Hae Anna.fi-sivustolta

hoidoissa olleet ja plussanneet

Viestiketju osiossa 'Lapsettomuus' , käynnistäjänä jännäilijä, 19.05.2008.

  1. merja Vierailija

    Meillä takana 5 vuotta yritystä, tutukimuksissa ei kummassakaan vikaa, takana inssejä ja puregon+pregnyl-hoitoja, tuloksetta, viimeisin vuosi sitten. Nyt sitten täytenä yllätyksenä testissä plussa, luomuraskaus siis. Ei voi millään uskoa todeksi, viikkoja nyt n. 6. ja selvät raskausoireet.
     
  2. raskaanako? Vierailija

    hei. Meillä 3 vuotta yritystä. ollaan mieheni kans 23v. ensimmäinen icsi hoito. pp3 siirrosta. ja jännittää kamalasti. olen huomannut ittelläni kipeitäkin nipistelyitä alavatsassa kun esim. nousee seisomaan tai venyttelee. koko ajan pelkään pahinta ja toivon parasta. luen näitä ikivanhioja ketjuja ku hullu ja koitan ettiä niistä jotain lohtua ittelleni. miehestä löydettiin huonoa liikkuvuutta simppojen kohdalla ja minusta ei löydetty mitään häikkää. :) voi kun olis jokin keino saada varma tieto siitä, onko se kiinnittynyt vai ei.
     
  3. Mari Vierailija

    Olihan täällä sentään tuoreampia viestejä kuin -08 :). Meillä siirrosta huomenna viikko, ja hoitona ollut pitkä kaava. Ei mitään helppoa, mutta ei ole tehnyt elämästä kovinkaan vaikeaa. Henkinen puoli onkin sitten toista.. Meillä syynä hoitoihin mun ikäni. Olen yli 40, miehellä taas kaikki hienosti. Munasoluja saatiin 5, joista 4 hedelmöittyi. Mutta kaksi saatiin siirtoon. Toinen hiukan heikompi. Kumpikaan ei ollut kuitenkaan huippuluokkaa. Se surettaa, koska tiedän ettei ne tässä iässä pahemmin parane enää. Mulla ennestään 2 luomutyttöä, joten siinä puolessa ei ongelmia. Oireita etsiskelen, ja on hyvä lukea hiukan näitä vertaisjuttuja, koska ei tällaista tietoa oikein klinikoilta saa. Rintojen kipeytyminen helpottaa, ja se huolestuttikin hiukan.. Olisin kuvitellut niiden vain pahenevan? Mutta syy olikin ilmeisesti pregnylin? Luget on mulla ollu ihan ok, ei niistä kummempia oireita. Pelko vain kova, ettei tästä tuu tärppiä, kun vielä oli melkoista painontunnetta alavatsalla eilen, niinkuin menkat tulossa. Siksi hiukan, aivan hiukan helpotti lukea noita aiempia juttuja.. Mulla kun ei oo koskaan ollut välivuotoja ym. kaikki kellontarkkaa ja niin oppikirjasta. Itkettää vähän väliä, ja se johtuukin ilmeisesti tästä kovasta henkisestä paineesta. Kuitenkin ollaan valmiina aloittamaan uudestaan koko hoito, nyt paremmin ehkä asioista perillä. Tsemppiä teille kaikille hoitolaisille jotka luette tätä
     
  4. mer_jukka Vierailija

    Heippa vaan kaikille! Ekaa kertaa tänne rohkenin kirjoittaa:)..Eli me ollaan mieheni kanssa oltu 7 vuotta yhdessä ja meillä ei ole ollut minkäänlaista ehkäisyä koko aikana, koska ajattelimme jos tulee niin on tervetullut..:)..Muutama vuosi sitten havahduin ja lähdimme yhdessä tutkimuksiin. Kummatkin on ok, ei mitään vikaa mistään eli menemme kategoriaan "selittämätön".
    Aukiolotutkimus tehtiin ja piuhat auki, miehen siemenneste oli hyvä. Kolme kiertoa olen nyt syönyt clomeja, eilen oli ultra( oli n. 15-16mm) ja tulevana perjantaina ensimmäinen inseminaatio..Jännittää jo ja on koko ajan mielessä...=)..Marraskuussa IVF..Pitkä ja kivinen tie tämä on, mutta toivoa ei parane missään vaiheessa menettää;)! Toivo ja uskoa kaikille <3
     
  5. Nel. Vierailija

    Joskus vastauksia saadaan vasta IVF-hoidossa, vaikka siihen asti olisi ollut selittämätöntä. Meillä yksi luomu lapsi (jota voi kai ihmeenä pitää), mutta toista ei meinattu saada millään. Meillä todettiin IVF:ssä, että suurin osa soluista tuhoutui, kaikki ei hedelmöittynyt, tuli fragmentaatiota, ei jakaantunut niin kuin olisi pitänyt. Ensimmäisestä IVF:stä vain yksi siirtoon kelpaava, ei tulosta. Toisesta IVF:stä saatiin myös vain yksi kelpo alkio, ja nyt ollaan jo rvkolla 30! Ajattelin jo ettei se olisi mahdollista kun kuulin tulokset. Vika siis voi olla solutasolla, mikä onkin jo mystisempää. Ilmeisesti sillä saralla vielä paljon opittavaa tutkijoilla.
     
