Höh..ei ole ystäviä, ja kun sitten kutsuin yhden mukavan ihmisen kylään..

[tutuuu]

Lapsen saatuani entiset ystävät jäi. Tutustuin opiskeluissa mukavaan tyttöön jonka kanssa juttu luisti mielestäni hyvin. Otti myös itse yhteyttä ja kirjoitti pitkiä viestejä fb:ssa omasta tilanteestaan. Kuuntelin hänen juttujaan ja autoin parhaani mukaan (mm. parisuhdeongelmia).

No pyysin tuota ihmistä kylään ja leivoin kakkua ym.. tuntia ennen sovittua tapaamista tuo ihminen perui koko homman ja tuon jälkeen en ole ko. ihmisestä oikeastaan kuullut kuin muutaman sanan verran. Sen verran tiedän, että erosi miehestään ynnä muuta, mutta siis... miten sitä uskaltaa edes tutustua kun sitten käy noin?

ja en ole ollut mikään ahdistava roikkuja tms. jos joku sitä ehdottaa. Mistä ihmeestä on kyse? onko tuollainen yleistäkin?

 

[tytsi-89]

Jos ei jaksa tavata nyt ketään, kun on ero päällä? Onko hän vain kerran peruuttanut menonsa? Jotkut ihmiset on todella ajattelemattomia, sopivat menoja ja sitten peruvat ne viime hetkellä toistuvasti. Mielestäni lupaukset kuuluisi pitää ja sovittuja menoja ei peruta muuten vaan. Ei kuulu ajatella niin, että sopii näkevänsä jonkun ja sitten kun tuleekin parempaa tekemistä, rikkoo lupauksensa.

Mut ehkä hän haluaa myöhemmin tavata sinut. Odottele rauhassa.

 

[Gogo Yubari]

Miekin sitä jäin miettimään, et ei varmaan ole nyt sinusta kiinni tää peruminen. Pidä kuitenkin ihmiseen yhteyttä jos haluat hänestä ystävän. Luulisin että elää nyt rankkaa aikaa ja ystäviä ei välttämättä ole liikaa.

 

[aamuviisastelija]

on liika suuri taakka ystäväkandidaatin harteille sun kakunteko ollut, jos kertaperuutus pilaa rohkeutesi yrittää koskaan enää.

Et ole etsimässä ystävää, vaan viime kädessä äitiä esittämällä itse äidillistä roolia, ja ilmeisesti olet myös kauppaamassa itseäsi innokkaasti. Katse peiliin, ja hyväksy ihmisten puutteet. Ystävystyminenkin sujuu sitten helpommin.

 

[-]

On tuossa mielestäni jonkin sortin takertumista ja vähintään liiallista yrittämistä, että heti olet noin tolaltasi jos toiselle tuleekin joku este. Se on elämää. Ota hieman rennommalla asenteella. Ole ystäväkandidaattiisi yhteydessä entiseen tapaan. Jos hän huomaa, että otit noin nokkiisi, ottaa todennäköisesti etäisyyttä.

En itse välittäisi kaveerata tuollaisen henkilön kanssa, jonka loukkaamista täytyy noin kovin varoa. Kerrankos niitä esteitä tulee lyhyelläkin varoajalla. Kun vetelet vähemmän herneitä nenään, tulee niitä ystäviäkin enemmän.

 

["vieras"]

Oon samaa mieltä siitä, että sellasia esteitä voi aina tulla, joille ei voi mitään. Mutta kyllä sun ystävän olisi pitänyt ehdottaa sitten uutta tapaamista. Ja kuulostaa siltä, että petyt helposti? Mä oon aika samanlainen, koska ystäviä ei oikeestaan juuri yhtään ole ja sitten jos se ainoakin tekee oharit, niin tuntuu ihan ylipahalta. Mutta sitä pitäs vaan itse olla koko ajan tosi aloitteellinen, vaikka se on uuvuttavaa.

 

["eee"]

Jos on eronnut miehestään, ei ehkä halua nähdä ketään. Voi olla että makaa vaan kotona ja itkee.

Sun ei kannata ottaa pettymyksiä ihan noin vakavasti. Elämää se vaan on, pyydä hänet kylään joku toinen kerta paremmalla ajalla.

 

["Maya"]

Mä voisin tehdä tolleen. Netissä on helpompi puhua. Ja jännitän kovasti. Tuollaisessa tilanteessa, mulle vois iskeä jänistys. En tietäisi mitä puhua naamatusten. Tilanne rupeaisi ahdistamaan ja sitten peruisin tapaamisen. Mut jos tolleen on käynyt, vika ei ole ollut vastapuolessa vaan mussa. Ja siitäkin on tullut morkkis.