Hohhoh... Alan olla aika väsynyt ton puolitoistavuotiaan jtkuvaan kitinään...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"äiti"

Vieras
Huono päivä kun sattuu, kitinä (anteeksi, rääkynä) alkaa aamulla herätessä, ja loppuu illalla nukkumaan mennessä. Hyvinä päivinä taas on tosi ihana ja iloinen koko päivän, naureskelee ja touhuaa, höpöttää ja hymyilee.
Mutta nää huonot päivät (n.5pvää viikossa) on tosi raskaita. ainoa, mikä kelpaa, on syli. Ja kun on sylissä, niin syli ei kelpaa. Vaikka ei olisi nälkä, jano, uni, tms, kitisee silti, taukoamatta. Ja auta armias, jos kieltää jotain, alkaa kamala kirkuna, joka kestää 5 minuutista tuntiin.
Mikään ei kelpaa, kaikki on huonosti. Min' en saisi tehdä mitään, tai alkaa sama rääkynä.
Väsyttää. Muilla tälläistä? Mikä teillä auttaa?
Vai onko se vaan luonteesta kiinni? Tosi vahva omatahto, itsepäinen kuin mikäkin...
Ja kuitenkin, niin kovin ihana ja rakastettava, maailman ihanin lapsi <3
 
Meillä kuopus aivan samanlainen - todellinen tempperamentti pakkaus. Helpotti kun oppi paremmin puhumaan, taisi olla ongelma kommunikaatiossa. Esikko oli aivan toisenlainen, hänet sai "hämättyä" pois kiukutuksesta esim. juuri tuolla että otti hommiin mukaan.
 
[QUOTE="joo";22976873]Meillä kuopus aivan samanlainen - todellinen tempperamentti pakkaus. Helpotti kun oppi paremmin puhumaan, taisi olla ongelma kommunikaatiossa. Esikko oli aivan toisenlainen, hänet sai "hämättyä" pois kiukutuksesta esim. juuri tuolla että otti hommiin mukaan.[/QUOTE]

Niin jatkan vielä, meillä siis ei auttanut ulkoilut, ei päivärytmi, ei niin mikään. Mutta muutos oli radikaali kun oppi puhumaan kunnolla. Edelleen on tempperamenttia ja tulistuu helposti. Mutta ei sellaista jatkuvaa ritinää =)

Mä siis pistän meidän neidolla tuon luonteen piikkiin, ei kai kestänyt sitä kun häntä ei tarkalleen ymmärretty ;)
 
[QUOTE="äiti";22976812]Huono päivä kun sattuu, kitinä (anteeksi, rääkynä) alkaa aamulla herätessä, ja loppuu illalla nukkumaan mennessä. Hyvinä päivinä taas on tosi ihana ja iloinen koko päivän, naureskelee ja touhuaa, höpöttää ja hymyilee.
Mutta nää huonot päivät (n.5pvää viikossa) on tosi raskaita. ainoa, mikä kelpaa, on syli. Ja kun on sylissä, niin syli ei kelpaa. Vaikka ei olisi nälkä, jano, uni, tms, kitisee silti, taukoamatta. Ja auta armias, jos kieltää jotain, alkaa kamala kirkuna, joka kestää 5 minuutista tuntiin.
Mikään ei kelpaa, kaikki on huonosti. Min' en saisi tehdä mitään, tai alkaa sama rääkynä.
Väsyttää. Muilla tälläistä? Mikä teillä auttaa?
Vai onko se vaan luonteesta kiinni? Tosi vahva omatahto, itsepäinen kuin mikäkin...
Ja kuitenkin, niin kovin ihana ja rakastettava, maailman ihanin lapsi <3[/QUOTE]


Just, vois olla mun kirjoittama teksti, sillä erolla että ikää ipanalla 1v3kk.

Mä todellakin toivon, että tää helpottaa meilläkin sitten, kun puhetta alkaa tulla. Tuntuu välillä, että muksu hermostuu, kun en ymmärrä häntä.

Tsemppiä sinne :hug:
 
[QUOTE="äiti";22976812]Huono päivä kun sattuu, kitinä (anteeksi, rääkynä) alkaa aamulla herätessä, ja loppuu illalla nukkumaan mennessä. Hyvinä päivinä taas on tosi ihana ja iloinen koko päivän, naureskelee ja touhuaa, höpöttää ja hymyilee.
[/QUOTE]

Kuulostaa niin tutulta. Meillä oli ihan sama juttu.

Meillä ero käyttäytymisessä oli todella voimakas, joten tultiin siihen johtopäätökseen, että kyse ei ole mistään luonnejutusta, tai vain yleisestä huonotuulisuudesta. Kun eihän lapsi oikeasti kitise ilman syytä.

Meillä paljastui muutama ruoka-aine, jotka aiheuttivat ilmeisesti vatsakipuja tai muuten huonoa oloa. Mitään muita oireita ei ollut, kuin satunnaista poskien punotusta ja joskus löysää vatsaa.

Jättämällä nuo ärsyttävät ruoka-aineet pois, tyttö on ollut se päivänpaiste koko ajan, paitsi jos on joskus vahingossa saanut kylässä niitä. Tosi pieniä määriä tietysti annetaan itsekin, siedätyksen takia. Allergiatestit oli kuitenkin puhtaat.
 
Meillä 1v 4kk poika kitisee kanssa välillä. Ei siis päiviä läpeensä, mutta melkein joka päivä on yks tai useampi harmitusjakso, jolloin kaikki tuntuu ottavan päähän vaihtelevan mittaisen ajan. Nauratti toi ainoa mikä kelpaa on syli, ja sit kun on sylissä niin syli ei kelpaa. Kuulostaa varsin tutulta. Tai justiin että jos menee jotain kieltämään niin jo alkaa alahuuli väpättää ja tulee hirveä huuto: "siis mua kiellettiin tekemästä näin!!!"

Mä olen pistäny kulmahampaidenteon piikkiin, mutta tässä viime päivinä oon kyllä ajatellu että siellä on varmaan joku iso prosessi nyt käynnissä. Minä sitten vaan kattelen vierestä ja yritän kysellä että mikä harmittaa, mitä haluaisit, käviskö tämä. Ehkä sieltä joku päivä tulee vastaus :)
 
Joo, temperamenttia tolta lapselta kyllä löytyy, ja oon melko varma, että kiukuttelu johtuu siitä, että ei saa itseään aina ymmärretyksi, kun ei osaa kertoa, tai sitten jotain pikkujuttuja, joita vaan ei osaa tehdä, niinkuin tahtoisi. Allergioita tai muita tolla ei oo.Käydään lähes päivittäin ainakin jossain pois kotoa, ja muskarissa kerran viikossa. Leikkikavereitaki on ainakin kerran viikossa.
Tohon lapseen vaan ei tehoa, vaikka ois miten paljon ohjelmaa ja tekemistä :P
Mutta toi vaan oikeesti on tosi raskasta kuunnella 12 tyntia taukoomatta tota kirkunaa... :P

No, mutta ihanaa, että muillakin on samoja ongelmia :)
 

Yhteistyössä