  6. Mari Vierailija

    No niin, ensimmäinen ivf takana. Eikä osumaa.. kovat oli kivut jne mutta vuoto alkoi 3 pv ennen testiä, ja vuoto oli jumalatonta. Meillä uskon syyn olevan solutasolla, vaikka lääkäri antaa koko ajan toiveita. Itse en usko munien siitä hirveästi kehittyvän miksikään top-sarjan yksilöiksi. Ikäni on suurin syy :(. Mutta seuraavaan yritykseen lähdetään ja sumuttelut aloitetaan kun seuraavat kuukautiset ovat alkaneet ja kierrossa 17-19. Taas mennään pitkällä kaavalla.
     
  7. Suvi Vierailija

    Ihanaa lukea teidän muiden kokemuksia piinapäivistä, joita ne totisesti ovat. Meillä on nyt miehen kanssa ensimmäinen inssi takana, nyt meneillään kp 25/28. Tosin meillä kesti tähän vaiheeseen pääseminen pitkään. Sain klomeista sellaiset päänsäryt, että ne täytyi lopettaa, sitten siirryttiin puregoniin, mutta perusannoksella kypsyikin seitsemän munista, joten inssiä ei voitu tehdä. Yksilöllisiä olemme kaikki siinä, miten näihin hormonihoitoihin reagoimme. Nyt sitten kokeiltiin tässä kierrossa gonal-f alkaen seitsemännestä päivästä. Saatiin kypsymään 1 johtava munis ja kaksi pienempää follia. Kp 16 oli inssi.

    Jo ennen inssiä rinnat kipeytyi pregnylin vaikutuksesta ja ovis kivut tuntuivat selvästi inssin jälkeen illalla. Kp 22-24 rinnoista alkoi tulla nestettä ja googlasin jo kaikkea, mikä voisi liittyä prolaktiinin liikaeritykseen. Rinnat ovat kipeimmät yöllä ja kipu hellittää hiukan päiväksi. Nyt tilanne on rauhoittunut, eikä rintoihin enää satu. Joka päivä on yhtä oon-en-oo raskaana -piinaa. Nyt tuntuu jos siltä, että toivo plussasta tässä kierrossa on menetetty. Ei ole oikein sen kummempia tuntemuksia vatsassa ollut (kuten kiinnittymiskipuja), vähän on selkää juilinut ja väsyttänyt niin maan perusteellisesti tosin nehän voi olla myös pms oireita.

    Fyysisten oireiden lisäksi ovat tietysti ne henkiset, kaamea masentuneisuuden tunne, että ei tästä ikinä mitään tule, kun on odoteltu jo kymmenen vuotta (luomua). Minulla on aiemmasta liitosta 10-vuotias tytär, enkä ole sen jälkeen raskautunut. Käyn myös läpi mietteitä siitä, onko jo liian myöhäistä... iän nyt ei pitäisi omalla kohdallani olla vielä esteenä. Mittarissa pian 34, mutta jotenkin mielessä kummittelee tuo 35-vuoden ikäraja. Piinapäivien odottelua ei helpota se, että tarkkailee itseään jatkuvasti (ei vaan pysty olemaan tarkkailematta) ja mielialat vaihetelevat toiveikkaasta masentuneeseen.

    Syytä lapsettomuuteen ei ole meidänkään kohdalla osattu oikein varmentaa. Miehellä on vasta-aineita simpoissa ja minulla pitäisi olla kaikki hyvin. Olen tosin epäillyt jo pidemmän aikaa, että vika saattaisi olla osin minussa. Ehkä alkio ei kiinnity kohtuun tms. Oikeastaan omat ajatukseni ovat jo mahdollisissa IVF-hoidoissa ja siinä, että sitten saattaisi selvitä enemmän. Toisaalta täytyy nyt käydä nämä inssit ennen sitä läpi ja ehkä sitten ehkä ehkä...

    Oikein paljon onnea kaikille odottaville ja plussatuulia kaikille piinapäiviä läpikäyville.
     
  8. mirea Vierailija

    Eksyin nyt ensimmäistä kertaa lukemaan muiden kokemuksia ja onnistumisia ivf hoidoista ja sain vähän helpotusta tähän piinaavaan odotteluun.

