Hoitoon viemisen ahdistus :( Lapsi 2v

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja itsesaikulla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

itsesaikulla

Vieras
Mulla on ihan kamala olo tästä :( Suurinpiirtein itken joka kerta kun olen vienyt lapseni hoitoon :,( Lapsikin näyttää aina surulliselta jäädessään, vaikka hoitajat sanoo, että muuten hällä menee oikein hyvin, tosin välistä on niitä itkupäiviäkin (mitkä tekee minulle entistä pahemman olon). Lapsi on max 5h päivässä hoidossa, eli osa-päiväisenä. Nyt käy n. 11-16, eli menee ruualle ja unille ja sit leikkiä. Itse olen ollut koko kuukauden sairaslomalla ja senkin takia poden huonoa oloa, kun toisaalta haluaisin olla lapsen kanssa, mutta vointini takia en kykene kunnolla. Ehkä tästä kuukaudesta laps ollu n. 1,5viikkoa kotona, jolloin mummu ollu täällä meillä. Varmaan tuokin vaikuttaa lapseen, kun välillä on kotona ja välillä hoidossa ja hoitoonmenoaikakain vaihtelee... Tuntuu että traumatisoin lapseni :( Ja toisaalta tuntuu pöljältä maksaa koko hoitomaksu jos lapsi kotona (siitä maksustahan ei käsittääkseni saa alennusta, ellei lapsi ole itse sairas) ja tuostakin tulee kamala olo - aattelen rahaa vaikka pitäs aatella lasta. Ja sitten sitäkin mietin, kun viikon päästä luultavasti paluu takas töihin, että oisko kuukaus kotona ollu "liian" pitkä aika lapselle ts. hoitoon meneminen entistä vaikeempaa? En tiedä, tulen pian hulluksi näiden ajatusten takia :( Osaako kukaan lohduttaa mitenkään? Pelkään vaan aina, että pilaan lapseni elämän :(
 
Sinuna pitäisin lasta hyvällä mielin hoidossa. Hänen päivänsä ei edes ole kovin pitkä ja jos siellä viihtyy, niin mikäs siinä.

Itse otin esikoiseni pois hoidosta kun jäin äitiyslomalle. Lapsi viihtyi hoidossa hienosti ja kaikki sujui loistavasti. Oli sopeutunut hoitoon todella hyvin. Nyt sitten jonkun aikaa sitten aloitti hoidon uudelleen ja mikään ei tunnu toimivan. Harmittaa ihan vietävästi, sillä tuntuu että pilasin pojan elämän kun hänet kotiin otin. Aiemmin kaikki kuvailivat häntä helpoksi hoitolapseksi ja nyt on paikkansa vaativin. Hänelle paras vaihtoehto olisi ollut jatkaa hoitoa äitiyslomani ajan, kun siihen oli tottunut.
 
No ei tietenkään ole pitkää päivää lapseni... Varmaan ainut joka tässä häiriintyy olen minä itse :( Mietin vaan sitäkin, kun monesti nukutaan sinne 8-9 asti, että onko lapsellani hankala asettua pk:ssa unille. Vaikka aina melkein nukkuu, mutta mutta... en tiiä, mietin kai liikaa....
 
Ymmärän hyvin sun ahdistuksen, samaa olen joskus potenut itsekin. Eikai siinä auta muuta, kun koittaa kovettaa itseään. Mulla oli joku aika sitten parin kuukauden s-loma ja lapsi kävi silloinkin hoidossa. Ja sullakin parempi pitää lapsi päivähoidossa, jos itse olet kykenemätön häntä yksin hoitamaan. Jaksamista sinne! <3
 
mietit ihan liikaa, kuten jo edellä arvelitkin. Lapsellesi on kyllä ennättänyt muodostua perusturvallisuus, eikä se äidinrakkautta vähennä vaikka lapses käy hoidossa. Päivät on kohtalaisen lyhyitä ja hoitajienkin mukaan hoito menee ok.
 

Yhteistyössä