

Mutta miksi se lasten pituuskasvu on niin iso ja ylpeiltävä asia? Kun fakta on, että toiset ovat lyhyempiä ja toiset pitempiä ja that´s it. Osa lapsista kasvaa hirveän lyhyinä ja venähtää sitten murrosiässä muiden ohitse. Minun 4-vuotiaalle tuttava salaa huvittuneena hymyilee ja muistaa myöhemmin mainita, kuinka se on NIIIN LYHYT. Jepjep.

 

[*]

Koska pituus on ulkonäköä kaunistava piirre, sitä ihannoidaan ja lyhyet ihmiset persjalkaisia. That's it. :xmas:

 

[Anatolia]

Mulla on pitkä poika, sopusuhtainen sellainen.

Niille, jotka kauhistelee pojan pituutta tai painoa (ja niitä on riittänyt vuosien varrella), olen joskus voinut heittää jotain kuittia siitä, että ei kaikki voi olla käppänöitä. Kun se kauhistelu tulee ihan aina ihmisiltä, joiden oma lapsi on ikäisekseen tosi lyhyt ja painaa tietysti meidän poikaa vähemmän kun pituuttakin on paljon vähemmän. Jotkut ihmiset suhteuttaa iän ja painon toisiinsa, vaikka pituus-painosuhdehan se on mikä ratkaisee. Onko se ihme, että 95 cm pitkä alle kaksivuotias painaa enemmän kuin 77 cm pitkä samanikäinen...esimerkiksi. Jos lapsi olisi ylipainoinen, olisi neuvola tai joku lukuisista tapaamistamme lääkäreistä sanonut siitä jotain, mutta aina on kehuttu sopusuhtaiseksi ja sanottu jopa että paino-pituussuhde on täydellinen.

Ihmisiä on eri kokoisia, ja siksi on typerää kauhistella että onpa teidän lapsi iso. Ja aivan yhtä typerää on ap:n tuttavan käytös, jota tosin ymmärrän JOS kyse on siitä että ko. pienikokoisten lasten vanhemmat on alituiseen haavi auki hämmästelemässä ap:n tuttavan lapsen pituutta tai painoa.

Ihan vaan lapseni ja hänen itsetuntonsakin takia saatan sanoa hämmästelijälle että juu, pitkä on, ja se on hieno asia, pituus on hyvä juttu.

 

[ihmettelen ihan samaa]

Et oo ainut! D

Tosin mä törmään asiaan päinvastoin; kun mun lapset on NIIN ISOJA.

Heidän pieniä ja pikkuruisia lapsia pitäis suorastaan ihailla.

Jotenkin itestä tuntuu pahalle se tapa millä tavalla aikuiset vertaa lapsia heidän kuullensa; heidän oma (meidän 2-vuotiaan kokoinen) 4vuotias on heidän mielestään maailman normaalein ja siitä ylimenevät elefantteja. Meillä taas tyttö on 4vuotias ja 110cm pitkä, eli hänestä ei kai voi tulla muuta kuin hongankolistaja rumilus tuttavien mittapuun mukaan.

Joskus harmittaa, että lapsen kokoa tuodaan niin julkeasti esille, mitä väliä sillä loppujenlopuksi on?

Meillä kumpikin lapsi käyrien mukaan alipainoisia pituuden vuoksi, mutta minkäs teet kun hoikkanen varsi suotu ja ylimäärästä ei tule vaikka syövät kuin villivarsat ja ihan oikeaa ruokaa.

 

["vieras"]

Vanhemmilla nyt on vaan tapana olla ylpeitä lapsensa ominaisuuksista, oli ne sitten mitä tahansa. Minäkin olen tavallaan ylpeä siitä, kuinka meillä on pieni ja siro lapsi. Ja takuulla olisin yhtä ylpeä pituudesta ja rotevuudesta, jos lapsi sattuisi sellainen olemaan. Oman lapsen piirteet ovat vanhempiensa silmissä usein vain ne kaikkein parhaat ihan siksi, että ne on omalla lapsella.

 

[as if]

Mä en oo koskaan huomannut tuollaista, tai sit kukaan ei vaan oo mulle kehdannut päteä pitkillä lapsillaan kun mun isommat pojat on ihan minikokoisia