    Meillä oli takana 4 vuotta ilman ehkäisyä ja marras 2010 ensimmäinen ivf yksityisellä josta heti plussa. Valitettavasti tuo ilo loppui lyhyeen rv7 kun alkiosta ei löytynyt ultrassa sykettä. Se oli kauheeta, mutta ihme kyllä se kokemus aika nopeasti unohtui ja talvella oli vielä yksi pas josta nega.

    Keskenmenon jälkeen hakeuduttiin heti julkisen puolen jonoon ja nyt takana toinen ivf, tällä kertaa naistenklinikalla. Saatiin 7 alkiota joista vain yksi hedelmöittyi ja se on nyt siirretty eilen, saa nähdä. Hoidot meni yllättävän hyvin ja ilman sanottavaa stressiä mutta tämä odottelu on nyt kyllä ihan kauheeta!

    Naistenklinikkaan olen muuten tosi tyytyväinen, palvelu on ollu varmaa ja nopeaa. Pitkille keskusteluille ei lääkärin kanssa ole aikaa, mutta en henk.koht. sellaista kaipaakaan. Pääasia että hoito pelaa ja lääkärien aika käytetään niin että mahdollisimman moni saa hoidon. Pari kertaa olemme joutuneet odottamaan n.30 minuuttia, mutta tähän olimme varautuneet. Ja meinasin pudota tuolilta kun kuulin että maksamme vain poliklinikkamaksut 28e/käynti, tuo yksityinen kun maksoi niin paljon että hirvittää vieläkin.

    Tsemppiä kaikille odottelijoille!
     
  9. mirea Vierailija

    niin siis saatiin 7 munasolua joista vain yksi hedelmöittyi, menee jo sanatkin yhtä sekaisin kun ajatukset :)
     
  10. icsillä onnistunut Vierailija

    Moikka!

    Täällä kyseltiin hoitojen jälkeisistä oloista ennen plussaa. Voin sanoa, etten tuntenut sitten yhtään mitään ennen plussaa. Myös plussan jälkeenkin kesti tovi ennenkuin mitään oireita alkoi tulla. Sain siis elämäni ensimmäisen plussan 06/10 ja meillä nyt ihana reilu 6 kk vauva. Muistan kyllä hyvinkin selkeästi nuo hetket ennen testin tekemistä, varsinaista piinaa oli! Ja minä ainakin odotin SITÄ THE TUNNETTA, joka pitäis tulla kun raskaana on.. Joo-o, eipä ollut mitn hajua! :) Pientä veristä vuotoa tuli alkuviikoilla, mutta sitten 6 vkosta eteenpäin alkoi pitkään kestävä pahoinvointi. Toivotan kaikille lapsettomuudesta kärsiville pitkää pinnaa ja kovasti tsemppiä tuleviin koitoksiin! Kyllä se aurinko vielä sinne risukasaankin pääsee paistamaan, tavalla tai toisella!
     
  11. merja Vierailija

    Hei taas, aiemmin tuossa kirjoittelinkin kun olin plussannut, eli 5 vuotta yritysta ja hoitoja takana ilman että niistä olisi mitään syntynyt, mutta siis luomuplussa toukokuussa ja nyt poika jo kovasti potkii masussa, kaikki mennyt hyvin. Eli mitä vain voi tapahtua siloin kun on jo kaikki toivo menetetty, mekin oltiin jo hyväksytty että kahdestaan eletään loppuelämä...
     
  12. Mari Vierailija

    Heip taas.. Aloitettiin siis uusi kierros, ja olin ehtinyt viikon sumuttaa synarelaa kun huomasin, ettei se täti ollutkaan tullut kylään :). No, tein testin 27/26 ja tulos herkällä oli haalea plussa mutta selvä ja seuraavana aamuna predictor, joka oli sit jo selkeämpi plussa. Oireita on rintojen arkuus ja todellinen kipu välillä, alavatsassa epänormaalin kovat kk. kivut aina välillä. Mutta nyt odotellaan. Ja pelätään että keskeytyy.. Ikäni on edelleen suurin riskitekijä, mutta ainakin "luomuna" sai alkunsa.

    Synarela saatto olla se liikkeelle laittava voima, tai vain aika :). Lääkäri soitti vielä perään, kun oli saanut hoitajalta terveiset, ja lähetti kotiin reseptin Lugeja, että varmuuden vuoksi. Ja käski olla liikaa huolehtimatta ja pelkäämättä (miten se onnistuu?).
     
  13. Rosetta Vierailija

    Meillä 5 vuoden yrittämisen ja ensimmäisen icsin jälkeen pp8 menossa. Oireina kauhea väsymys ja tosi kipeät rinnat, mutta oireet voi kai johtua myös lugeista, joten en uskalla toivoa mitään. Mieliala on kyllä yhtä vuoristorataa, välillä olen ihan varma että NYT tärppäsi, ja hetken päästä itken jo masentuneena että ei tästä tule ikinä mitään. Mies yrittää tukea parhaansa mukaan, mutta sillä on jo kaksi lasta edellisestä liitosta (luomuna!) ja tuntuu, ettei se ihan ymmärrä miltä musta tuntuu vaikka parhaansa yrittääkin.

    Miten ihmeessä olette saaneet ajan kulumaan piinapäivinä? En pysty keskittymään töihin, enkä jaksa lukea lyhyitäkään lehtijuttuja. Nukkuminen olisi tietysti paras ajankulu, mutta sekään ei oikein onnistu, tänäänkin heräsin kaksi tuntia ennen kellonsoittoa. Leffoja olen yrittänyt katsoa ja jos on hyvä leffa niin se saa ajatukset hetkeksi muualle, mutta sen jälkeen palaan taas miettimään näitä samoja asioita. Lapsettomuushoitoihin pitäisi kyllä kuulua jonkinlainen unohduspilleri piinaviikkojen ajaksi! :) Virallinen testipäivä on pp14 mutta en tiedä miten jaksan odottaa siihen saakka. Ja miten kestän aloittaa kaiken alusta (meillä ei jäänyt mitään pakkaseen) jos tulee negaa...

    Tsemppiä kaikille hoidoissa oleville, ja onnittelut plussanneille ja lapsia jo saaneille!
     
  14. Kesävauva Vierailija

    Hei,

    meillä 2. ivf -hoitokierros tuotti lopulta toivotun tuloksen. Lapsettomuutta takana 3,5 vuotta ja pitkät hoidot (3 ovulaation induktiota, 4 inseminaatiota, 1 ivf -tuoresiirto, 2 PAS:ia) käyty läpi. Itselläni oli tämän syksyn hoitokierrokseen luottavainen olo. Olin jotenkin kummallisen rauhallinen ja rento. Ehkä punktio ei enää pelottanut niin paljon, kun sen oli käynyt kertaalleen läpi. Alkion siirrossa oli huone täynnä opiskelijoita seuraamassa, mutta sekään ei haitannut. Hetkessä oli jotain taianomaista, kun sain katsoa siirrettyä alkiota ultrasta, se hohti valkoisena pienenä helmenä.

    Hyvä fiilis jatkui siihen asti, kunnes muutama päivä ennen testausta alkoivat tutut kuukautiskivut. Olin varma, ettei tälläkään kertaa onnistunut. Ehdin jo surra ja valmistautua henkisesti seuraavaan pakastesiirtoon. Tein kuitenkin raskaustestin, joka yllättäen näytti haamuviivan. Raskaustestit olivat aikaisemmin 3,5 vuoden aikana olleet aina puhtaita negoja. Ajattelin, että haamuviiva saattoi olla Pregnylin aiheuttama, sillä klinikalla varoiteltiin liian aikaisesta testaamisesta. Seuraavana päivänä tein kalliimman testin, missä lukisi selvästi "raskaana" tai "ei raskaana". Varmuustestissä luki "raskaana 1-2 viikkoa". Tulos varmistettiin vielä verinäytteellä ja aloin uskoa asiaan vasta, kun klinikalta onniteltiin.

    Olin haaveillut raskaudesta pitkään. Siitä miltä postitiivinen raskaustesti lopulta tuntuisi. Hämmenys olikin suuri, kun helpotusta eikä onnen tunnetta tullutkaan. Vielä varhaisultrassa olin pikemminkin pöllämystynyt kuin helpottunut. Samoin ensimmäinen neuvolakäynti tuntui epätodelliselta. Olen kertonut raskaudestani muutamalle hyvälle ystävälle, joka on tiennyt hoidoistamme. Heidän reaktionsa ovat juuri sellaisia, joita haluaisin itsekin tuntea. He liikuttuvat ilosta. Tunnen huonoa omaatuntoa, kun en vieläkään (rv 10+4) osaa iloita raskautumisen onnistumisesta. Minne hoitojen aikainen hyvä fiilis katosi? Annoinko epäonnistumisen pelon tulla, mikä jatkuu edelleen huolestuneisuudella.

    Haluaisin kuulla muiden pitkään hoidossa olleiden tuntemuksia raskautumisen jälkeen. Milloin raskaus muuttuu iloiseksi odotukseksi? Käyttäjänimeni viittaa siihen uskoon, että kyllä sieltä kesävauva on tulossa, en siis pelkää keskenmenoa, mutta muuten olo odotuksen suhteen on ihmeen laimea.
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti